Näin komea palkintopöytä oli katettu Helsingin Säätytaloon.
Räisälän saama palkinto näkyy reunimmaisena vasemmalla motintekijöiden takana.
Räisälä talkookilpailun voittoon 1943
Alaotsikossa todetaan, että kyseessä oli Juhlallinen palkintojenjakotilaisuus viime sunnuntaina (ajankohtaa ei sen tarkemmin kerrota). Kuvateksti on seuraava:
- Sunnuntaina suoritettiin Helsingissä Säätytalossa viime vuoden talkookilpailujen tulosten julistaminen sekä palkintojenjako. Kuvassamme komea palkintokokoelma. Halsua voitti jälleen maan parhaana talkoopitäjänä Tasavallan Presidentin lahjoittaman kunniapalkinnon.
Kuvan alapuolelle on Vilho Lallukka kirjoittanut:- Olin mukana tässä tilaisuudessa. Takaisin vallattujen pitäjien kilpailun voitti Räisälä. Olin hakemassa palkinnon.
Ylläkerrotun tekstin ja tämän sivun kuvat luovutti Harri H. Lallukka (Savonlinna) Räisäläisten Säätiön arkistoon.
Hän kertoo isänsä Vilho Lallukan olleen Jurkkalan veljessarjan nuorimmainen, joka kuoli hieman ennen 90-vuotispäiväänsä kevättalvella 1999.
Harrin äiti Elsa Lallukka (o.s. Sutelainen) on viimeinen elossa oleva Sutelaisen sisarusparven jäsen.
- Hän täytti 4.1.2010 90 vuotta ja asui Hämeenkoskella omassa asunnossaan lähes vuoden 2020 jouluun asti. Sutelaisen talo Räisälässä oli Tuulaskosken lähellä, jossa naapureina oli mm. setäni Simo Lallukan perhe, kertoo Harri H. Lallukka.
Romumuurahaismerkki
20 ehjästä pullosta
Sota-aikana osallistuttiin kotirintamalla erilaisiin talkoisiin. Kun työvoimasta oli pula, lapsetkin innostettiin työvoimaksi organisoidun talkootoiminnan avulla. Rakennus-, keräys-, maatalous-, säästö- ja auttamistalkoot keräsivät yhteen niin nuoret kuin vanhatkin.Nuorten talkootyötä varten perustettiin vuonna 1941 Suomen Nuorison Iskujoukot. Myöhemmin nuorten talkootyöstä vastasi Nuorten Talkoot ry. Jotta tyttöjen ja poikien työinto pysyisi yllä, hyvistä suorituksista palkittiin erilaisilla talkoomerkeillä. Merkki oli joko kullattu, hopeoitu tai rautainen riippuen työsuorituksen määrästä. Esimerkiksi "romumuurahaismerkin" sai keräämällä 20 ehjää pulloa. Talkoomuurahaismerkin ansaitsi, jos keräsi tietyn määrän jätepuita tai käpyjä autettavalle perheelle.Maaseudulla järjestettiin sadonkorjuutalkoita, kaupunkien ja teollisuudenpuupulaa helpotettiin mottitalkoilla ja "tuntemattomalla sotilaalle" kudottiin sukkia, lapasia ja muuta lämmintä lukemattomissa talkooilloissa.
Vilho Lallukka vastaanottaa Räisälän voittamaa takaisin vallattujen pitäjien sarjan voittopalkintoa.
Mottitalkoot
Sota-aikana vaivasi polttoainepula. Sähkön säästettiin eikä kivihiiltä tai koksia riittänyt kotitalouksien tarpeisiin, joten talot oli lämmitettävä haloilla. Kansanhuoltoministeriön puu- ja polttoaineosasto toimeenpani "halkokamppailun" vuonna 1942. Iskulauseena oli Motti mieheen - miljoona mottia talkootahdissa.
Jokaisen kaupunkilaisen piti tehdä motti tai useampikin halkoja hänelle osoitetussa paikassa. Mottitalkoita pidettiin viikonloppuisin ja niihin järjestettiin yhteiskuljetus kuorma-autolla.
Kilpailujen avulla luotiin lisää talkoohenkeä. Eräs näistä oli mottimestarikilpailut, joissa saavutettiin erinomaisia tuloksia. Keuruulainen pientalon emäntä Impi Ahonen hakkasi vuonna 1942 maan parhaan naisten tuloksen: 8 kuutiometriä (mottia) halkoja 6 tunnissa. Vuonna 1943 kemiläinen mottimestari Viljo Närä pisti halki, poikki ja pinoon samassa ajassa peräti 17 mottia. Samaan ylsi myös mikkeliläinen metsätyöntekijä ja hiihtäjä Matti Montonen.
Vuonna 1942 maassa hakattiin 1,4 ja vuonna 1943 1,5 miljoonaa talkoomottia. Niiden päälle on laskettava vielä rintamajoukkojen suorittamat talkoohakkuut. Yksi kovimmista kokonaissuorituksista lienee ollut karjalohjalaisen sotainvalidi Heikki Raution keväällä 1943 hakkaamat 411 talkoomottia.
Tämän päivän koneellistuneelle sukupolvelle korostettakoon, että edellä mainitut urotyöt tehtiin pystymetsästä pokasahalla ja kirveellä. Onkohan tämän päivän Suomessa ainoatakaan, joka pystyisi samaan?
Lähdeaineisto:
yle.fi/elavaarkisto/kotimaa (teksti: Reijo Perälä)
Vuonna 1943 ilmestynyt Kansa talkoissa -teos