Hanskinmäki tuli Räisälä-museoon

Teksti: Antti Kuisma
Kuvat, ellei toisin mainita: Matti Välkkynen

Hanskinmäki

Hanskinmäki oli pieni, mutta tiivis räisäläinen kyläkunta, joka sijaitsi Makkolan koulupiirissä Tietäväjärven koillispuolella yhtenä osana Karkolan maarekisterikylää.
Hanskinmäki oli jääkauden jälkeen Muinais-Laatokan saaristossa erillinen saari, jonka maaperästä hienommat ainekset oli vesi huuhdellut pois paljastaen kovan kallioperän.
Ylävältä Hanskinmäeltä avautui avara näköala viereiselle Tietävänjärvelle, joka muinoin oli osa Viipurin-Käkisalmen välistä vesitietä, jolla voitiin ohittaa tarvittaessa Tiurinlinna, joka saattoi vaatia ohikulkijoilta korkeita kulkulupamaksuja.
Tietävänjärvi oli sekä kala-aitta että rehuaitta, mistä pyydettiin kalaa sekä kotitarpeiksi että myyntiin ja kerättiin ravinteikasta ”järviheinää” lehmien rehuksi. Vesireitti palveli myös oivana kulkutienä sekä sulan veden aikaan että talvisin.

Kyläkuntaan kuului 5 maataloa

Hanskinmäen talot olivat: Kalliola, Hanskinmäki, Kivimäki, Henttilä ja Juhola.
Vuonna 1939 talojen ja tilojen omistajina olivat:
KALLIOLA Tuomas Suni (”Sunin Tom mo”) ja Liisa Maria Suni (o.s.Kemppi).
HANSKINMÄKI/PARTALA Heikki Heikinp. Väkiparta (”Parran Heikki”) ja Katri Väkiparta (o.s.Poskiparta) (”Parran Kaisa”) sekä Heikin sisar Riitta Heikintr. Väkiparta (”Parran Riitta”).
KIVIMÄKI Yrjö Heikinp. Väkiparran (k) perikunta (Varpu Väkiparta (o.s.Pusa) lapsineen).
HENTTILÄ Ilmari Henttinen ja Aili Henttinen (o.s. Seppä).
JUHOLA/ KIRALA Matti Seppä (”Kiran Matti”) ja Anni Seppä (o.s. Härkönen).

Henttilä oli ilmeisesti vanhin kyläkunnan taloista ja oli ollut saman suvun hallussa vuodesta 1724 alkaen, jolloin Tuomas Heikinpoika Hanski mainitaan sen isäntänä. Kyläkuntaa on myös tämän suvun mukaan alettu kutsua Hanskinmäeksi. Tuomas Heikinpojan poika Heikki Tuomaanpoika Hanski muutti nimensä Henttiseksi, ja viimeinen isäntä oli 8. sukupolvea edustanut Ilmari Juhonpoika Henttinen.

Kivimäen ja Hanskinmäen tilat tulivat sisarusten Yrjö, Heikki ja Riitta Väkiparran omistukseen, kun kantatila v. 1923 jaettiin perillisten kesken. Tällöin myös kantatilan vanha hirsinen asuinrakennus perimätiedon mukaan siirrettiin kokonaisena Kivimäen silloiseksi, Yrjö Väkiparran asuinrakennukseksi, ja Heikki ja Riitta Väkiparta rakensivat Hanskinmäen maarekisteritilalle uuden asuinrakennuksen, jota alettiin kutsua Partalaksi ja asukkaita Partalaisiksi. Väkiparran sisaruksilla oli yhteensä 14 lasta, joten serkkuja riitti omassa pihapiirissä! Kaikkiaan Hanskinmäen taloissa oli v. 1939 jälkikasvua, lapsia ja nuorisoa 23.

Hanskinmäki oli tiivis kyläkunta, jossa yhteistyö ja naapuriapu kukoistivat

Hanskinmäen miehet lainailivat toisiltaan harvemmin käytössä olevia työkaluja ja naiset sattumoisen lopussa olevia ruuanlaiton ja leipomisen tarveaineita.
Naapuria autettiin esim. kylvöja puinti- sekä rakennushommissa talkoilla. Yrjö ja Heikki Väkiparta käyttivät yhteisenä isältään perimäänsä pajaa. Omat ja myös ympäristön viljelijöiden viljat puitiin hanskinmäkeläisten käyttämillä ja puimakoneosuuskunnan omistamilla koneilla. Heillä oli myös oma nuottakunta Tietäväjärveen.
Lasten koulukuljetukset hoidettiin yhteisvoimin veneellä ja huonolla talvikelillä hevospelillä Tietäväjärven yli Makkolan kansakouluun. Seudun pyhäkoulua pidettiin usein Partalassa, koska Katri-emäntä oli yksi seutukunnan pyhäkoulunopettajista, ja koulunkävijöitä oli kyläkunnassa runsaasti omasta takaa. Lasten ja nuorten keskinäinen kanssakäyminen eri harrastusten merkeissä oli myös vilkasta.

Hanskinmäki-/ Partala-pienoismalli ja sen tekijä Martta Pokkinen (ent. Ojala o.s. Väkiparta):

Keraamikoksi ikäihmisenä

Heikki ja Katri Väkiparran 7-lapsisen perheen toiseksi nuorin oli Martta. Hän syntyi Räisälässä 25.10.1932 ja kuoli Tampereella 21.10.2020. Martta kävi rakkaalla Hanskinmäellä useita kertoja vuosina 1990-2013. Martta Pokkisessa eli luova taiteilija, joka pääsi puhkeamaan kukkaansa vasta hänen ollessaan jo eläkkeellä. Toki hän oli koko ikänsä harrastanut uniikkeja neuletöitä, mutta eläkepäivien mieliharrastukseksi nousivat savi- ja keramiikkatyöt.
Valmistavia opintoja hän suoritti Tampereen kansanopistossa vuosina 1994-1999 eri opettajien johdolla, jonka jälkeen seurasi siirtyminen Tampereella Kuuselan palvelukeskuksen savityöryhmään, jossa hän työskenteli v.2000-2019 tuloksena kymmenittäin eri aiheisiin pohjautuvia keramiikkatöitä. Töillään hän osallistui menestyksellisesti myös Lihasulan Kartanon kesänäyttelyihin Kangasalla v. 1996-1998.
Rakkaus omaan sukuun ja poisnukkuneisiin läheisiin ja kaipaus omaan menetettyyn kotiin Partalaan olivat hänellä kuitenkin kaiken aikaan ajatuksissa ja mielikuvissa, ja nämä purkautuivat lopulta konkreettisena keramiikkatyönä, pienoismallina menetetystä ja poispuretusta Partalasta.

Partala-työ valmistui Kuuselan palvelukeskuksessa vuonna 2015. Sen materiaalina on käytetty punasavea, joka on poltettu keramiikkauunissa ja käsitelty lopuksi harmaalla akryylimaalilla. Koska käytettävissä ei ollut alkuperäisen rakennuksen täsmällisiä mittoja (lukuun ottamatta päämittoja leveys x pituus 12x14m), oli mittasuhteet pyrittävä hahmottelemaan muuten, omien muistikuvien ja olemassa olevan Partala-maalauksen ja sen valokuvajäljennöksen avulla.
Partala edusti rakennustyyliltään Räisälässä kohtalaisen harvinaista, mutta kuitenkin aika monessa kylässä esiintynyttä taitekattoista (mansardikattoista) rakennustyyliä, jota alkoi esiintyä Räisälässä 1910-luvun alkuvuosina.
Martta Pokkinen valmisti kotitalostaan toisenkin, mittasuhteiltaan hivenen pienemmän pienoismallin v. 2016 vanhimmalle sisarelleen Elin Marjatalle tämän 90-vuotispäivälahjaksi.

Martta Pokkinen.
Kuva: Sirpa Ojala.

Partala-talo – portti menneeseen

Ortodokseilla ikoninurkkaus ikoneineen on rukoukselle ja yhteydelle tuonpuoleiseen pyhitetty paikka kodissa. Martta Pokkiselle omin käsin luodusta Partala-talosta muodostui tavallaan samankaltainen väline saada henkinen ja hengellinen yhteys poisnukkuneisiin läheisiin. Tästä hänen herkästä suhteestaan kotitaloteokseensa hänen poikansa Ville Pokkinen on kertonut seuraavaa:
”Kun kotitalo valmistui, siitä tuli nopeasti pyhä objekti, paikka jo kuolleille läheisille sukulaisille, johon laskeutua. ”Oottaks työ koton?” äiti usein kysyi sytyttäessään valot kotitaloon. Valot sytytettiinkin aina jokaisena juhlapyhänä ja usein arkenakin.
Talo teki poisnukkuneet sukulaiset jälleen eläviksi, samalla tavalla kuin se teki eläviksi kaikki ne muistot, jotka liittyivät kotitaloon ja elämään Räisälässä ennen sotia. Kuulin äidiltä muun muassa, kuinka hän oli kirnunnut voita äitinsä kanssa talon kuistilla, kuinka hänen isänsä oli korjannut tuvassa kenkiä ja saappaita tai työskennellyt höyläpenkkinsä ääressä tai kuinka äiti oli nuoremman siskonsa kanssa maannut uuninpankolla ja katsellut sieltä vanhempiensa töitä; raaputtanut jopa uunin kyljestä kalkkia johonkin puutostilaansa talvisaikaan…
Talo toimitti hänelle siten samanlaista virkaa kuin karjalanpaistin ja -piiraiden valmistus juhlapäiviksi: Mahdollisuutta poisnukkuneille tulla takaisin, levätä ja osallistua yhteiseen, jaettuun ateriaan”

Hanskinmäki-/ Partala-pienoismalli Räisälä-museon kokoelmiin

Martta Pokkisen edesmentyä hänen poikansa Pasi Ojala ja Ville Pokkinen harkitsivat oikeaksi tarjota äitinsä merkittävintä keramiikkatyötä lahjoituksena Räisälä-museon kokoelmiin edustamaan Hanskinmäen pienoiskyläkunnan yhden perheen kotitaloa, tiettyä räisäläistalon rakennustyyppiä ja räisäläissyntyisen keraamikon tuotantoa. Räisälä-museo hyväksyi tarjouksen, johon sisältyi myös kohteen esllä pitämiseen liittyvät alusta- ja suojausrakenteet.
Kohteen luovutus tapahtui Räisälä-museon kesäkauden 2021 avajaispäivänä 6.6.2021. Luovuttajina Pasi Ojala ja Ville Pokkinen, vastaanottajina Räisälä-museon puolesta Seila Hoppendorff ja Risto Pohjalainen. Tilaisuudessa oli lisäksi läsnä lukuisa joukko Heikki ja Katri Väkiparran sukuun kuuluvia ja Räisäläisten Säätiön edustajia.
Yhteenvetona tilaisuudessa esitetyistä puheenvuoroista voidaan todeta seuraavaa:
(Lahjoituksen vastaanotto: Seila Hoppendorff; kohteen ja tekijän esittely: Antti Kuisma; kohteen luovutus: Ville Pokkinen)
Pakolaisuus, kotiseutunsa ja synnyinpaikkansa menettäminen on tänäkin päivänä kymmenille miljoonille ihmisille totisinta totta eri puolilla maailmaa, kuten se oli meille karjalaisille yli 70 vuotta sitten. Vaikka olemmekin viime vuosikymmeninä voineet turisteina piipahtaa entisillä kotitanhuvillamme Räisälässä, on siellä useimmilla kotitalosta jäljellä vain muisto, hyvässä lykyssä kivijalka tai porraskivi. Ja muistonkin kantajat hupenevat lähivuosina olemattomiin…
Räisälä-museolle tehty lahjoitus on arvokas kulttuuriteko räisäläläisen perinteen säilyttämiseksi. Partalaisten kotitalo Räisälä-museossa kertoo yhden perheen ja suvun kiintymyksestä kotiseutuunsa, mutta kantaa samalla pienen ja tiivistä yhteiseloa eläneen Hanskinmäen kyläkunnan tarinaa elämästä Räisälässä ennen lopullista luopumista ja symboloi yleisemminkin pakolaisten kaipuuta kaikkialla maailmassa entisille kotiseuduilleen.
Koti on siellä, missä sydän on.

Kirjallisuuslähteet:

Erkki Honkanen (toim.):
Makkolan kunnailta, Helisevän rannoilta 2000.
Ossi Kamppinen (toim.):
Kotiseutumatkojen Siirlahti. Helsinki 2017.

Takaisin kesäkuun 2021 lehteen