Räisäläisten pääsijoitusalueella Satakunnassa muodostettiin siirtoväelle asutustiloja seuraavasti:

Pika-asutus- tai maanhankintalain nojalla muodostetut siirtoväen asutustilat

  Kunta 	0-0,5 	0,5-2 	2-5 	5-10 	10-15 	15-20 	yli  	tiloja 	peltoa
								20      yht.    yht.
		ha 	ha 	ha 	ha 	ha 	ha 	ha 	ha 	ha
  Eura 		5 	17 	31 	34 	15 	2 		104 	584
  Eurajoki 	1 	7 	3 	16 	11 	3 	1 	42 	324
  Harjavalta 	4 	7 	9 	21 	11 	3 	1 	56 	399
  Hinnerjoki 		2 		6 	3 	1 		12 	100
  Honkilahti 			4 	9 	2 			15 	104
  Kiukainen 	2 	5 	15 	31 	17 	1 		71 	519
  Kokemäki 	2 	17 	29 	86 	48 	4 	2 	188 	1445
  Köyliö 		5 	14 	43 	29 	3 	2 	96 	814
  Lappi TL 	2 	1 	1 	6 	1 			11 	62
  Nakkila 	5 	12 	29 	67 	69 	14 	4 	200 	1767
  Rauma 	5 	5 	3 	7 	1 			21 	73
  Rauma mlk 		6 	4 	8 	2 			20 	103
  Säkylä 		2 	6 	14 	9 		1 	32 	250

Tarmolla räisäläiset ryhtyivät viljelemään uusia tilojaan ja rakentamaan kotejaan. Muutamassa vuodessa saatiin valtavasti aikaan. Tyyppipiirustusten mukaisia - "malli Vennamo" - karjalaistaloja nousi kuin sieniä sateella. Kun pitkä päivä ei riittänyt, jatkettiin työtä yön tunteina. Rakennustarpeista, mm. nauloista, sementistä, lasista ja heloitustarvikkeista oli huutava puute. Vaikeudet kuitenkin voitettiin, ja "työtä vuorotta" uurastaen pian päästiin vieraiden nurkista muuttamaan oman kurkihirren alle.

N.s. kylmillä tiloilla raivattiin samanaikaisesti uutta peltoa paljolti käsivoimin. Puut kaadettiin rakennustarpeiksi, kannot väännettiin irti usein viimeisetkin voimanrippeet peliin heittäen. Kuokka ja lapio heiluivat, ja raivio laajeni. Uusi mullos kutsui kylväjää. Esi-isien raivaajahenki tuotti lisäarvoa, kansantuloa.

Kun nykyisin jotkut arvostelevat sodanjälkeistä asutus toimintaa ja uusien peltojen raivaamista, he eivät tiedä, mistä puhuvat. Silloinen menettely oli ainoa mahdollinen, jolla voitiin 400.000 karjalaisen lisäksi suuri joukko rintamamiehiä auttaa uuden elämän alkuun, luomaan pohjaa oman perheen ja koko kansakunnan tulevaisuudelle.

Säkyläläinen, Räisälän Särkisalosta evakkoon lähtenyt emäntä Lempi Suutari kertoo: "Minulla oli kaksi pientä lasta ja kolmas syntyi seuraavana kesänä. - Yhteinen kärsimys ja huoli tulevaisuudesta yhdisti meitä siirtolaisia. Tuimme ja rohkaisimme toisiamme kaikin tavoin. Meillä oli Karjalasta tuotu nuorisoseura ja vireä marttajärjestö, joissa aloimme toimia täällä. Perustimme Karjala-seuran, jossa oli sopiva pohtia asioita. Valitsimme edustajamme mahdollisimman moneen kunnalliseen lautakuntaan ja tehtävään. - Maatilamme muodostui kolmen tilan maista. 28.9.-47 menimme tekemään kauppaa. Saatuamme maat hankimme rakennusluvat ja tarvikkeet. Puita oli metsässä, mutta kaikki muu oli hankittava ostoluvilla ja suhteilla. SOK-kaupan kesäjuhlat olivat tulossa, ja johtaja kysyi meiltä voita ravintolaa varten. Sovimme, että annamme voin yleisellä hinnalla ja kaupan auto tuo sementit rakennukselle, kun voi tulee kaupalle. Kaikki tapahtui niinkuin sovittiin. - Rakentaessa lähiseudun siirtoväen miehet tekivät sokkelit ja pärekatot talkoilla. Ei siinä katsottu kelloa. Pääasia oli että valmista tuli. - Rakensimme asuinrakennuksen ensimmäisenä Säkylän karjalaisista. Pääsimme omaan kotiin helmi-maaliskuun vaihteessa 1948. Kolmas lapsi pääsi ryömimään omalle lattialle."