Martti
Hämäläinen:
20-VUOTISJUHLAKRONIKKA
SIIRLAHDEN KOULUPIIRIN KYLÄJUHLASSA 19.08.2007
Räisälä
oli ennen pitäjä Suomea,
nyt siellä
venakot katselee tuomea.
Kunnan
pohjoisosassa oli Siirlahti,
lähes
sadassa talossa ripeä tahti.
Maatalous
oli silloin pääelinkeino,
runoja
kirjoitteli Eino Leino.
Kylää
kohtasi 1907 suuri onni,
T.
Jääskeläisen ostama Sakari, siitossonni.
Koulutalon
valmistumisesta on sata vuotta
eikä sitä
tehty suotta.
Luku- ja
laskutaito oli kaikille tärkeä,
opettaja
taisi joskus karttakepin särkeä.
Seuroja ja
yhdistyksiä oli monenlaisia,
mukana
innokkaita miehiä ja naisia.
Heidän
perujaan olemme kaikki,
sie, mie ja naapurin Maikki.
Sota kun
ajoi karjalaiset kotoa pois,
mistä uudet
paikat löytyä vois?
Siirlahden
koulupiiriläiset hajaantumaan joutui,
naapurusten
yhteydenpidosta lisätöitä koitui.
Kaksi
vuosikymmentä sitten Pelkosen Pentti aloitteen teki
ja
kyläläiset Köyliöön yhteen veti.
Toinen
päivä lokakuuta oli koolla 70 päätä,
paljon ei
ehditty ihastella säätä.
Kylätoimikunnan
puh. johtajaksi valittiin Luukkasen Toivo,
rahakirstu
oli kuin kuivunut kaivo.
Kyläkartan
teosta päävastuun ottivat Toivo ja Huppusen Onni,
paperia
kului siinä muutama tonni.
Kymmenen
vuotta nuijan varressa Luukkanen kesti,
sitten
alkoi Huppusen Heikin pesti.
Vuonna 2000
Jaakkolan Maija vallan otti,
Suomessa
kasvaa naisten potti.
Pöytäkirjoista
löytyy toiminnan tarina,
Aino Käppi, Sirkka Hopiavuori ja
Maija-Liisa Varila.
Siinä ne
ensimmäiset sihteerinaiset,
kansiin on
merkinneet suunnitelmat maiset.
Ysiysi
valittiin kynän varteen Malaskan Veikko,
hälläkään kirjoitustaito ei ole ollut heikko.
Nyt
Marja-Riitta Kopra hoitaa hommaa
ja ottaa
välillä vaikka omista töistä lommaa.
Rahaministerillä
on porukassa tärkeä rooli
juomatta
jää väliin paraskin booli.
Sirkka Hopiavuori ja Maija-Liisa Varila hoiteli markkoja,
Maija
Jaakkola ja tätä nykyä Veikko Malaska EU-harkkoja.
Toisen
kyläkartan teossa oli käytössä jo topografikartat,
Antti
Kuisma ja Toivo Luukkanen olivat teossa tarkat.
Asukasluettelosta
löytyy perheiden jäsenistä paljon tietoja,
muiden
kylien listat lienevät verraten mietoja.
Kotiseutumatkoilla
tallattu on huonoja katuja,
kuultu on
monenlaisia satuja.
Majapaikat
eivät ole aina olleet mieleen,
tarvittu on
silloin konjakkia kieleen.
Pieniin
puutteisiin on totuttu siellä,
suuria ovat
kivet kylätiellä.
Ensimmäinen
matka jätti kaikille murhemieltä,
Pekarilan
Matille soitti kellot kuolonkieltä.
Helmessä
lämminvesi oli kortilla,
vodkaa
sai jo ulkoportilla.
Hyttyset
lensi ikkunanraosta tupaan,
paikallaan
ei voinut olla kukaan.
Vuosittain
ovat Huppuset varanneet Pitkäjärven majan,
siellä on
haasteltu koko kokouksien ajan.
Siirlahden
miniöillä on ollut merkittävä panos,
ei olla
oltu ilman leipomuksia eikä janos.
Arpajaiset
ovat osana kokousten kulkua,
notkuvan
voittopöydän näkee jo tultua.
Hauskoja
ohjelmia on siellä nähty ja kuultu,
tv-tähdiksi
on esittäjiä luultu.
Henttisen
Eino kun sahalla soitti,
Toivo
Patjaan lauluesityksen aika koitti.
Antton
Perttulaa Pentti Pelkonen muisteli,
Anne Luukkanen ja kumpp. soittimineen lavalle luisteli.
Kyläkirjan
teossa oli paljon vaivaa ja työtä,
Patjaan
Erkki ja Varilan Maija-Liisa valvoivat siksi monta yötä.
Aineistoa
kertyi lopulta metrinen pino,
toimikunnan
pöydällä kasa oli vino.
Vekselivetoinen
oli ensimmäinen painos,
mutta se
oli itsellensä mainos.
Toiseen
painokseen saatiin jo muualtakin rahaa,
eikä siinä
olekaan mitään pahaa.
Luukkasen
Matin suunnittelema on ensimmäinen viiri,
siinä Siirlahden koulun kuva maailmalle kiiri.
Elna
Kuronen koulun pitkäaikainen opettaja
sai olla ”eka”- viirin onnellinen omistaja.
Johtoryhmä
Toivo Pelkoselle tehtävän antoi,
kuvanveistäjä
kortensa kekoon kantoi.
Siirlahti-kirja sai komean kannen,
sitä on
mukava lueskella alla tammen.
Siirlahti-logo ja standaari on nyt uudet meillä,
onnittelu-
ja surunvalitteluadressit kulkee postin teillä.
Postikortti
syntyi samaan malliin,
ei tarvi lähteä kaupoille Keskisen halliin.
Postimerkin
tekijäkin löytyi omasta takaa,
sen piirsi
meille Jari Koiviston käsi vakaa.
Uusinta
tuotetta saa nyt jo ostaa,
se
lähetyksen arvoa nostaa.
Kuisma ja
Malasta tekivät Venäjän maalle retken,
onnistuivat
jututtamaan naapuria oikean hetken.
Siirlahden
koulun seinään lupa muistolaatalle saatiin,
kesäretkellä
se sitten juhlavasti paljastettiin.
Uutta
sukupolvea halutaan toimintaan mukaan,
eihän
meistä täällä ikuinen ole kukaan.
Nuorien
päässä tuoreita ideoita liikkuu,
tenavat
mummolan keinussa kiikkuu.
www.siirlahti.info on nykyaikaa,
siinä on
sitä ”netin” taikaa.
Kotisivut
on Tuomo Patjaan käsialaa,
ne uutta
uskoa huomiseen valaa.
Kotikontujen
jättäminen oli karjalaisille raskas taakka,
muistoissa
elämme siellä ainakin kuolemaan saakka.
Onneksi
meille jäi kuitenkin vapaa Isänmaa,
sitä
sukupolvet seuraavatkin saa rakentaa.