Silliä – meillä sanottiin "seltii" – tuotiin särpimeksi silloin kun ei itse kalastettu Vuoksella. – Aivan erikoisena muistona on mielessäni makkara, ohut lenkki. Kun äiti lähti kauppaan, pyysin: "Tuo äit makkaroa vaik kui pien pätkä pojalleis". Ja äit toi. Opin polun Korpelan kauppaan piripienenä. Piipersin metsän halki Korpelanmäelle. Kerran kävi niinkin, että kesäkuumalla riisuin pikkupöksyni matkalla ja ripustin ne lepän oksalle. Niinpä esiinnyin kaupan pihalla Aatamin asussa. Paikalle sattui Räisälän vallesmanni, joka kyseli: "Kenen poika sie uot?" Miehän vastasin: "Mie uon isän poika ja äitin poika ja ison veljenkin poika". Nimismies siihen vaan: "Sano kotonnais, jot pannuot pöksyt jalkoa!"

Räisälän Osuuskaupan Korpelan myymälä aloitti 1918 toimintansa tässä talossa, jossa aikaisemmin oli ollut yksityskauppa. Korpelanmäen puodissa oli vasemmassa päädyssä myymälä ja sen takana varasto. Myymälästä oikealle oli konttorihuone ja äärimmäisenä oikealla myymälänhoitajan asunto. Pihalla oli ulkovarasto, jonka päädyssä säilytettiin öljytynnyreitä. Siellä oli myös puomi isäntien hevosille. Vielä kuului kaupan rakennusryhmään sauna ja erillinen puuvaja. – Kauppatalo ja ulkovarasto tuhoutuivat tulipalossa Räisälän valtauksen yhteydessä elokuussa 1941. Särkisalossa oli toinen osuuskaupan myymälä Salokylän puolella. Se avattiin vuonna 1926. Parhaimmillaan Särkisalossa oli viisi kauppaa. Kahden Räisälän Osuuskaupan myymälän lisäksi toimivat Sulo Sokuran ja Juho Kaikkosen yksityiskaupat sekä Keski-Karjalan Osuusliikkeen myymälä vuokralla Matti Nikillä (Herralais-Matti).

otsikosta "Yhteishyvä" kertyi kallooni, ja niinpä neljäkesäisenä siirryin lukutaitoisten mahtavaan joukkoon, kun olin jo oppinut nuo helpommatkin pukstaavit. – Sattuman Ville oli sankari, jonka seikkailuita seurasimme Yhteishyvän sivuilta viikottain. Aarne ei ollut mikään turha mies. Kun menin kaupalle, hän saattoi sanoa: "Männeäks myö Herralais-rantoa uimoa?" Mie olin tietysti valmis, ja niinpä istuuduin Aarnen pyörän jopparille, ja niin ajeltiin mummolani rantaan uimaan helteisenä kesäpäivänä. Uitiin aikamme, ja kun palattiin Korpelaan, olivat kylän ukot portailla odottelemassa. Kellään ei ollut minkäännäköistä kiirettä mihinkään. Tulin kotiin ja kerroin: "Myö ostettii Aarne kans pullo limonaatii ja juotii". Äiti siihen: "Eihä siul olt rahhoakoa kerallais." Mie vastasin: "Ei nii. Aarne voa ost ja yhes myö juotii." Isäni ja kummisetäni Antti (hän oli myös myymäläneuvoston jäsen ja tuurasi tarvittaessa myymälänhoitajaa) tekivät 1930-luvun loppupuolella suurehkon remontin Korpelan myymälässä. Rakennettiin mm. kellari vanhan rakennuksen alle, kun lain vaatimukset niin sanelivat, ajatelkaa: Jopa kellari pitää sentään kaupassa olla. Tuli sota. Muistan Korpelan myymälän pihalla vartioineen sotilaan. Muistan, miten nousimme 9. joulukuuta – 7-vuotispäivänäni – samalla mäellä bussiin ja matkasimme Myllypellon asemakylään ja sieltä edelleen evakkoon Pohjanmaalle. Muistan myös, miten saimme iloiten palata takaisin Karjalaan syksyllä 1941. Miten oli käynyt Korpelan kaupan? Kannaksen valloitustaisteluissa 1941 se oli saanut täysosuman nähtävästi suomalaisen tykistön tulesta ja tuhoutunut kokonaan. Olen käynyt Karjalassa vuodesta 1982 alkaen n. 40 kertaa. Melkein joka kerta pysähdyn Korpelanmäellä ja näytän ryhmälleni kaupan paikan. Tutkimme yhdessä sitä, mitä kauppatalosta on tähteenä, ja toteamme yhdessä, että kranaatti on osunut juuri siihen muuriin, jonka isäni ja Antti-setäni ovat valaneet uutta kellaria varten "silloin muinoin". Paikalla vallitsee nyt salomaan suuri rauha. Korpelanmäki ja sen osuuskauppa liittyvät rakkaina muistoina evakkopojan elämäntaipaleeseen. Vuodet ovat kuluneet ja ne ovat luoneet aina vain uutta kultaa lapsuuden leikkimaiden ylle. Rakkaimpina muistoina säilyvät mielessä kotipitäjäni rakas Räisälä ja Särkisalon Korpelanmäki.

Juhani Kaatonen

Takaisin joulukuun lehteen