Räisäläinen ilmestynyt vuodesta 1955 alkaen

Lehden viides päätoimittaja v. 2014 - Matti Välkkynen

Räisäläinen -lehti on minulle tuttu jo 1960-luvulta. Työskentelin Satakunnan Maakunta Oy:n kirjapainossa käsinlatojaoppilaana ja tutustuin silloin lehteen ja sen toimittajaan, köyliöläiseen opettaja Juhani Kaatoseen. Edellä todetusta on kulunut jo lähes puoli vuosisataa ja sinä aikana ovat asiat ja tekemiset muuttuneet omalla kohdallanikin melkoisesti.

Syyskuun jälkeen minulta kysyttiin: onko kiinnostusta Räisäläinen -lehden toimitustyöstä. Olin hämmentynyt, mutta jollakin tapaa levollinen. Onhan takana kolmen eri lehden julkaisemista ja kustantamista enemmässä ja vähemmässä määrin vuodesta 1973 lähtien. Olen tehnyt useita juttuja räisäläisistä, tutustunut heihin monella eri tavalla.

Minulla on lehden tekemisessä apunani suuri joukko räisäläisiä ja uskon, että pystymme yhdessä rakentamaan sellaista lehteä, joka kiinnostaa kaikenikäisiä lukijoita. Edesmennyt isäni oli kokemäkeläinen, edesmennyt äitini hämäläinen, itse olen syntynyt ja asunut ensimmäiset seitsemän vuotta Hämeessä, jonka jälkeen perheemme muutti isän kotikonnuille Kokemäelle.

Räisäläinen -lehdellä on jatkossakin tulevaisuus, mutta se vaatii paljon ponnistuksia ja sitoutumista kaikilta räisäläisyyden ylläpitämisessä ja jatkumon viemisessä nuoremmille sukupolville. Tehtävä ei ole ylipääsemätön, mutta se vaatii panosta räisäläisjuuret omaavilta henkilöiltä kuin myös minulta itseltäni.

En ole vielä perillä kaikista niistäkään asioista, joista pitää tietää vähintään hieman. Onneksi olen saanut tukijoukokseni useita asiaan perehtyneitä henkilöitä, joiden tietämykseen voin tulevaisuudessa kääntyä.

Apua tarvitaan myös lehden lukijoilta ja tilaajilta, kaikilta teiltä, jotka tunnette karjalaisuuden ja räisäläisyyden omaksi asiaksi. Lähettäkää juttuja ja juttujen aiheita. Olkaa aktiivisia, sillä yhdessä pystymme vastaamaan siitä, että Räisäläinen -lehti ilmestyy sovitut neljä kertaa vuodessa.

Tiivistelmä päätoimittajan kirjoituksesta
Räisäläiseen 1/2014.

Vuonna 2013 Mauri Tenhonen

Rakkaat räisäläiset: kun ryhdyin nopealla aikataululla Räisäläisen vastaavaksi toimittajaksi runsas vuosi sitten, päätyöni oli vuodesta 2008 alkaen ollut Hinku-tiedottaminen. Hinku tarkoittaa Suomen Ympäristö-
keskuksen käynnistämää hanketta "Kohti hiilineutraalia kuntaa". Töihini on kuulunut myös TV-toimittajan työ. Loppuvuonna 2013 Hinku-hanke siirtyi uuteen vaiheeseen ja työt lisääntyivät merkittävästi. Jouduin myös taloudellisista syistä priorisoimaan tehtäviäni. Harmikseni Räisäläisen toimittajan tehtävä jäi. Toimin jatkossa lehden avustajana mahdollisuuksien mukaan.
Tekemälahtelaisen maanviljelijän poikana räisäläisyys on merkit-
tävä osa identiteettiäni, niin suuri että ilman sitä olisin aivan joku muu ihminen. Kaikkein rakkaimmat muistot ovat lapsuudesta isän ja äidin kertomuksista peräisin. Miten viljeltiin maita, käytiin kalassa ja lähetettiin maidot Ala-Vuoksen kyydissä Käkisalmeen. Paljon käytiin kylässä ja tarinoiden määrä oli loputon. Sodan vastapuolelle olen antanut anteeksi, sen vaikutuksia en unohda milloinkaan, en voi. Sodassa sotilaat olivat vähiten syyllisiä tapahtumiin, he kärsivät yhtä paljon kuin mekin.
Kiitos Säätiölle että sain tehdä pienen osuuteni räisäläisyyden eteen. Kiitos kaikille niille, joiden kanssa minulla oli tilaisuus käydä hienoja keskusteluja Räisälästä ja räisäläisyydestä. Tämän maailman hienoimman heimon kulttuurin säilymiseksi tarvitaan nyt meidän sodan jälkeen syntyneiden sukupolvien lisääntyvää panosta!

Teen paljon kaikenlaisia tekstejä ja esiinnynkin jonkin verran. Olen alkanut käyttää tokaisua "olen räisäläinen". Ollaan oikealla tavalla ylpeitä heimostamme ja ollaan valmiita tekemään jotain sen kulttuurin säilymiseksi.

Mauri Tenhonen

Vuosina 2005-2012 - Kullervo Huppunen

Otin vastatakseni Räisäläisestä sitä vuosikymmeniä toimittaneen Juhani Kaatosen päättäessä 39 vuoden urakkansa. Tiesin jo aloittaessani, että työpanokseni ei voi olla ylettömän pitkä pelkästään aloitusikäni vuoksi.
Nyt kahdeksan vuoden jälkeen haluan kiittää kaikkia teitä innokkaita kirjoittajia, jotka olette osallistuneet lehden tekoon.
Myös perhetapahtumista kerrotut tiedot ovat elävöittäneet lehden sivuja kiitettävästi.
Toivottavasti jatkatte samaan tapaan, niin Räisäläinen pysyy elävänä välikappaleena tiedon siirrossa toisille räisäläisille. Kaikki juttuvinkit lisättynä lähetettyyn materiaaliin ovat tehneet mahdolliseksi runsassivuisten lehtien tekemisen.

Aloittaessani Räisäläisen teon, oltiin yleisesti siirtymässä uudenlaiseen tekniikkaan lehtien sivutaitossa. Enää ei taittoa tehty käsin, vaan sähköisen tekniikan riemukulku oli voimakkaimmillaan.

Olin työssäni päässyt perehtymään tähän menetelmään, joten oli luonnollista alkaa tehdä Räisäläisen sivuja sähköisesti. Tämä ei suinkaan sulje vieläkään pois paperille kirjoitettujen tietojen käyttökelpoisuutta.

Antakaa siis mielikuvituksenna edelleen lentää valtoimenaan ja kertokaa teilletärkeistä asioista Räisäläisen sivuilla. Näin lehti on paitsi tiedotusväline myös yhteisten kokemusten vaihtamistanner.

Kullervo Huppunen

Vuodet 1955-2004 - Robert Rainio ja Juhani Kaatonen

Räisäläisten Säätiön piirissä keskusteltiin jo 1940-luvun lopussa oman pitäjälehden tarpeellisuudesta, mutta hanke päästiin toteuttamaan vasta seuraavan vuosikymmenen puolivälissä.
Lehti tuli todelliseen tarpeeseen: miten muuten olisi voitu vaalia pitäjäläistemme yhteyttä ja tiedottaa yhteisistä asioistamme, mm. vuosittaisista Räisälä-juhlista?

Räisäläisen ensimmäinen numero ilmestyi 12. kesäkuuta 1955 500 kappaleen painoksena. Tulokas ei ollut koolla pilattu, vain kuusi sivua.
Kuvien saaminen lehteen oli siihen aikaan kallista: siispä mukaan mahtui niitä vain kolme: kirkkoherra Jorma Helasvuo yhdellä palstalla, samoin juuri edesmennyt kansanopiston johtaja Väinö Kaasalainen, sekä kahden palstan näkymä kansalaisopiston rakennuksista Peipohjassa.
- Lehteä jaettiin kesän Räisälä-juhlilla Kokemäellä.

Räisäläisen ensimmäinen päätoimittaja oli hovioikeudenneuvos Robert Rainio, Räisälän papin poika, joka erityisesti sotien jälkeisinä vuosina tuli tutuksi pitäjäläisillemme.
Hän näet kiersi reppu selässään evakkokodeissamme valmiina palvelemaan erityisesti lakiasioissa: sekä korvaus- että maansaantikysymykset osasivat olla hankalia.
"Essu" Rainio, silloinen hovioikeuden auskultantti, tarjosi auliisti apuaan, jase ei juurikaan maksanut mitään. Räisäläiset muistavat kiitollisuudella ja rakkaudella omaa "neuvostaan".

Lehden toinen numero ilmestyi jouluksi 1955 (10.12.), nyt 12-sivuisena. Alusta alkaen Räisäläisen "toimittajina" ovat olleet kaikki räisäläiset ja heidän ystävänsä, joille vaan kynä on käteen sopinut.
Vuosikymmenien ajan ovat uskolliset avustajat kertoilleet muistoja menneiltä ajoilta rakkaassa Karjalassa, heimomme

vaiheista sodan ankarina aikoina, evakkoretkien vuosista sekä kuulumisia uusilta asuinsijoilta.
Lehden sivuille on saatu niin tarua kuin totta, vanhaa kuin uutta, "runua kuin roosaa" Räisälästä ja räisäläisyydestä.
Tärkeänä osana on aina ollut tiedottaminen Räisäläisten Säätiön toiminnasta, moninaisista hankkeista, juhlista ja niin edelleen.
Kahtena ensimmäisenä vuotenaan Räisäläinen ilmestyi vain kaksi kertaa, sen jälkeen neljästi vuodessa.

Hovioikeudenneuvos Robert Rainio toimi Räisäläisen päätoimittajana 1955-65. Hänen työtään jatkoi 39 vuoden ajan koulunjohtaja Juhani Kaatonen.
Hänen jälkeensä sekä toimituksesta että levikistä alkoi vastata Kullervo Huppunen.

Räisäläisellä on edelleen hoidettavana vastuullinen tehtävä omanapitäjälehtenämme.

Juhani Kaatonen