Matkalla muistojen Karjalassa
Luonto ja asutus valtaavat vanhat taistelukentät
Joukko vakkasuomalaisia matkalaisia seisoo Räisälän Humalaistenkylän niityn reunalla. Vanhasta kylästä ei ole enää mitään jäljellä, mutta muistot jäävät. Pellosta löytyy vanha ruostunut sarana, muistona niistä ajoista jolloin täällä maata viljeltiin, Nyt Karjalan pellot ovat ruohottuneet ja tienvarsia reunastavat sankat jättiputkikasvustot.
- Lähdin tästä kylästä kuusivuotiaana, matkaa johtava Aimo Kalenius kertoo.
Hän ja muut Humalaistenkylän entiset asukkaat laskevat kukat muistomerkille, ilmoille heläytetään myös Karjalaisten Laulu. Karjala on edelleen kaunis, vaaroineen ja järvineen. Kesän vehreys peittää armeliaasti allensa vuosikymmenien laiminlyönnit.
Myös Karjalan kirkot ovat olleet aikanaan kauniita. Enää niistä ei ole paljoa jäljellä. Äyräpään kirkosta muistuttavat enää tiilet ja laastinkappaleet ja Muolaan kirkonmäeltä löytyy edelleen joitakin vanhoja suomalaisia hautakiviä. Ihantalan kirkosta taas muistuttavat kivenlohkareet ja portaat. Joihinkin kyliin on noussut uusia ortodoksikirkkoja ja tsasounia. Suomalaiset kotiseutuihmiset ovat siistineet talkoilla ympäristöä, etenkin vanhoilla kirkon paikoilla.
Taistelujen jäljen näkyvät
Toki Karjalassakin rakennetaan ja uusia keskiluokan asuintaloja näkee kylissä. Uudisrakennukset ovat valtaamassa myös suomalaisille muistorikkaat vanhat taistelukentät. Muun muassa Ihantalassa uudisrakennus on noussut keskelle vanhaa taistelukenttää. Taustalla siintelee sinisenä Ihantalanjärvi. Niityllä seisovat kivenmurikat ja -lohkareet kertovat omaa kieltänsä seitsemänkymmenen vuoden takaisista tapahtumista. Tässä ratkaistiin Suomen kohtalo kesällä 1944. Linja kesti ja jätti meille vapaan isänmaan. Keskellä niittyä nököttävä iso kivenlohkare on sekin aikanaan antanut suojaa taistelun melskeissä.
Myös Siiranmäellä taistelun jäljet ovat näkyvissä kesäkuulta 1944. Vanhat bunkkerien pohjat sekä panssariesteet mäellä ja alaspäin viettävässä rinteessä kertovat Siiranmäen miesten tarinaa. Metsässä on näkyvissä vielä aukot joista venäläispanssarit aikanaan vyöryivät kohti mäkeä. Kuuterselälläkin taisteltiin ja Äyräpään Vuosalmellakin menneet tapahtumat ovat konkreettisesti läsnä. Virta jyrkkine rantoineen on vuolas edelleen. Näillä main taisteltiin kesä-heinäkuussa 1944.
Voitonpäivän juhlinta toi ”orvon tunteen”
Suvannon maisemat ovat kauniita, järvi kimmeltää ja seutu on Karjalaa parhaimmillaan. Järven rannalla sijaitsi aikanaan kuuluisa Keljan sulkulinnake sekä monelle veteraanille muistorikas Satumetsä. Viholliselle raskaita tappeluita aiheuttanut talvisodan taistelu käytiin joulukuussa 1939. Taipaleenjoelle ei nyt bussilla pääse huonokuntoisten teiden takia. Karjalan tiet ovat muutenkin vaihtelevia. Pääväylillä ja osassa pienempiäkin teitä matka taittuu, mutta hoitamattomat sivutiet olisivat suomalaisen tiemestarin painajainen.
Vanhojen korsujen jäänteitä on edelleen näkyvissä Summassakin, jossa taisteltiin talvisodan pakkasilla 1939-1940 Myös luonto on pikkuhiljaa ottanut omansa. Vanhat bunkkerit tai niiden jäänteet ovat jääneet tiheiköiden keskelle ja juoksuhaudat maatumassa umpeen. Painaumien perusteella pystyy kuitenkin vielä hahmottamaan vanhat juoksuhautojen linjat. Vierailulle Summan taistelupaikoille antaa oman lisänsä lähistöllä käytävä sotaharjoitus, punatähtisiä maastoajoneuvoja vilahtelee tiellä ohi. Sotilaat vahtivat myös käyntiä muistomerkillä ja sankarihautausmaalla.
Matkaa siivittää myös Voitonpäivän juhlinta. Pienissä kylissäkin on kokoonnuttu päivää juhlimaan ja Viipurissa soi kansallishenkinen musiikki sekä paukkuvat ilotulitusraketit. Punalippujakin näkyy ja kansallismielisyys on korkeassa kurssissa. Suomi-poika tuntee itsensä hieman orvoksi näissä venäläisten juhlissa.
Lähes jokaisessa paikassa perässä seuraa myös ”pakettiauto-market”, osa venäläistä kulttuuria varmaan sekin. Jätteitä ja roskia löytyy pitkin ja poikin sinne tänne heiteltyinä ympäri Karjalaa, suoranaisine metsäkaatopaikkoineen. Mutta Karjalan käköset kukkuvat kuin ennen, satakieli luikauttelee ja isoja hanhiparvia lentää kohti pohjoista. Hyvä asia on myös se että nyt saa liikkua varsin vapaasti pitkin Karjalaa. Enää ei ole pakollista Inturistin opasta bussissa määräämässä suuntaa. Sotilastukikohdat muun muassa entisellä Perkjärvellä kuitenkin poikkeuksena.
Rauno Laine