Jörö ja auton ohjastaja oli joku kääpiöistä… Nuo sadun mukaan annetut nimitykset lienevät pielessä. Pääasia on, että kymmenpäisen joukon voimin oltiin aloittamassa hurjahkoa matkaa kaukaa lännestä kauas kauas itärajan taakse. Imatralta, Hannu Kaleniukselta saatiin kelvollisia ohjeita nimimerkillä: ”No - enks mie sanont’ ett’ justii siint’ ei pitänt’ ajjaa… Aimo … usko mitäää…” Raja- ja tullimuodollisuudet veivät tunnin - korkeintaan kaksi, ja ensimmäinen tutustumiskohde oli Antrean Sokanlinna. Luolat ja hiidenkirnut kuuntelivat kun kallion laella kaikui ilmoille kuuden vahvan miesäänen voimin kuinka ”sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa”. Ihasteltiin kevätkaunista vesistöä Karvassalmen sillan pielistä, sen jälkeen käytiin toteamassa, että Sairalan rautatieasema Kirvussa oli ”entisessä loistossaan”. Valkialampi Makkolan liepeillä välkehti kirkkaana mäntymetsän siimeksessä ja kivikautiset asuinpaikat jäivät ihmettelemään. Helisevään viettävällä rinteellä kaikui ”…ain eläköön metsä ja riemun vuo…” kauan bussin lähdön jälkeen.

muistomerkki

Matkanjohtaja Aimo Kalenius miettii, kuinka on isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet…
Meille kaikille mieluinen hiljentymispaikka on Räisälän kirkko, nykyisen väestön kulttuuritalo, ja se edessä oleva suomalaisten sodissa kaatuneitten muistomerkki. Siinä hiljennyttiin nytkin kuuntelemaan lintujen laulua, metsän kuiskinaa - kvartetti kajautti ”Suomalaisten rukouksen”. Pro Patria. Matkaväsynyt retkikunta rantautui Humalaisten kylään. Miehet (kääpiöt) pystyttivät aholle sotilasteltan, sytyttivät nuotion; äitipuoli ja Lumikki käyskentelivät ympäristössä hoitamassa naisii asioita ja etsiskelemässä aineksia kukkavihoksi Myllynkivimuistomerkille. Koivun- ja marjapehkon oksista joutuivat kukkalaitteen tekemään - paperinenäliinoista sommittelemaan kangasvuokot oksien lomaan. Kaksi vuotta sitten rappukiveen kiinnitetty myllynkivi oli lujasti paikallaan, ja ruosteinen auran vetosilmukka oli kauniisti asetettu myllynkiven viereen.

Konsertti Käkisalmessa

Aamukävely Humalaisten Lohilammella raikasti hengitykset ja vetreytti yön aikana teltassa jäykistyneet jäsenet. Kvartetti availi ääniään harjulla: ”Sua lähde kaunis katselen, likellä vettäsi…” Paikallinen kalastaja lammen rannalla valitteli saaliinsa vähyyttä. Koska lauantaipäiväksi oli sovittu kvartetin esiintyminen Käkisalmen Linnan pihalla ei telttapuhtaat miehet pelkkien kosteuspyyhkeiden avulla kelvanneet, vaan piti poiketa peseytymässä ja vaihtamassa esiintymispuvut - sopiva paikka oli Antti Musakan Lomakeskus Pyhäjärvellä. Retkeilyasuisista, rähjähousuisista kääpiöistä tuli hetkessä tummapukuisia, komeita laulajapoikia. Vielä muutama harjoituslaulu linnan museossa ja sitten kaikki oli valmiina. Alkukesä näytti kauneintaan - aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta - yleisö odotteli penkeillä kun Uudenkaupungin Laulu-Veikkojen vahvistettu kvartetti nousi estradille: Pekka Harmovaara

oli täydellisesti onnistunut ohjelmavalinnassaan: vahvaa mieskuorolaulua, negro spiritualista kauniisiin serenadeihin ja huipennukseksi Finlandia-hymni. Kun ”Karjalan Kunnailla” -laulu loppui, kuului yleisön joukosta ”bravo”- huutoja. Pietarilainen inkeriläiskuoro sai kuulijat iloisiksi kansanlaulullaan. Lopuksi keväinen linnanpiha täyttyi piirileikeistä ja tanssijoista. Kaikki yhtyivät piiriin: sekä yleisö että esiintyjät. Ei ollut väliä lauloiko/tanssiko suomeksi vai venäjäksi - jokaisella tuntui olevan iloinen mieli mukanaan. Parituntinen kesätapahtuma linnan pihalla päättyi kahvitilaisuuteen linnan museossa. Tilaisuuden oli järjestänyt Käkisalmen kaupungin kulttuuriosasto.

Hiitola-Kurkijoki- Aunus

Hiitolan Unkolan kylästä etsittiin äitipuolen, Ainon (s. Orava), kotitanhuat. Omenapuut löytyivät ja marjapensas juurineen lähti mukaan. Laulu ”Kaunehin maa” sai monta kyyneltä valumaan poskille, ”…ja yllä korpien vaikenevain, sen pilvissä kotkat kaartaa…” Matka jatkui Kurkijoen kirkonkylän kautta Lahdenpohjaan, jossa välipala nautittiin kuljettajan, Esa Ihattulan, tyttöystävän pihapiirissä. Tyttöystävä Mari kertoi olevansa 86-vuotias, toivotteli kaikkea hyvää matkaajille. Esa lupasi tuliaiskassia ojentaessaan, että taas jonakin päivänä poiketaan tervehtimään, ohi ei ajeta. Voitonpäivän 9.5.2004, juhlinta oli vallannut Lahdenpohjan. Musiikki raikui, rintapielet oli koristeltu kymmenillä ”rinikoilla”, väki käyskenteli juhlapuvuissaan ja turistit äityivät katutanssin pyörteisiin. Sortavalan laululavan liepeillä oli äärimmäisen kiitollista yleisöä, vähältä piti, etteivät lähteneet kvartettimme mukaan. Kaunis Vitelenjoen rantamaisema kylpi iltapäivän auringossa, ja seitsenkymppinen, nuorekas isäntämies kertoili elämästään kylässä: Vähän verran kouluu käin - vähän verran puuroo söin… Tuhat- eli kymmentuhatpäinen parvi tundrahanhia oli laskeutunut muuttomatkallaan lepäämään tienvarren peltoaukealle - toivottivat väsyneet matkaajat tervetulleiksi Aunukseen. Myöhemmin hotelli Oulangassa selvisi, että alueella järjestetään hanhenmetsästystapahtumia, ja noina aikoina tämäkin hotelli on tupaten täynnä. Aamulla tutustuttiin aunukselaiseen vanhaan, edelleen asumiskäytössä olevaan taloon, oppaana oli Nikolai.

Kuujärven kunnaat ja Äänislinna

Kuittisissa, kauniin Kuujärven rannalla kuultiin Väinön kertoma oma elämänkertansa; Rauman Seminaarista sotavankeuden kautta eläkeläiseksi. Lopuksi Väinö lausui Yrjö Jylhän sotavuosina kirjoittaman runon Laulu Kuujärvelle. Paloniemi, Syväri, Syvärinniska, Ääninen… Uljas, 1600- luvulla rakennettu kirkko Äänisen rannalla oli säilynyt jokseenkin kunnossa. Lossikyyti vei Vepsään, ja kaikkein rumin ja ryteikköisin hakkuualue löytyi Suotjärveltä, tien poskesta. - Täss’ myö yövytää! ilmoitti matkanjohtaja, ja ryhmä ei ehtinyt muuta kuin röhkäistä, niin jo nuotio palaa, tihkusade vihmoo kasvoja, eväät syödään, ja yöksi on jäätävä siihen paikkaan. No - kamiina räiskytti lämpöään - kipinämikkona toimi jokainen - ilman virallisia vuoroja. Yö oli ehkä ihana muttei lämmin. Huonokuntoinen ja sateen pieksemä tie johti kauniiseen Petroskoin (Äänislinna) kaupunkiin. Vesisade oli muuttunut räntäsateeksi. Raimo etsi Lenin Avenuelta pikkuriikkisen Intourist’in toimiston, johon koko matkaseurue tunkeutui ihmettelemäänn. Teetarjoilu käynnistyi heti. Kaunis Julia-virkailija ja muut sorjat toimistotytöt näyttivät entistä sorjemmilta kun miehet kajauttivat heille serenadin kellarikontorissa.

Lue lisää Räisäläinen 03/04 lehdestä.

Tuula Lindqvist

Takaisin syyskuun lehteen