Määränpäänä ja yöpymispaikkana oli motelli Vapaa Aika Käkisalmessa. Ensimmäisen matkapäivän jouduttua iltaan, ruokailun ja saunomisen jälkeen "paneuduttiin pehkuihin" odottamaan seuraavaa päivää. Räisälän kirkko oli aamun ensimmäinen kohde. Kirkossa sisällä laulettu suvivirsi kaikui vaimeana holveissa; ei - totisesti tämä ei ole enää oma kotikirkkomme - esiriput ja repaleiset kalusteet kertovat jostakin muusta.
Omilla kotipoluilla
Matkalaiset jakautuivat pienryhmiin, useimmat halusivat vaeltaa omille kotiraunioilleen. Koko Hytinlahden kylä avautui aivan uudenlaisena, jokseenkin tuttuna kylläkin, mielessäni, koska olin ollut mukana kirjaa toimittamassa. Erityisen mieleenpainuva oli tuo valtava Käenpetäjän navettarakennus, jonka perustukset vieläkin seisovat jykevinä rinteessä. Kauniit peltoaukeat, vehreät niityt, jokiäyräät ja vihdoin monen tunnin taivaltamisen jälkeen tuo silmiä hivelevän kaunis Ollaselkä. Siinä Ollan navetan kiviraunioiden tienoilla saattoi melkein kuulla Vauhti-hevosen kavioiden kopseen. Ja lähinaapurin pihapiiristä olin kuulevinani Matikan emännän kutsuhuudon: tulkaaha päiväkohvill! Väkelän jyhkeä kivisilta, joka seisoo uhmakkaana paikallaan kuin olisi vasta eilen saatu rakennetuksi. Siltaa eivät sodan myrskyt ole ravistelleet - se on yhäti paikallaan Hytinlahden kylän tunnusmerkkinä. Ryhmä "Tenhoset" Mauri Tenhosen johdolla vierailevat Tekemälahdessa juurillaan. Tenholan pihapiirissä kajautettu Karjalan Kunnailla Maurin kakkosbassoäänen johdolla kaikuu ilmoille. Yksi ryhmä kulkee Hilkka Meskin opastamana Selkojärven rantaa ihailemassa. Hilkka lausuu rannalla kauniin runonsa: Selkojärvellä on luonnon rauhaa, siellä ei liikenteen melu pauhaa. Sinne taas kerran matkustin, ja rauhassa rannalle istahdin... Käki kukkui aamusta iltaan matkalaisille, aurinko paistoi kulkijoille, ja lapsuuden muistot vanhempien kertomukset kaihersivat mielissä.Suuri seikkailu Kivipeltoon ja Neitsytkalliolle
Ryhmä Mirjam Santanen (Poskiparta), Aino (Kopra) ja Taisto Saarivuori sekä Reunasen Leena ja Raimo lähtivät etsimään Mirkun syntymäpaikkaa. Paikkaa, jota kolmesti aikaisemmin oli etsitty - tuloksetta. Samalla oli tarkoitus katsastaa myös Ainon kotipaikka Neitsytkalliolta. Raimon käyttämän kartan mukaan lähdettiin kohti pohjoista - poikki Juurikorven niittyjen.
Väkelän silta, Hytinlahden kylän vahva tunnusmerkki, seisoo jykevänä paikallaan. Se vältti sodan
myrskyt ja myllerrykset.
Mirkku tunnisti jo Nuorkorvenharjun,
jonka takana ukkonen tervehti
jylinällään matkaajia. Kun
harju oli ylitetty, osui Raimon ja
Taiston silmiin pellon reuna ja heti
sen jälkeen viinimarjapensas. Ja
siinä olivat talon perustukset, aitan
rappukivet, kaivo, osa navetan
perustuksista ja vielä omenapuukin.
Mirkku totesi tyytyväisenä,
että oikealla paikalla oltiin - mielessä
pyöri ajatus, että kyllä tänne
vielä tullaan toistekin.
Matkaeväät nautittiin ja matka
jatkui. Vuolaasti virtaava oja ylitettiin
yli kaatunutta koivunrunkoa
myöten ja pian olivat Neitsytkallion
muodot edessä. Kaunis
paikka ja kaunis virta.
Saunan peruskivet löytyivät aivan
rannasta. Navetan kiviseinät
olivat saaneet ylleen pietarilaisen
uuden "kesämökin". Matkalaiset
olivat tyytyväisiä löydöksiinsä.
Avulias paikkaa asustava pietarilaispariskunta
kyyditsi sitten
uupuneet, mutta tyytyväiset matkalaiset
Räisälän kirkolle, jossa
liityttiin muun retkikunnan joukkoon.
Esittelyt iltanuotiolla ja Vapaa Ajan baarissa
Illan suussa nuotiopaikalla matkalaiset esittelivät kukin itsensä. Ilmari Ronkonen, iloinen Inkerinpoika, joka matkan ajan oli toiminut tulkkina ja yleisavustajana, kertoi oman, surullisen ja tapahtumarikkaan elämänsä vaiheita sekä sanoin että sävelin... Surua en tunne - kuljen vaikka kunne - rakentakaa uusi Kelton maa! Sade pelotteli nuotiollaistujat sisätiloihin, ja iltaa jatkettiin baarin puolella.Käkisalmi, Kiviniemi, Viipuri
Kun Käkisalmen Linna tuli katsastettua ja veiterimmät ehtivät käydä linnan museossakin, jatkui matka Makkolan Valkialammelle, jossa ihmeteltiin männikössä olleita..Tuula Lindqvist
Lue lisää Räisäläinen 04/04 lehdestä