Räisäläinen

”EVAKKOTALO” Kokemäen Villiön kylässä

”Evakkotalo” oli kovassa asumiskäytössä sotien aikana.

Villiön kylässä Kokemäenjoen läheisyydessä sijaitsee Simulan talo, jonka pihapiirissä on useita rakennuksia. Yhden rakennuksen oven yläpuolella on kyltti ”EVAKKOTALO”.
Talon nykyinen omistaja, vuonna 1937 syntynyt Tapani Simula sanoo ”värkänneensä” kyltin muistoksi sota-aikojen oloista, jolloin tilan päärakennuksessa ja pihapiirin yhdessä rakennuksessa majoitettiin useita evakkoperheitä.

Tapanin vanhemmat Sulo ja Helmi Simula ostivat tilan 1930-luvulla. Tuolloin tilan nimi oli Näpi ja rakennukset peräisin 1800-luvulta.
-Vanhempani olivat kovin auttavaisia ihmisiä ja he ottivat sotien aikana itärajan taakse kotinsa jättämään joutuneita evakkoja väliaikaisesti asumaan Simulaan ja useita ihmisiä oli samanaikaisesti majoitettuna meillä.

Simulan päätalon molemmissa kerroksissa asui myös sotien aikana useita evakkoja. Yhteiselo isäntäväen kanssa sujui sopuisasti.

”ME-henki” oli suurenmoista

-Tuolloin elettiin mielestäni parasta aikaa. Toimeliaisuus, ahkeruus ja kaikkinainen yhteistyö olivat arvossa, jokainen osallistui monipuolisiin askareisiin.
-Mieleen on jäänyt tuolta ajalta paljon muistoja, joita olen elämäni varrella monesti miettinyt. ”ME-henki” oli suurenmoista ja hyvää.
-Pihapiirin kummassakin asuinrakennuksessa oli vilinää ja menoa. Karjaa hoidettiin, maata viljeltiin, metsätöitä tehtiin. Kangaspuut olivat kovassa käytössä ja mattoja valmistui paljon. Töihin kuuluivat myös lampaiden keritsemiset, tiilien valamiset, puutöiden tekemiset, marjojen säilömiset … kaikki, mikä liittyi sen aikaiseen elämiseen. Karjanhoidosta on jäänyt erityisesti mieleen Sinikan kanssa tehty jokailtainen maidon separointi.
-Opiskelujen jälkeen ja muualla asuneena olen ollut tekemisissä karjalaisjuuristen ihmisten kanssa. ”Mie” ja ”sie” ovat hyvin tuttuja sanoja ja liittyneet elämääni aina lapsesta saakka.

Takaisin Kokemäelle eläkepäivien viettoon

Tapani Simulalla oli kaksi veljeä Olli (s.1934) ja Matti (s.1939), mutta molemmat ovat siirtyneet jo tuonpuoleiseen.
-Opiskelin aikoinaan teknikoksi ja muutin Lahteen, jossa työskentelin Enso-Gutzeitin tehtaalla suunnittelijana. Iltaisin olin Lahden kansalaisopistossa opettajana lisäansioita hankkien. Lahdessa oli myös siirtolaisia, joita työskenteli paljon samassa paikassa kuin minäkin. Karjalaisuus näkyi ja kuului näin jokapäiväiseen elämääni.
-Kun veljeni Olli nukkui pois, muutin eläkeikäisenä vakituisesti asumaan Kokemäelle. Tapasin sitten täällä Tertun (o.s. Äijö) ja olemme tehneet taivalta yhdessä kymmenkunta vuotta. Terttu on kotoisin Räisälän kirkonkylästä. Lapsuus- ja nuoruusaikojen unelmani ovat tältä osin toteutuneet täydellisesti, sanoo Tapani.

Komea leivinuuni oli aikoinaan ahkerassa käytössä leipomisessa ja muun ruoan valmistuksessa, mutta myös Simulassa tarvittavien tiilien valmistaminen suoritettiin uunissa.

Nikolai Kaijanen oli ensimmäisiä Simulan asukkeja

Tapani muistaa pikkupojasta saakka kokemiaan asioita hyvin.
-Väkeä tuli ja meni. Monista sain elinikäisiä tuttuja, mutta on useit henkilöitä, joita en ole nähnyt Simulan talosta lähdön jälkeen.
-Yksi hyvin mieleen jääneistä oli Nikolai Kaijanen. Hän tuli muistini mukaan Kannakselta Kuolemajärveltä jo ennen sotia. Suomeen tulon syynä oli se, että hän oli ammatiltaan sukeltaja ja työskenteli mm. Kolsin voimalaitoksen vedenalaisissa rakennustöissä. Nikolailla oli sotien aikana huolehdittavana veljensä lapset Armas ja Irma, koska heidän vanhempansa menehtyivät Elisenvaaran pommituksessa.
-Nikolai löysi Kokemäeltä Sylvin (o.s. Wandell), josta hän sai hyvän vaimon. He asuivat Ylistaron kylässä.
-Irma asui meillä 17-vuotiaaksi, suoritti emäntäkoulun ja toimi sitten Pasilan TV-aseman ruokalan johtajana. Pohjanmaalta kotoisin oleva miehensä työskenteli Helsingin kaupungin palveluksessa.
-Armas lähti nuorena töihin klooritehtaalle Raumalle ja saatuaan asunnon hän jäi pysyvästi sinne.

Terttu ja Tapani ovat ”pitäneet yhtä” kymmenkunta vuotta. - Lapsuus- ja nuoruusaikojen unelmani Tertusta ovat tältä osin toteutuneet täydellisesti, sanoo Tapani.

Kirjoset joutuivat muuttamaan takaisin

Simulassa asui myös kolmen vuoden ajan nuori Hilkka Hiiri. Hän suoritti Kokemäellä ylioppilastutkinnon ja jatkoi opintojaan valmistuen farmaseutiksi. Hilkan vanhemmat asuivat Kiukaisissa, mutta siellä ei ollut yhteiskoulua, jonka vuoksi Hilkka asui meillä, muistelee Tapani.
-Villiössä asuivat myös inkeriläiset Kirjoset. He joutuivat kuitenkin palaamaan sodan jälkeen takaisin silloisen Neuvostoliiton mahtikäskystä ja Kirjoset vietiin useaksi vuodeksi pakkoleirille, mutta pääsivät sitten takaisin Inkerinmaalle.
-Kirjosen pariskunnan tytär onnistuttiin kuitenkin pitämään jollakin ihmeen kuviolla Kokemäellä ja täällä hän avioitui ja työskenteli, mutta on hiljakkoin poisnukkunut.
-Kirjoset olisivat halunneet käydä katsomassa vielä myöhemmin Simulan väkeä ja tytärtään, mutta jostakin syystä se ei kuitenkaan onnistunut.

”Onkohan Taimi vielä elossa?”