Martti Hämäläinen:

20-VUOTISJUHLAKRONIKKA SIIRLAHDEN KOULUPIIRIN KYLÄJUHLASSA 19.08.2007

Räisälä oli ennen pitäjä Suomea,

nyt siellä venakot katselee tuomea.

Kunnan pohjoisosassa oli Siirlahti,

lähes sadassa talossa ripeä tahti.

Maatalous oli silloin pääelinkeino,

runoja kirjoitteli Eino Leino.

Kylää kohtasi 1907 suuri onni,

T. Jääskeläisen ostama Sakari, siitossonni.

Koulutalon valmistumisesta on sata vuotta

eikä sitä tehty suotta.

Luku- ja laskutaito oli kaikille tärkeä,

opettaja taisi joskus karttakepin särkeä.

Seuroja ja yhdistyksiä oli monenlaisia,

mukana innokkaita miehiä ja naisia.

Heidän perujaan olemme kaikki,

sie, mie ja naapurin Maikki.

Sota kun ajoi karjalaiset kotoa pois,

mistä uudet paikat löytyä vois?

Siirlahden koulupiiriläiset hajaantumaan joutui,

naapurusten yhteydenpidosta lisätöitä koitui.

Kaksi vuosikymmentä sitten Pelkosen Pentti aloitteen teki

ja kyläläiset Köyliöön yhteen veti.

Toinen päivä lokakuuta oli koolla 70 päätä,

paljon ei ehditty ihastella säätä.

Kylätoimikunnan puh. johtajaksi valittiin Luukkasen Toivo,

rahakirstu oli kuin kuivunut kaivo.

Kyläkartan teosta päävastuun ottivat Toivo ja Huppusen Onni,

paperia kului siinä muutama tonni.

Kymmenen vuotta nuijan varressa Luukkanen kesti,

sitten alkoi Huppusen Heikin pesti.

Vuonna 2000 Jaakkolan Maija vallan otti,

Suomessa kasvaa naisten potti.

Pöytäkirjoista löytyy toiminnan tarina,

Aino Käppi, Sirkka Hopiavuori ja Maija-Liisa Varila.

Siinä ne ensimmäiset sihteerinaiset,

kansiin on merkinneet suunnitelmat maiset.

Ysiysi valittiin kynän varteen Malaskan Veikko,

hälläkään kirjoitustaito ei ole ollut heikko.

Nyt Marja-Riitta Kopra hoitaa hommaa

ja ottaa välillä vaikka omista töistä lommaa.

Rahaministerillä on porukassa tärkeä rooli

juomatta jää väliin paraskin booli.

Sirkka Hopiavuori ja Maija-Liisa Varila hoiteli markkoja,

Maija Jaakkola ja tätä nykyä Veikko Malaska EU-harkkoja.

Toisen kyläkartan teossa oli käytössä jo topografikartat,

Antti Kuisma ja Toivo Luukkanen olivat teossa tarkat.

Asukasluettelosta löytyy perheiden jäsenistä paljon tietoja,

muiden kylien listat lienevät verraten mietoja.

Kotiseutumatkoilla tallattu on huonoja katuja,

kuultu on monenlaisia satuja.

Majapaikat eivät ole aina olleet mieleen,

tarvittu on silloin konjakkia kieleen.

Pieniin puutteisiin on totuttu siellä,

suuria ovat kivet kylätiellä.

Ensimmäinen matka jätti kaikille murhemieltä,

Pekarilan Matille soitti kellot kuolonkieltä.

Helmessä lämminvesi oli kortilla,

vodkaa sai jo ulkoportilla.

Hyttyset lensi ikkunanraosta tupaan,

paikallaan ei voinut olla kukaan.

Vuosittain ovat Huppuset varanneet Pitkäjärven majan,

siellä on haasteltu koko kokouksien ajan.

Siirlahden miniöillä on ollut merkittävä panos,

ei olla oltu ilman leipomuksia eikä janos.

Arpajaiset ovat osana kokousten kulkua,

notkuvan voittopöydän näkee jo tultua.

Hauskoja ohjelmia on siellä nähty ja kuultu,

tv-tähdiksi on esittäjiä luultu.

Henttisen Eino kun sahalla soitti,

Toivo Patjaan lauluesityksen aika koitti.

Antton Perttulaa Pentti Pelkonen muisteli,

Anne Luukkanen ja kumpp. soittimineen lavalle luisteli.

Kyläkirjan teossa oli paljon vaivaa ja työtä,

Patjaan Erkki ja Varilan Maija-Liisa valvoivat siksi monta yötä.

Aineistoa kertyi lopulta metrinen pino,

toimikunnan pöydällä kasa oli vino.

Vekselivetoinen oli ensimmäinen painos,

mutta se oli itsellensä mainos.

Toiseen painokseen saatiin jo muualtakin rahaa,

eikä siinä olekaan mitään pahaa.

Luukkasen Matin suunnittelema on ensimmäinen viiri,

siinä Siirlahden koulun kuva maailmalle kiiri.

Elna Kuronen koulun pitkäaikainen opettaja

sai olla ”eka”- viirin onnellinen omistaja.

Johtoryhmä Toivo Pelkoselle tehtävän antoi,

kuvanveistäjä kortensa kekoon kantoi.

Siirlahti-kirja sai komean kannen,

sitä on mukava lueskella alla tammen.

Siirlahti-logo ja standaari on nyt uudet meillä,

onnittelu- ja surunvalitteluadressit kulkee postin teillä.

Postikortti syntyi samaan malliin,

ei tarvi lähteä kaupoille Keskisen halliin.

Postimerkin tekijäkin löytyi omasta takaa,

sen piirsi meille Jari Koiviston käsi vakaa.

Uusinta tuotetta saa nyt jo ostaa,

se lähetyksen arvoa nostaa.

Kuisma ja Malasta tekivät Venäjän maalle retken,

onnistuivat jututtamaan naapuria oikean hetken.

Siirlahden koulun seinään lupa muistolaatalle saatiin,

kesäretkellä se sitten juhlavasti paljastettiin.

Uutta sukupolvea halutaan toimintaan mukaan,

eihän meistä täällä ikuinen ole kukaan.

Nuorien päässä tuoreita ideoita liikkuu,

tenavat mummolan keinussa kiikkuu.

www.siirlahti.info on nykyaikaa,

siinä on sitä ”netin” taikaa.

Kotisivut on Tuomo Patjaan käsialaa,

ne uutta uskoa huomiseen valaa.

Kotikontujen jättäminen oli karjalaisille raskas taakka,

muistoissa elämme siellä ainakin kuolemaan saakka.

Onneksi meille jäi kuitenkin vapaa Isänmaa,

sitä sukupolvet seuraavatkin saa rakentaa.