DNA-sukututkimus ja Karjala DNA -projekti

Perinteinen sukututkimus on suosittu harrastus Luovutetusta Karjalasta lähtöisin olevien keskuudessa. Osittain se johtuu siitä, että me emme enää asu sukumme juurilla. Meillä ei ole koko ajan läsnä olevaa kotiseutua, kotikontua, ei sukuhautoja, ei suvun hallussa ammoisista ajoista ollutta kotitilaa asuttavana tai vierailtavana. Sukututkimus ja kotiseutumatkat ovat meidän keinojamme juurien tavoittamiseksi. Ne ovat myös keinoja kiinnostuksen siirtämiseksi uusille sukupolville.

Perinteinen sukututkimus perustuu kirjallisiin arkistolähteisiin: kirkonkirjoihin, henkikirjoihin, veroluetteloihin - joskus vielä vanhoja muistavien tietoihinkin. Tieteen edistysaskeleet ovat tuoneet perinteisen sukututkimuksen rinnalle uuden mahdollisuuden: DNA-sukututkimuksen. Sen arkistoa me kannamme koko ajan mukanamme. Sukutiedot on arkistoitu perintötekijöihimme. Ne selviävät DNA-testissä, joka on nykyään jokaisen ulottuvilla, kotoa käsin, kohtuuhintaan.

Mihin DNA-sukututkimus perustuu?

Jokainen meistä on saanut perintötekijänsä vanhemmiltaan hedelmöityshetkellä. Perimä varastoidaan jokaisessa solussamme olevaan DNA:han. Samalla kun DNA on absoluuttisen yksilöllinen ”sormenjälki”, se kertoo myös vanhemmistamme ja esivanhemmistamme, joilta olemme geenimme saaneet sekä sukulaisistamme.

DNA-sukututkimuksessa on neljä kulmakiveä:

1) Lapsi perii geeninsä aina biologisilta vanhemmiltaan, puoliksi kummaltakin. On kuitenkin sattumaa, kummalta tullut geeni mitäkin asiaa ohjaa. Siksi esim. sisarukset eivät ole täysin toistensa näköisiä.

2) Em. satunnaiseen perimään on kaksi poikkeusta, jotka ovat elin- tärkeitä DNA-sukututkimukselle:
- poika perii Y-kromosominsa aina isältään, joka on perinyt sen isältään, tämä isältään jne., aina hamaan ”Aatamiin” asti. Y-kromosomin DNA-testi kertoo siis suorasta isälinjasta.
- sekä pojat että tytöt perivät solujensa mitokondriot (”voimalaitokset”) aina äidiltään, joka on perinyt ne äidiltään, joka äidiltään jne., aina hamaan ”Eevaan” asti. Tähän taas perustuu suoran äitilinjan DNA-tutkimus.

3) Lapsi perii geeninsä aina vanhemmiltaan, jotka taas ovat perineet ne vanhemmiltaan jne. Siksi meidän geeneissämme on läpi sukupolvien valunutta suorien esipolviemme perimää. Yhtenevien perimänosien perusteella etäisiäkin serkkuja voidaan tunnistaa DNA-testissä.

4) Geenimutaatiot ovat sukulinjan ”korvamerkkejä”. Kun geeni kopioituu vanhemmalta lapselle, sattuu satunnaisesti pieniä kopiointivirheitä, mutaatioita. Tämä hieman muuttunut geeni jatkaa taas kopioitumista seuraaville sukupolville. Näin ko. mutaatiosta on tullut mutaation saaneesta lapsesta alkavan sukuhaaran ”korvamerkki”. Tuon jälkeen korvamerkki seuraa kaikkia jälkeläisiä läpi sukupolvien.

”Aatami” ja ”Eeva” Afrikassa

Perinnöllisyystiede todistaa, että kaikkien nykyihmisten juuret johtavat vain yhteen mieheen ja vain yhteen naiseen. He elivät Afrikassa, geneettinen ”Eeva” noin 180.000 vuotta sitten, geneettinen ”Aatami” noin 70.000 vuotta sitten. He eivät olleet maapallon ainoat ihmiset elinaikanaan, eivät pariskunta eivätkä edes eläneet samoilla vuosituhansilla. Mutta he ovat ainoat, joiden tytär- ja poikalinjat ovat säilyneet nykypäivään asti. Olemme siis kaikki kaukaista biologista sukua keskenämme. DNA-sukututkimus kertoo, keiden kanssa olemme lähempää sukua, ennustaa, kuinka läheistä ja hahmottaa, minkälaisen omat esi-isämme ja -äitimme ovat maapallolla esihistorian hämärässä vaeltaneet.

Maapallon valloitus ja haploryhmät

Noin 50.000 vuotta sitten joukko nykyihmisiä lähti liikkeelle Afrikasta. Nykyiset afrikkalaiset polveutuvat niistä, jotka jäivät sijoilleen. Liikkeelle lähteneet tulivat ensin Lähi-Itään, josta sitten levittäytyivät ympäri maapallon, vuosituhansien kuluessa.

Nyt astuvat geenimutaatiot kuvaan! Miesten ”Aatamilta” lähtöisin oleviin Y-kromosomeihin alkoi tulla satunnaisia pieniä muutoksia. Myös ”Eevalta” lähtöisin olevaan mitokondrion DNA:n sisältämään perimään tuli pikku ”virheitä”. Nämä jäivät aina pysyviksi ”korvamerkeiksi” poika- ja tytärhaaroille ja niiden uusille haaroille eri puolilla maapalloa. Niiden perusteella tiedemiehet jakavat nyt ihmiskunnan isä- ja äitilinjoihin ja niiden alahaaroihin. Niitä kutsutaan haploryhmiksi. Tiedemiehet ovat antaneet mies- ja naishaploryhmille sekä mutaatioille kirjan- ja numerotunnukset.

Mutaatiot ja DNA-testi

DNA-testi tutkii, mitkä mutaatiot meidän perimämme sisältää. Niiden perusteella henkilö osataan sijoittaa tiettyyn mies- tai naishaploryhmään. Tiede on selvittänyt mutaatiolöydösten perusteella myös eri ”mies-ja naisklaanien” karkeat kulkureitit maapallolla. Oma haploryhmä kertoo siis omien esi-isien vaelluksesta, reitistä ja ajoituksesta.

Mutaatiot ovat sukuhaarojen tunnusmerkkejä. Sukulaisilla on siis samoja mutaatioita perimässään. Kun DNA-testin tulosta verrataan muihin tuloksiin, löydetään yhtenevyyksien perusteella geenisukulaisia, ”osumia”. Yhtenevyyden määrä ennustaa, kuinka monen sukupolven etäisyydellä menneisyydessä on elänyt viimeinen yhteinen esivanhempi. Kun osumat ovat ilmoittaneet, missä heidän varhaisimmat esivanhempansa ovat asuneet, ne saattavat antaa vihjeitä siitä, mistä oma suku on tunnetuille asuinsijoilleen tullut.

Suomen miesten haploryhmät

Suomalaisista miehistä yli 98 % kuuluu johonkin haploryhmistä N, I, R1a tai R1b. Niiden viimeinen yhteinen esi-isä oli ”F”, joka eli Lähi-Idässä noin 35.000 vuotta sitten. Haarautumisen jälkeen meidän esi-isämme ovat vaeltaneet omia reittejään maapallolla ennen tuloaan Suomen kamaralle. Suomi on asutettu monena ajallisena kerrostumana, eri suunnilta. Suurin mieshaploryhmä N (n. 60 %) on tullut Suomeen idästä, toiseksi suurin I (n. 30 %) lännestä. Eri haploryhmät ovat vuosituhansien aikana levinneet koko maahan, mutta edelleen N- haploryhmä on Itä-Suomessa yleisempi kuin koko Suomessa keskimäärin, I-haploryhmä Länsi-Suomessa yleisempi kuin koko Suomessa keskimäärin. Karjalainen miessuku voi kuulua mihin tahansa näistä – tai johonkin harvinaisempaan.

Suomen naisten haploryhmät

Suomen naiset ovat äitilinjoiltaan ”länsieurooppalaisempia” kuin miehet. Runsaslukuisin äitilinja Suomessa on haploryhmä H, johon kuuluu noin 40 % väestöstä. Se on yleisin haploryhmä myös koko Euroopassa (44 %).

DNA-testin tilaus ja tulokset

Testi tilataan tutkimuslaitokselta internetin välityksellä, ”verkkokauppana”. Suosituin tutkimuslaitos Suomessa (kuten koko maailmassa) on amerikkalainen FamilyTreeDNA. Testivalikoimasta valitaan haluttu testi ja maksetaan samassa yhteydessä luottokortilla. Näytteenottopakkaus saapuu postitse kotiin. Näytepuikolla pyyhkäistään itse posken sisäpinnasta sylkinäyte, puikko suljetaan mukana tulleeseen putkiloon ja palautetaan tutkimuslaitokseen. Sylkinäyte sisältää DNA:mme.

Kullekin asiakkaalle avataan oma tulossivu, jossa tulokset (esim. haploryhmä ja tiedot löytyneistä ”etäserkuista”) kerrotaan erilaisilla lista- ja karttatulosteilla. Testi ei ole kertaluonteinen ”hetken huuma”. Näyte säilyy FamilyTreeDNA:n tietokannassa 25 vuotta. Aina kun uusien harrastajien testeistä löytyy ”osuma”, uusia tietoja voi käydä katsomassa tulossivultaan. 25 vuoden aikana tämä uusi tieteenala kehittyy (saadaan uusia tietoja) ja harrastajamäärä jatkaa kasvuaan (sukulaisosumat lisääntyvät).

DNA-testin tekijän ei tarvitse olla geneetikko. Tulokset tulevat valmiiksi tulkittuina, mutta toki niidenkin ymmärtämiseksi on hyvä hieman tietää perinnöllisyyden lainalaisuuksista. Muilta harrastajilta voi aina kysellä.

Esim. isälinjan Y-DNA 67 -testin listahinta FamilyTreeDNA:ssa on 268 dollaria, Suomi DNA-projektin kautta tilattuna merkittävästi alempi (199 dollaria, n.150 euroa). Kokonaisperimää vertaava Family Finder -testi (”serkkuhaku”) maksaa 99 dollaria (noin 75 euroa). Hinta on monelle kertakustannuksena merkittävä, mutta 25 vuoden harrastuksesta ei enää mitenkään kohtuuton (verrattuna moneen muuhun harrastukseen).

Sukuseurat ja DNA

Monet karjalaisetkin sukuseurat ovat jo hyödyntäneet DNA-sukututkimusta. Sukuseura on usein nimiperustainen (”Vartiaisten sukuseura”). Siihen voi kuuluu sama nimisiä sukuja, joiden todellista sukulaisuutta perinteinen sukututkimus ei ulotu todentamaan. Silloin isälinjan DNA-testit kertovat, mitkä suvuista ovat todella sukua keskenään, saman kantaisän jälkeläisiä.

Projektit

Testin tehnyt voi halutessaan liittyä erilaisiin, itseään kiinnostaviin projektiryhmiin. Ryhmiä on olemassa esim. tietylle haploryhmälle, tietylle maantieteelliselle alueelle tai tietylle sukunimelle. Projektikohtaisissa tulosteissa jäsenet on eriytetty massasta ja jaoteltu tarkemmin alaryhmiin. Esim. Karjala DNA -projektissa voi tarkastella samaan alaryhmään kuuluvia karjalaisia geenisukulaisia tai seurata oman luovutetun pitäjänsä muita testin tehneitä. Projektien keskusteluryhmissä voi esittää kysymyksiä, joihin muut ryhmäläiset vastaavat. Projektien administraattorit tekevät korvauksetonta vapaaehtoistyötä, omaan harrastukseensa liittyen.

Suomi DNA -projektissa on noin 4600 jäsentä. Suomi on DNA-harrastuksessa maailman kärkimaita. Kun tilaa testin Suomi DNA -projektin internet-kotisivuilla olevan linkin kautta, saa hinnoista mahdollisen projektialennuksen ja liittyy samalla automaattisesti Suomi DNA -projektiin.

Karjala DNA -projekti

Suomessa on tehty akateemisia tutkimuksia eri haploryhmien jakautumista maakunnittain. Viipurin lääni - Luovutettu Karjala - puuttuu joukosta. Sen nykyasukkaita tutkimalla ei vastausta enää saada. Luovutetun alueen geenejä kantavat asuvat nyt hajallaan eri puolilla Suomea.

Syyskuussa 2014 käynnistetty Karjala DNA -projekti on tarkoitettu harrastuksen rikastuttajaksi niille DNA-testin tehneille, joiden tunnetut sukujuuret johtavat Luovutetun Karjalan alueelle. Projektin administraattorit ja jäsenet antavat tarvittaessa neuvoja uusille jäsenille. Vuoden 2014 vaihteessa jäseniä oli noin 180.

Luovutetulla Karjalalla on oma, mielenkiintoinen asutushistoriansa. Pähkinäsaaren rauha v. 1323 jakoi Karjalan 300 vuodeksi valtiollisesti ja uskonnollisesti. Näkyykö tämä pitäjäkohtaisissa DNA-tuloksissa? Kun Ruotsi sai 1500-1600 –lukujen taitteessa Käkisalmen läänin haltuunsa sadaksi vuodeksi, seurasi merkittäviä väestönsiirtoja. Ortodoksinen kanta-asujaimisto virtasi Venäjälle, tilalle siirtyi luterilaisia Savosta ja Viipurin karjalasta. Näkyykö tämä Luovutetun Karjalan DNA-tuloksissa? Nämä ovat ”yleisen” tason mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin harrastajamäärän kasvaessa Karjala DNA -projektissa saadaan - ehkä - vastauksia, ainakin pohdiskeltavaa.

Sudenkuoppia?

DNA-sukututkimus kertoo biologisen sukulaisuuden varmasti. Siihenkin täytyy varautua, että muinainen kirkonkirjaisä ei välttämättä olekaan biologinen isä. Tieto sukulaisuuden läheisyydestä ei kuitenkaan ole fakta, vaan aina tiedemiesten ennuste. Se perustuu mutaatioiden keskimääräiseen tiheyteen.

Ei myöskään kannata kuvitella, että DNA-sukututkimus korvaa perinteisen sukututkimuksen. Tässä ei voi oikaista. DNA-testi ei osaa piirtää totutun kaltaisia sukupuita. Se ei ole automaattinen vastaus, jos johonkin laatikkoon ei ole löytynyt nimeä. Mutta: se saattaa antaa perinteiselle sukututkimukselle viitteitä mistä etsiä, se saattaa löytää yksittäisiä tuntemattomia sukulaisia ja -haaroja. Joka tapauksessa se antaa tietoa ajasta, jonne kirjalliset lähteet eivät milloinkaan ulotu.

Kieliongelma?

Testin tilaus ja tulokset ovat englanninkielisiä. Varttuneemmalle sukupolvelle kielitaito ei ole samanlainen ”itsestäänselvyys” kuin nuorisolle. Kannattaa tiedostaa, että omia jälkipolvia voi käyttää apuna. Ja testin voi tilata ja maksaa vaikkapa ylioppilas- tai rippilahjaksi omalle tai sukulaislapselle. Testihän kertoo silloin myös omasta perimästä. Tämä saattaa olla myös keino nuoremman polven mielenkiinnon herättämiseksi omiin juuriin, perinteisen sukututkimukseen ja suvun entisiin asuinsijoihin.

Lisätietoa

Lisää suomenkielistä tietoa DNA-sukututkimuksen perusteista ja käytännöstä saa esim. tämän artikkelin kirjoittajan kotisivuilta www.kurrinsuku.net (lisätietoa voi kysyä myös henkilökohtaisesti). Karjala DNA -projektin nettisivun osoite on https://www.familytreedna. com/public/karjaladna. Karjala DNA -projektiin voi tutustua myös liittymällä Facebookissa Karjala DNA -ryhmään, vaikka ei ole testiä tehnytkään (löytyy haulla Karjala DNA).

Artikkelin kirjoittaja Ahti Kurri on sukututkimus- ja kotiseutuharrastaja, Hiitolan-Kurkijoen suku- tutkimus piirin puheenjohtaja, Karjala DNA -projektin administraattori.

Takaisin maaliskuun 2015 lehteen