Räisälästä lähtivät jääkärikoulutukseen syntyperäiset räisäläiset Juho Henttinen, Antti Junkkari ja Veikko Läheniemi. Heidät on esitelty kirjoitussarjan osassa II.
Räisälässä asui myös kuusi muualta kotoisin ollutta jääkäriä: Kirvussa syntynyt Paavo Kopra, Vpl Pyhäjärvellä syntyneet Aarne Korhonen ja Lauri Pelkonen, helsinkiläinen Mattias (Matti) Koskinen, oululainen Lauri Tilus sekä Sakkolassa syntynyt Martti Viskari. Heidät esitellään tässä trilogian kolmannessa osassa.
Nämä isänmaalliset nuorukaiset lähtivät sotilaskoulutukseen Saksaan vapauttaakseen Suomen tsaarinvallan ikeestä aseellisin keinoin. Heikki Nurmion sanoittaman Jääkärien marssin sanoin ”Kun painui päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä”. He uskoivat vakaasti Suomen itsenäisyyteen ja olivat valmiita aseelliseen kapinaan ja uhraamaan vaikka oman henkensä isänmaan puolesta.

Jääkärien pääjoukko saapui Vaasaan 25.2.1918. Heidän joukossaan oli viisi Räisälän jääkäriä: Antti Junkkari, Aarne Korhonen, Mattias Koskinen, Lauri Tilus ja Martti Viskari. Kuvassa Mannerheim tervehtii jääkäreitä Vaasan torilla 26.2.1918. Kuva: Karl Johan Borlin, Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Paavo Kopra

Jääkärialikersantti Paavo Kopra syntyi 16.7.1891 Kirvussa ja kuoli 13.8.1960 Köyliössä.
Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Yrjö Kopra ja Anna Niippa. Hänet vihittiin 1920 Katri Lallukan kanssa.
Kopra kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja työskenteli maanviljelijänä ennen saapumistaan jääkärikoulutukseen 16.2.1916. Hän osallistui taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 25.11.1916 Altonan työosastoon ja laskettiin siviilitöihin Saksaan.
Kopra palasi Suomeen syyskuussa 1918 ja astui Salmin rajavartioston palvelukseen 15.8.1922. Palveltuaan vuoden Salmissa hän työskenteli työmiehenä Räisälässä talvisotaan saakka.
Talvisotaan Kopra osallistui ilmavalvontatehtävissä Käkisalmen - Hiitolan alueella. Jatkosodassa hän toimi vartiopäällikkönä Ilmasuojelukomppaniassa, mistä hänet kotiutettiin vuonna 1943. Kotiuttamisensa jälkeen hän palasi maanviljelijäksi Räisälään.
Sodan jälkeen hän joutui evakkoon Köyliöön, minne hänet on haudattu.

Aarne Vilho Korhonen

Jääkärikapteeni Aarne Korhonen mainitaan joskus Raisälän jääkärinä, vaikka hän oli syntyjään pyhäjärveläinen. Hän syntyi 16.11.1891 Pyhäjärvellä (Vl) ja kuoli 12.1.1977 Harjavallassa.
Hänen vanhempansa olivat tilanhoitaja Daniel Korhonen ja Sofia Augusta Koskinen. Hänet vihittiin 1924 Varpu Vesalaisen kanssa, joka kuoli 31.1.1970.
Korhonen kävi kansakoulun ja Räisälän kansanopiston 1910–1911 sekä opiskeli myöhemmin Viipurin reaalilyseossa. Hän suoritti Suojeluskuntain päällystökoulun Viipurissa 1921 ja Reserviupseerikoulun 1926.
Korhonen työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään jääkäripataljoonaan 14.11.1915. Korhonen osallistui taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.
Korhonen saapui Vaasaan jääkäreiden pääjoukon mukana 25.2.1918 aliupseeriksi ylennettynä. Hän taisteli joukkueenjohtajana Lempäälässä, Vuohiniemellä ja Kelhossa, missä hän haavoittui pahasti 7. huhtikuuta 1918.
Sodan jälkeen Korhonen toimi eri joukko-osastoissa koulutusaliupseerina ja komppanian vääpelinä.
Erottuaan armeijan palveluksesta syyskuussa 1920 hän toimi kolme kuukautta Räisälän suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Hän palasi armeijan leipiin 1.4.1925 ja toimi neljä vuotta Karjalan Kaartin rykmentissä konekiväärikomppanian vääpelinä. Siirryttyään siviiliin hän työskenteli metsätyönjohtajana ja maanviljelijänä Räisälässä, missä hän kuului edelleen Räisälän suojeluskunnan esikuntaan.
Talvisodassa Korhonen palveli aluksi joukkueenjohtajana ja myöhemmin komppanianpäällikkönä Er.P 6:ssa ja JR 23:ssa. Hän osallistui taisteluihin Raudussa, Metsäpirtissä, Sakkolassa, Vuokselassa, Kiviniemessä, Keljassa ja Taipaleessa. Sodan jälkeen hän jatkoi palvelustaan yksikön päällikkönä.
Jatkosodassa Korhonen toimi Käkisalmen sotilashallintopiirin kansanhuoltotehtävissä ja osallistui Itä-Kannaksen kuntien evakuointiin 1944. Vuodesta 1948 hän työskenteli maanviljelijänä Harjavallassa, missä hän toimi myös vuosina 1945–1949 siirtoväen huollon johtajana. Hänen viimeinen leposijansa on Harjavallassa.

Mattias Koskinen

Jääkäriluutnantti Mattias (Matti) Immanuel Koskinen syntyi 24.2.1897 Helsingissä ja kuoli 24.1.1940 Tilkan sotilassairaalassa.
Raisala.fi -sivuston mukaan Koskinen on asunut Räisälässä, mutta lähde ei mainitse ajankohtaa.
Koskinen kävi kolme luokkaa Viipurin suomalaista reaalilyseota 1909–1912 ja suoritti viidennen luokan oppimäärän Helsingin suomalaisessa lyseossa 1922 sekä kahdeksannen luokan Joensuun suomalaisessa lyseossa 1925. Reserviupseerikoulun hän kävi vuosina 1922–1923.
Koskinen saapui jääkärikoulutukseen 31.1.1916. Hän kuului myös jääkäripataljoonan soittokuntaan. Hän osallistui taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.
Koskinen palasi Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hän palveli sisällissodassa aluksi koulutusaliupseerina ja myöhemmin joukkueenjohtajana ja osallistui taisteluihin Viipurissa.
Sodan jälkeen Koskinen palveli eri joukko-osastoissa vääpelinä ja koulutusaliupseerina. Koskinen erosi armeijasta 12.2.1919 ja liittyi Aunuksen retkikuntaan, missä hän toimi lentävän osaston päällikkönä. Hän osallistui taisteluihin Rajakonnussa, Vitelessä, Tuuloksessa, Aunuksenkaupungissa, Mäkriällä ja Aleksanteri Syväriläisen luostarilla. Hän haavoittui lievästi Syvärin pohjoispuolella.
Koskinen erosi retkikunnasta kesäkuun puolivälissä ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä. Hän palasi armeijan palvelukseen 1.4.1921 ja toimi komppanianvääpelinä sekä myöhemmin joukkueenjohtajana. Hän erosi armeijasta toistamiseen 31.3.1923 ja siirtyi Joensuun rajavartiostoon asevelvollisten komppaniaan joukkueenjohtajaksi. Vuosina 1924–1925 hän toimi viestikurssien johtajana. Koskinen erosi armeijasta viimeisen kerran 31.5.1925. Siviilissä hän työskenteli Oulun läänin maanmittausharjoittelijana ja myöhemmin kartoittajana talvisotaan saakka.
Koskinen osallistui talvisotaan ylimääräisten harjoitusten aikana (YH) Topografikunnan sotilastopografina.
Hän kuoli Tilkan sotilassairaalassa 24.1.1940. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.

Lauri Arvid Pelkonen

Jääkäri Lauri Pelkonen syntyi 2.9.1894 Pyhäjärvellä (Vl) ja kaatui 21.1.1918 Luumäen Taavetissa. Hän oli ensimmäinen sisällissodassa kaatunut jääkäri.
Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jaakko Pelkonen ja Amanda Karoliina Lindroos. Pelkonen kirjoitti ylioppilaaksi Käkisalmen yhteiskoulusta 1913 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Hän jatkoi opintojaan Kauppakorkeakoulussa 1913–1914. Ennen Saksaan lähtöään hän työskenteli opettajana Räisälän Särkisalon kansakoulussa 1914 ja kirjurina Hiitolan - Raasulin rautatietyömailla 1915. Pelkonen liittyi JP 27:n pioneerikomppaniaan 30.1.1916. Hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella ja osallistui taistelui myös Riianlahdella, Schmardenissa sekä Aa-joella. Rintamalta palattuaan hän osallistui Polangenissa järjestetyille hävitystekniikan erikoiskursseille eli ns. pommarikurssille 1917.
Pelkonen palasi Saksasta Suomeen Merikarvialle 8.12.1917 aselaiva S/S Equityn toisella matkalla. S/S Equity oli saksalainen höyrylaiva, joka toi kahdella matkallaan Saksasta Suomeen jääkäreitä ja aseita suojeluskuntalaisille.
Pelkonen (peitenimellä Kitunen) komennettiin Lappeenrantaan suojeluskuntakouluttajaksi ja suojeluskunnan päälliköksi Luumäelle. Pelkonen toimi aktiivisesti Lappeenrannan sk-piirissä perustaen suojeluskuntia ja kouluttaen niihin miehiä mm. Lappeella, Savitaipaleella, Luumäellä ja Joutsenossa.

Kohtalon kellot löivät Taavetissa

Tammikuun 19. päivänä 1918 olivat Luumäen suojeluskuntalaiset kaapanneet Taavetin asemalla Viipurin punakaartin lähettämän, Mikkeliin menossa olleen aselastin, jossa oli n. 200 japanilaista Arisaka -kivääriä ja yli 10.000 patruunaa. Lappeenrannan työväen järjestyskaarti lähetti junalla 250 punakaartilaista hakemaan aselastia takaisin. Suojeluskuntalaiset saivat vihiä tästä ja päättivät estää punaisten aikeet. Luumäen suojeluskuntalaiset ryhmittyivät Taavetin linnoituksen alueelle. Laukaustenvaihto alkoi ja aseiden käsittelyyn tottumattomien miesten johtajaksi Kouvolasta hälytetty jääkäri Lauri Pelkonen kaatui syntyneessä Taavetin kahakassa 21.1.1918.
Viipurin suojeluskuntapiirin lehti Kannaksen vartio kuvaa Pelkosen kaatumista seuraavasti: ”Kun punaiset olivat joutuneet vallin kulmauksen kohdalle, komensi Pelkonen miehensä ampumaan. Punaiset heittäytyvät maantienojaan ja tällöin Pelkonen keskeytti tulen, hyppäsi ulos suojuksesta ja juoksi punaisia kohti huutaen »Antautukaa tai ammutaan tykillä!» Samalla heitti hän käsigranaatin, joka kuitenkin liian pitkän matkan vuoksi räjähti ilmassa. Vielä ehti Pelkonen huutaa »Tahdotteko lisää?», kun punaiset ensi säikähdyksestään tointuneina alkoivat ammunnan ja liian rohkea jääkäri sai kuolettavan haavan aivan ensimmäisistä laukauksista. Kaksi miestä veti kuolevan päällikön vallinkulmauksen suojaan ja nyt vastattiin punaisten tuleen tiukasti. Punaiset kuitenkin pian huomasivat asemansa epäedullisuuden ja lähtivät kiireesti peräytymään. Koko kahakka kesti vain 2–3 minuuttia ja menettivät punaiset siinä yhden kuolleen ja pari haavoittunutta.”
Pelkonen menehtyi rinnan lävistäneeseen luotiin ja hänet haudattiin Pyhäjärven hautausmaalle.

Lauri Tilus

Jääkärikapteeni Lauri Matias Tilus syntyi 29.12.1893 Oulussa ja kaatui 6.12.1939 taistelussa Aittojoella.
Tilus kävi kuusi luokkaa Oulun reaalilyseota ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Kouvolan yhteiskoulussa vuonna 1925. Hän suoritti tiedonantoupseerikurssin 1919, pikakiväärikurssin 1921, sotilaspedagogisen kurssin 1925, kapteenikurssin Sotakorkeakoulussa 1926 sekä komppanianpäällikkökurssin Taistelukoulussa 1928 ja Suojeluskuntain päällystökoulussa 1930.
Tilus saapui Saksaan jääkärikoulutukseen 9.1.1916. Hän osallistui taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.
Tilus saapui Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana kornetiksi ylennettynä 25.2.1918. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin joukkueenjohtajana Kämärällä, Nuoraalla ja Viipurissa.
Tilus palveli sodan jälkeen eri joukko-osastoissa mm. lähettiupseerina, nuorempana upseerina ja komppanianpäällikkönä.
Erottuaan armeijasta helmikuussa 1929 hän siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen aluksi Viipurin suojeluskuntapiirin XIV alueen ja myöhemmin XXII alueen päälliköksi. Tilus asui tuolloin Räisälässä.
Tilus oli talvisodassa Er.P 12:n komentaja ja osallistui muun muassa Tolvajärven taisteluihin. Hän katosi viivytystaistelussa Ägläjärvellä. Tilus siunattiin kentälle jääneenä, mutta Oulun sankarihautausmaalla on hänen muistolaattansa.

Martti Viskari

Jääkärivääpeli Martti Viskari syntyi 20.11.1882 Sakkolan Purpuan kylässä ja kuoli 12.10.1938 Räisälän Tiurissa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Yrjö Viskari ja Helena Tiinus.
Viskari kävi kansakoulun ja toimi maanviljelijänä Vuokselassa. Vuodet 1909–1914 hän vietti siirtolaisena Kanadassa.
Viskari saapui Saksaan jääkärikoulutukseen 16. helmikuuta 1916. Hän osallistui taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahden rannikkoasemissa.
Viskari astui Suomen armeijan palvelukseen 11.2.1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen 25.2.1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin kuormaston johtajana Tampereella ja Viipurissa.
Sisällissodan jälkeen hän palveli komppanian vääpelinä. Erottuaan armeijasta 1919 hän ryhtyi viljelemään maata Viipurin pitäjässä, toimi Vuokselan suojeluskunnan kasvatuspäällikkönä 1920–1921,asui välillä Kanadassa, palasi 1929 Räisälään ja toimi siellä työmiehenä. Viimeiset elinvuotensa Viskari sairasteli ja vietti hiljaiseloa Räisälässä.
Viskari siunattiin haudan lepoon Räisälän kirkkomaahan 23.10.1938 sotilaallisin menoin. Siunauksen toimitti pastori Helasvuo. Arkkua hautaan laskettaessa soitti Savon Jääkärirykmentin soittokunta Porilaisten marssin. Räisälän jääkäreiden puolesta seppeleen laski suojeluskunnan paikallisesikunnan jäsen, jääkärivääpeli Aarne Korhonen. Suojeluskunnan Tiurin kyläosaston seppeleen laskivat rouva Paavilainen ja jääkärivärväri Vilppu Paavilainen.
”Nyt poissiirtynyttä, paljon kärsinyttä rehtiä jääkärimiestä jäivät kaipauksella muistelemaan veljet ja sisaret perheineen sekä sukulaiset, jääkäritoverit ja aseveljet”, toteaa sanomalehti Karjala muistokirjoituksessaan 28.10.1938.

Kolmiosainen kirjoitussarjani Räisälän jääkäreistä päättyy tähän. Jääkärien merkitys Suomelle on ollut mittaamattoman arvokas. Heidän muistonsa on ikuinen ja vaalimisen arvoinen.

Lähteitä:
Reino O. Kukko - Kaarle Viika: Pyhäjärvi-kirja (Pyhän-Säätiö 1989)
Viipurin suojeluskuntapiirin tiedonantolehti Kannaksen vartio nro 10/1924
Ilkka Uotilan jääkäritietokanta
raisala.fi/pit-jaakarit.html Sanomalehti Karjala nro 291/28.10.1938
Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 (Jääkäriliitto 1975)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_jääkäreistä

Takaisin joulukuun 2021 lehteen