Karjalan Liitto perustettiin välittömästi talvisodan päättymisen jälkeen Helsingissä 20.- 21.4.1940. Sen tehtävänä oli tuolloin siirtokarjalaisten asuttamiseen liittyvien asioiden ajaminen. Nyt Karjalan Liitto on vahva valtakunnallinen karjalainen kulttuurijärjestö, johon kuuluu noin 400 jäsenyhteisöä eri puolilla Suomea ja ulkomaita. Jäsenyhteisöissä on noin 30.000 henkilöjäsentä.

Liiton toiminta painottuu karjalaisen kulttuurin ylläpitoon ja edistämiseen. Karjalan Liiton puheenjohtaja on Marjo Matikainen-Kallström, joka on myös tämänvuotisen Räisälä-juhlan juhlapuhuja.

75-vuotisjuhlaseminaari

Juhlapäivän vietto alkoi ohjelmaltaan varsin monipuolisella ja antoisalla 75-vuotisjuhlaseminaarilla, johon valtiovallan tervehdyksen toi isänsä puolelta metsäpirttiläisjuurinen ministeri Lenita Toivakka. Hän käsitteli tervehdyksessään myös tämän päivän eurooppalaista turvallisuustilannetta ja Venäjän soveltaman voimapolitiikan luomia uhkakuvia eurooppalaiselle yhteisölle.

Jaakko Ryhänen –
edelleen voimissaan

Seminaarin taiteellisesta panoksesta vastasivat maamme nimekkäimpiin oopperalaulajiin kuuluva basso Jaakko Ryhänen jäntevänä säestäjänään pianisti Tuuli Takkala, jotka esittivät aluksi sikermän Oskari Merikannon sävellyksiä (Elämälle, Reppurin laulu, Laatokka) ja jatkoivat ministerin tervehdyksen jälkeen hieman viihteellisemmällä osuudella (Äänisen aallot, On hetki, Ystävän laulu). Salintäyteinen yleisö palkitsi esitykset, jotka Jaakko Ryhänen itse sujuvasti juonsi, myrskyisin suosionosoituksin.

Seminaarin tiedollisesta annista vastasivat kunniapuheenjohtaja Markku Laukkasen johdatuksella ansioituneet Karjalan ja karjalaisuuden nuoren polven tutkijat, joista pääosa on osallistunut myös 75-vuotisjuhlajulkaisun kirjoittamiseen:

Ryssittelyä, mutta myös myötätuntoa

Filosofian tohtori Tuomas Teporan esitelmän aiheena oli ”Talvisodan väestönsiirtojen kokemushistoriaa”, jossa käsiteltiin talvisodan evakkojen ja heidät vastaanottaneiden pitäjien asukkaiden kokemuksia toisistaan sekä sodan aikana että seuranneen välirauhan alussa. Tarkastelun lähteinä oli käytetty erikseen tähän tehtävään värvättyjen n. 10.000 tarkkailijan arkipäivän kohtaamistilanteissa tekemistä havainnoista laatimia ns. mieliala-raportteja sekä myöhemmin kerättyä muistitietoaineistoa.

Erityisesti ortodoksievakot joutuivat ”ryssittelyn” kohteeksi. Tätä esiintyi varsinkin Pohjois-Savossa. Evakoista pyrittiin myös hyötymään taloudellisesti ilmaisena työvoimana, jota tapahtui ainakin Etelä-Hämeessä. Myönteisimmin mieron tielle joutuneisiin karjalaisiin suhtauduttiin tutkimuksen mukaan Etelä-Pohjanmaalla. Myönteisiä kokemuksia olivat julkisina myötätunnon eleinä evakoille järjestetyt vastaanottojuhlat ja yksityisinä myötätunnon eleinä ylipäänsä evakkojen ystävällinen kohtelu.

Karjalaisuus säilyy – ainakin nykytutkijoiden näkökulmasta

Professori, filosofian tohtori Outi Fingerroos käsitteli esitelmässään ”Nykytulkintojen Karjalaa”. Hän totesi, että kukin aikakausi edellyttää omanlaistaan tutkimusta ja että 2000-luvun Karjala-tutkimuksella on löydetty uusi Karjala eli Karjala muistin paikkana ja uudet karjalaiset ilmiöt mm. Karjalan kulttuuriperinnön vaaliminen ja siirtäminen, joka on myös nykyisen Karjalan Liiton keskeisimpiä tehtäviä.

Vuoksi ja muistin solmut

Filosofian tohtori Kristiina Korjonen-Kuusipuro esitelmöi aiheesta ”Vuoksi- muutosta ja jatkuvuutta” käsitellen ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta Vuoksen jokilaaksossa 1800-luvulta nykypäiviin. Lähteinä käytettyjä haastatteluja ja kirjeitä hän nimittää kokemuskertomuksiksi Vuoksen varrella eläneille, joiden ajatusmaailmassa Vuoksi ei ole pelkkä joki, vaan jotain paljon enemmän – monille osa menetettyä Karjalaa. Vuokseen on heijastettu menetyksen surua, ja niin Vuokselle on syntynyt niin sanottuja muistin solmuja, jotka ovat menneisyyden paikkoja, joista eri henkilöt kertovat omaa tarinaansa. Myös kuvat ja maalaukset voivat toimia muistin solmuina, korvikepaikkoina todellisille, jo menetetyille paikoille.

Vuoksi pysyy edelleenkin osana sen varrella elävien ja eläneiden ihmisten elämää. Sen menetys on raskas kantaa, mutta muistot ovat auttaneet kestämään.

Murrekin ”somettumassa”

Varsinainen seminaariosuus päättyi filosofian maisteri Kaisu Lahikaisen esitykseen ”Kyl myö haastellaa”, jossa hän loi katsauksen siihen, miten eteläja pohjoiskarjalaiset nykyisin sanaansa käyttävät, haastavat ja pakisevat sekä miten nuoriso kotimaakuntansa murretta arvostaa.

Havaittavissa on 1990-luvun ”murrebuumin” jonkinasteista hiipumista, joskin some ja Facebook ovat luoneet uusia mahdollisuuksia murteen käytön elvyttämiselle. Myös julkisuuden henkilöt, kuten esimerkiksi juhlaseminaariin osallistunut valtioneuvos Riitta Uosukainen luontevasti tapahtuvalla Etelä-Karjalan murteen käytöllään, ovat edistämässä murteiden arvostusta ja käyttöä kansan keskuudessa.

75-vuotisjuhlajulkaisu

Juhlapäivänä ilmestyi Karjalan Liiton 75-vuotisjuhlajulkaisu ”Karjala – karjalaisuus. Karjalan Liitto 1940 – 2015”, jossa on kattava valikoima Karjalaa ja karjalaisuutta 2000-2010-luvulla tutkineiden Karjalan tai karjalaisuuden huippuasiantuntijoiden artikkeleita.

Toiminta- ja urheilukilpailujen palkintojen ja kunniakirjojen sekä stipendien jako

Juhlapäivän eri tilaisuuksissa jaettiin myös edellisen toimintavuoden saavutuksista palkinnot ja kunniakirjat.

Vuoden 2014 toimintakilpailussa menestyivät ”räisäläisalueiden” seuroista parhaiten Hiitolan Pitäjäseura, joka voitti sarjansa, sekä Porin Karjala-Seura ja Paimion Karjalaseura, jotka sijoittuivat kumpikin sarjoissaan kolmansiksi. Myös Rauman Karjalaiset (5.) ja Eurajoen Karjalaseura (6.) olivat sarjojensa parhaimmistoa.

Evakkoäidin patsaskeräyksen ykkönen oli piirien välisessä kilpailussa Karjala-seurojen Satakunnan piiri.

Urheilun saralla tapahtuneessa kilvoittelussa Karjalan maljasta oli seurojen A-sarjan ykkönen Hiitolan Pitäjäseura ja piirien välisessä kisassa Harlun maljasta kakkonen Karjala-seurojen Satakunnan piiri. Evakkorallissa (Karjalan kuntorallissa) seurojen ykkönen oli Porin Karjala-seura ja kolmonen Paimion Karjala-seura ja piireistä ylivoimaisesti paras oli - jälleen - Karjalaseurojen Satakunnan piiri.

Anton Talvion urheilustipendi myönnettiin mikkeliläiselle lahjakkaalle, 16-vuotiaalle ampumahiihtäjälle Saana Lahdelmalle, josta toivotaan Kaisa Mäkäräisen kuningatarviitan perijää aikanaan.

Pitäjä- ja sukuseuralehtien laatukilpailun kunniakirjojen jako

Juhlapäivänä julistettiin myös pitäjä- ja sukuseuralehdille julistetun laatukilpailun tulokset. Eri sarjojen voittajia olivat:
1.sarja Yli seitsemän kertaa vuodessa ilmestyvät pitäjälehdet: Kurkijokelainen
2.sarja Kahdesta kuuteen kertaa vuodessa ilmestyvät pitäjälehdet: Jaakkiman Sanomat ja Kivennapalainen
3.sarja Kerran vuodessa tai harvemmin ilmestyvät pitäjälehdet: Kuolemajärveläinen
4.sarja Sukuseuralehdet: Sikiöitten sukuterveiset.

Huomionosoitukset

Karjalan Liiton johto sai juhlapäivänä ottaa vastaan lukuisia onnitteluja pitkin päivää, mutta jakoi myös iltajuhlassa ansioituneille toimijoille merkittävimmät huomionosoituksensa:

-Karjalan Liiton korkein ansiomerkki, Pro Carelia -ansiomerkki, myönnettiin Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinille merkittävästä toiminnasta luovutetun Karjalan historian sekä karjalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemisessä. Ulla Appelsinin sukujuuret ovat isän puolelta Säkkijärvellä ja äidin puolelta Virolahdella.

-Karjalan Liiton kultainen ansiomerkki myönnettiin 21:lle aktiivisesti Liiton toimintaan osallistuneelle.

-Uusia piirakkamestareita ”leivottiin” tällä kertaa yhteensä 11 (n:ot 82-92) - kaikki naisia.

Iltajuhla

Iltajuhlassa esiintyivät Kolmas polvi-yhtye sekä Carelia-puhallinorkesteri, joka huolehti myös juhlapäivän päättäjäistanssiaisten musiikista.

… ja juhlavuosi jatkuu..

Juhlavuoden muita merkittäviä tulevia tapahtumia ovat Karjala-talon edustalle pystytettävän Evakkoäidin patsaan ohjelmallinen paljastus 5.6.2015 ja Karjalaiset kesäjuhlat Hyvinkäällä 13.-14.6.2015.

Takaisin kesäkuun 2015 lehteen