Valtuuskunnan puheenjohtajalla on asiaa
USKOMMEKO RÄISÄLÄISEN PERINTEEN JA KARJALAISEN
KULTTUURIN
SÄILYMISEEN TULEVAISUUDESSA?
Räisäläisten Säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja Ilkka Puukka sanoo, että karjalaisen
perinteen ja kulttuurin säilymisen takaamiseksi toiminnan painopistettä on viimeistään
nyt suunnattava tulevaisuuden kannalta ydinasiaan - nuorisotyöhön.
Alkaako usko hiipua?
Jos näin on, hälytyskellojen tulisi jo soida. Perinteen ja kulttuurin säilymisen takaamiseksi toiminnan painopistettä on viimeistään nyt suunnattava tulevaisuuden kannalta ydinasiaan - nuorisotyöhön. Me toisen sukupolven räisäläiset, johon ryhmään itsekin katson kuuluvani, emme elä vain omaa aikaamme varten, vaan meidän on ajateltava myös tulevaisuutta. Tässä tulevaisuuteen suuntautuvassa työssä vanhemman polven räisäläisillä on suuri vastuu. Ydinkysymys on, millä tavalla räisäläisyys saadaan kantamaan kolmanteen ja neljänteen sukupolveen asti? Kansakunnan kulttuuriarvoihin kuuluu historiallisen perinteen säilyttäminen, jota myös karjalaisuus on. Jos tulevaisuudessa haluamme ylläpitää tuota perinnettä, on nuorten mukaan saaminen välttämätöntä. Nyt on ryhdyttävä sanoista tekoihin.
Varainhankinta varmistettava, nuori sukupolvi saatava mukaan
Räisäläisten Säätiölle kovia haasteita muodostavat varainhankinnan varmistaminen ja nuoren räisäläissukupolven mukaan saaminen. Viime vuosina vahva panostus Räisälä-keskukseen ja Räisälä-museoon ovat syöneet säätiön henkilövoimavaroja ja varallisuutta siinä määrin, että edellä mainitut asiat ovat painuneet taka-alalle. Esimerkiksi osalla Säätiön pääomaa on rahoitettu Räisälä-keskuksen hankintaa. Tälle osalle tuottovaatimuksia ei voida asettaa.
Tämän lisäksi Keskukseen ja Museoon ulkopuolelta saadun rahoituksen lisäksi on jouduttu käyttämään huomattava määrä Säätiön omaa muuta varallisuutta. Tämäkin varallisuus on poissa sijoitusmarkkinoilta.
Myöskään museon pääsymaksut eivät kata sen ylläpidosta syntyviä kustannuksia. Jos toiminta rahoitussyistä johtuen alkaa hiipua, saattaa edessä olla Räisälä-keskukseen ja museoon kohdistuvia rahoituspaineita. Myös sellaiseen ikävään vaihtoehtoon on syytä varautua, että nykymuotoisen toiminnan lopettaminenkaan ei ole poissuljettua. Tosin se olisi sääli, sillä Museo on nyt hienossa kunnossa sekä tutustumisen ja esittelyn arvoinen kohde.
Karu totuus on, että mittavat investoinnit ovat syöneet Säätiön pääomaa ja osaa sijoitusvaroista. Varainhankinta tulisi varmistaa, mutta millä tavoin? Nuori räisäläissukupolvi on saatava mukaan. Nuorten aktivoinnissa tarvitaan räisäläisyhteisöltä yhteinen voimainponnistus. Olemmeko valmiita tähän voimainponnistukseen?
Koko räisäläisyhteisön panostus on välttämätöntä
Räisäläisten Säätiön hallituksen ja valtuuskunnan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu luoda Säätiön arvomaailman pohjalta tulevaisuuden visio ja määritellä suuntalinjat, joilla visio toteutetaan. Tätä työtä onkin tehty parin viime vuoden aikana tiiviisti lähinnä hallituksen ja valtuuskunnan puheenjohtajan toimesta. Säätiön ”kapeat hartiat” eivät riitä itse toimeenpanoon, siihen tarvitaan koko räisäläisyhteisö. Tämä tarkoittaa, että räisäläisyyden ja karjalaisuuden kulttuurillinen ja henkinen palauttaminen alkaa jokaisesta räisäläisestä yksilöstä, kodista ja suvusta. Tässä on haastetta kerrakseen meille jokaiselle.
Isovanhempiemme vuosikymmenten aikainen työ räisäläisyyden säilyttämiseksi on velvoite meille nuoremmille. Ilman heidän aktiivisuuttaan karjalainen kulttuuri ja räisäläinen perinne eivät enää olisi elinvoimaisia. Emme kai mekään ole se sukupolvi, joka nämä hukkaa?
Mitä nuoret ajattelevat?
Säätiön perustamisen jälkeen Suomeen on syntynyt uusia sukupolvia, joilta puuttuvat konkreettiset kokemukset sukujuuristaan. Millä tavalla saamme kolmatta ja neljättä sukupolvea edustavat nuoret mukaan vaalimaan karjalaista kulttuuria ja räisäläisiä perinteitä?
Mitä meihin vanhempiin verrattuna erilaisessa maailmassa eläville nuorille räisäläisyys ja karjalaisuus merkitsevät? Tietoisuus Räisälästä, Räisäläisten Säätiöstä ja karjalaisuudesta eivät voi olla kovinkaan kiinnostavia aiheita parasta nuoruuttaan eläville ihmisille.Kokevako nykynuoret isovanhempiensa kotiseutua oman identiteettinsä kannalta enää ollenkaan tärkeäksi asiaksi?
Vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin emme kuitenkaan saa ilman nuorten apua. Kysykäämme siis heiltä. Tulevaisuuden kannalta tärkeää on tietää, millaisen Säätiön me haluamme olevan toiminnassa ensi vuosikymmenen alkupuolella. Eli mikä on toimintaan houkutteleva visiomme? Houkuttelevuus vaatii nykymaailmassa arvostettua ja tunnettua ”brändiä”, joka vetää puoleensa mahdollisimman monia karjalaisuudesta kiinnostuneita, eikä vain räisäläistaustaisia nuoria. Millainen nuorten mielestä Räisäläisten Säätiön brändin tulisi olla?
Mistä löydämme aktiivisia nuoria?
Keskeisenä asiana nuorisoon kohdistuvan toiminnan käynnistämisen kannalta on aktiivisen nuorisoa edustavan ydinryhmän aikaansaaminen. Ydinryhmään tulisi löytää muutamia aktiivisia, räisäläisiä sukujuuria omaavia neljännen ”evakkosukupolven” nuoria miehiä ja naisia. Sen jälkeen nämä henkilöt perehdytettäisiin aihepiiriin antamalla heille rautaisannos räisäläisyyteen liittyvää aineistoa.
Hallituksen ja valtuuskunnan syksyn 2015 seminaarin alla heille olisi syytä järjestää tutustuminen Räisälä-keskukseen. Samassa tilaisuudessa he voisivat esitellä kokoamiaan ideoita ja ajatuksia Säätiön toiminnan tulevaisuudesta. Itse seminaarissa käytäisiin sitten syventävä keskustelu nuorisotoiminnasta.
Näin kokoon saatua ryhmää evästettäisiin etsimään omasta tuttavapiiristään lisää nuoria ideoimaan ja kehittämään aihepiiriä. Kaikkien ei tarvitse välttämättä olla räisäläistaustaisia, tärkeää olisi kiinnostus karjalaista kulttuuria, historiaa ja perinteitä kohtaan. Ryhmälle nimettäisiin oma vetäjänsä, mentoreina olisivat hallituksen jäsenet ja valtuuskunnan varapuheenjohtaja.
Tässä haaste meille Räisäläisen lukijoille
Nuorempien polvien aktivoinnissa tarvitaan koko räisäläisyhteisön voimainponnistusta, joka sekään ei onnistu ilman toiminnan rahoitusta. Käytännössä Räisäläinen-lehden tilaajat pitävät nyt Säätiön toimintaa pystyssä. Löytyykö meistä niin paljon yhteisöllistä voimaa, että saisimme aikaiseksi omasta keskuudestamme pienen ”korvamerkityn” alkupääoman nuorisotoimintaa varten. Se kerättäisiin kahdessa vaiheessa:
1) Tämän kirjoituksen yhteyteen on liitetty tilinumero, johon suunnatuilla varoilla lukijat voivat tukea lahjoituksilla nuorisotoimintaa,
2) sen jälkeen kun olemme osoittaneet kykenevämme hankkimaan alkupääoman ja käynnistämään nuorison aktivoinnin olisi edessä ulkopuolisten apurahakohteiden kartoittaminen ja itse apurahojen hakeminen. Edellä esitetty menettelytapa lisäisi uskottavuutta apurahahakemuksillemme.
Katsokaa myös ”Nuorten nurkan” kirjoitusta, jossa Marika Issakoff nuorten edustajana esittää ajatuksiaan nuorten mukaan saamiseksi.
Jos haasteeseen suhtaudutaan tarpeellisella vakavuudella ja nuorille annetaan tilaa niin uskon, että Räisäläisten Säätiön toiminnalla on edessään vielä monia elinvuosia. Alkukesän terveisin ja hyvää Räisälä-juhlaa!
Ilkka Puukka
Räisäläisten Säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja
Räisäläisten Säätiön nuorisotoiminnan tilinumero: FI3054762320021975