TAMMISUO – brändi ennen brändejä

Monen kotiseutumatkaajan omasta tai isän kodista on jäljellä vain kivijalka, joka kertoo kodin sijainnin, mutta ei juuri enempää.
Lisäksi näkyy yleensä uunin paikka sammalen tai nurmen peittämänä kasana. Jos tätä kasaa penkoo, olkoon kyse tuvan uunista, saunan kiukaasta tai karjakeittiöstä, niin esiin tulee kiviä ja tiiliä.
Tiilen toisella lapepuolella saattaa olla leima TAMMISUO, roomalaisten kivitaulujen suoraviivaisin kirjaimin.

Tammisuo oli asema Karjalan radan varressa 5 km Viipurista pohjoiseen. Tammisuo kohosi merkittäväksi paikaksi liikemies Hallenbergin sahan, höyrymyllyn ja tiilitehtaan ansiosta. Tammisuo liitettiin Viipurin kaupunkiin vuonna 1933.
Tammisuo oli ajoittain Suomen suurin tiilitehdas, vuonna 1936 vuosituotanto 6 miljoonaa kappaletta.
Kun raakatiiltä joudutaan kuivaamaan ulkosalla noin kuukauden päivät, tuotantoa saattoi olla vain 7 kk vuodessa.
Hallenbergin monipuolinen teollisuuskokonaisuus pystyi joustavasti siirtämään työvoimaa kohteesta toiseen. Yhteensä työntekijöitä oli tehtailla 250.

Purkurakennuksista saadut Tammisuon tiilet olivat haluttuja

Imatralainen rakennusmestari Jaakko Piepponen aloitti uransa muurarina 1962. Hän kertoi Tammisuon tiilien olleen parhaita tiiliä. Tuolloin Viipuri ja Tammisuo olivat jo Neuvostoliittoa, mutta purkurakennuksista saadut Tammisuon tiilet olivat haluttua kierrätystavaraa.
Vuonna 1894 valmistunut Karjalan rata mahdollisti tiilien tehokkaan levittämisen. Aiemmin ainoa järkevä tapa viedä tiilen kaltaista raskasta kuormaa oli ollut vesikuljetus.
Räisälään ei Viipurista uudella ajalla enää päässyt vesitse. Rautatieasemat, Sairala ja Myllypelto, jäivät sivuun Räisälän keskustasta. Jos Räisälästä Tammisuon tiiliä löytyy, niin ne ovat todennäköisesti kuorma-autojen ajalta 1920- ja 1930-luvuilta.

Tammisuo leimasi valmistamansa tiilet

Tammisuon tiili oli niin hyvä, että yrityksen kannatti leimata tiilensä. Yleensä tiilitehtaat eivät käyttäneet leimoja, mutta Tammisuo tahtoi erottautua joukosta. Viipurin – ja sittemmin Helsingin – arkkitehti Uno Ullberg käytti töissään Tammisuon tiiltä. Esimerkiksi Viipurin Karjalankadun Karjalan toimitalo on Ullbergin puhdaspiirteinen punatiilirakennus.
Ennen sotaa talossa toimi myös Viipurin paras hotelli Knut Posse, joka nyt on venäläisillä käytössään nimellä hotelli Viipuri.
Viipurissa lyötiin tiiliä jo keskiajalla linnan ja kirkkojen tarpeisiin. Tällöin tiilenpolttouunit sijaitsivat Papulassa nykyisen rautatieaseman tienoilla. Myöhemmästä tiilenvalmistuksesta kertoo kaakkoinen kaupunginosa Tiiliruukki.

Ilmeisesti Viipurin seudun savi on hyvälaatuista. Tammisuon normaali tiili oli mitoiltaan 27,4 x 13 x 7 cm. Painoa tiilellä on noin 3,5 kg. Nykyajan samankokoinen tiili tuntuu olevan kevyttä tavaraa Tammisuon tiilen rinnalla.

Tammisuon tiili ei säästänyt muurareita ammattivammoilta

Pääkaupunkiseudun kuuluisa tiilentekoalue on Tuusulan Jokela, radan varressa sekin. Jokelan tiilet ovat myös lujia, massiivisia. Nykyään Jokelassa on vain tiilimuseo.
Oliko vanha aika sittenkin parempi?
Muuraria Tammisuon painava tiili ei säästänyt. Tavallisen päivätyön aikana muurari saattoi mättää tiiliä 500:sta 800:aan. Vasen käsi nostaa tällöin 1.500–1.800 kiloa työpäiväin aikana. Oikeakaan ei lepää, vaan kohottaa laastia noin 700–900 kg.
Ei ihme, että muurarin olkapäät tahtoivat olla lopussa jo ennen eläkeikää. Toinen muurarin ammattitauti olivat polvirikot, paljosta kyykyssä olemisesta. Polvirikosta emme kylläkään syytä Tammisuon tiiltä.

Olen löytänyt pahemmin etsimättä Tammisuon tiiliä Räisälän naapuripitäjästä Kirvusta. Vaikka tiilet olivat olleet 73 vuotta kasassa sateen, lumen, tuulen ja kasvien armoilla, ne olivat puhdistamisen jälkeen kuin polttouunista tulleita.
Toin niistä kaksi repussani kotiin, kun tiesin tiilen kovan maineen.
-Karjala takaisin vaikka kaksi tiiltä kerrallaan!

Takaisin maaliskuun 2021 lehteen