Suvannon seudun yhteistyö menestyy

Tiurinlinnasta halutaan nähtävyyskohde

Yhteistyö kiinnostaa

Käkisalmen läänin hallituksen varajohtaja totesi meidän elävän maailmassa, missä ihmisillä on erilaiset kulttuurit ja tavat. Hänestä on ihanaa tavata ja laajentaa yhteistyötä, minkä avulla voidaan toteuttaa erilaisia ohjelmia ja projekteja.
Pyhäjärven kunnanjohtaja Nikolaj Babin kertoi heidän ihailevan suomalaisten kotiseuturakkautta, minkä he ovat pystyneet säilyttämään vuosikymmenten yli. Hän myös muistutti hautausmaiden olevan yhtä pyhiä molemmille osapuolille.
- Entinen suomalaisten hautausmaa on nyt venäläisten käytössä, mutta edelleen yhtä pyhä. Myös lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkin luona oleva ystävyyden kenttä on rauhoitettu, niin ettei sinne saa lupaa rakentaa mitään, painotti Babin.
Vuokselan kunnanjohtaja Sergej Tankov pyysi anteeksi sitä, etteivät kaikki paikalliset asukkaat ymmärrä muistomerkkien merkitystä. Hän ehdotti että muistomerkkejä kunnostettaisiin enenevässä määrin yhdessä, ettei suomalaisten suuri työ menisi hukkaan.
Tervehdyspuheenvuoroissa nousi kummankin osapuolen taholta esiin kiitosten lisäksi useita uusia ideoita yhteistyön laajentamiseksi, kuten ajatus 1930-luvulla pidettyjen Pyhäjärven ympäriajon pyöräilykisojen uusimisesta.

Taistelupaikoilla

Talvisodan merkittäville taistelupaikoille, kuten Taipaleenjoen, Järisevän yms. johtavat tiet ovat järkyttävässä kunnossa. Pelastus löytyi Sakkolan koulubusseista. Ne on rakennettu selviämään melkein mistä tahansa tientapaisesta. Kahden tällaisen auton voimin lähdettiin jatkamaan matkaa Keljan taistelun muistomerkiltä kohti Taipaleenjoen suuta.
Matkalla pysähdyttiin Terenttilässä Taipaleenjoen kenttähautausmaalla. Suomen valtio on pystyttänyt sinne muistomerkin talvisodassa 1939-40 kaatuneiden tuntemattomien sotilaiden muistolle. Paikka oli pitkään kadoksissa, mutta löytyi 1994 syksyllä. Alueelle haudattiin vuosina 1942-43 löydettyjä talvisodassa kaatuneita kaikkiaan 250. Heistä pystyttiin tunnistamaan 124, mutta tunnistamatta jäi 126.

Matkan edetessä Hannu Paukku kertoi miten osa linnoituslaitteista oli sijoitettu taistelujen kannalta aivan vääriin paikkoihin. Mm. Alcazar-niminen kasematti eli betonisuojattu tähystys- tai ampumapaikka oli yli puoli kilometriä suunnitellun pääpuolustuslinjan etupuolella ja toinen kasemattikin oli sijoitettu täysin avoimelle paikalle ja niin matalalle että sinne tuli vesi.
Ei riittänyt että tiet olivat huonokuntoisia, sillä viime kesän myrskytuhot estivät pääsyn joihinkin suunniteltuihin kohteisiin. Maasto oli niin kulkukelvotonta, että Järisevän tykkiasemalle ei ollut mitään mahdollisuuksia kävellä. Järisevänniemi sijaitsee Taipaleen jokisuusta tarkalleen neljä kilometriä pohjoiseen.
Järisevän patteri tulitti heti talvisodan alettua tehokkaasti Taipaleenjoen suun ja Terenttilän alueelle. Avoimen niemen päässä oleva patteri joutui tämän vuoksi hyökkääjän armottoman tykistötulen ja ilmapommitusten kohteeksi. Hannu Paukku kertoi sen olleen talvisodan aikana pommitetuin alue.
Taistelupaikoilla käynnin jälkeen Rautu-seuran edustaja Kaarina Raatikainen totesi olleen sykähdyttävä hetki, kun pääsi astumaan Taipaleessa sille maankamaralle, missä menneet tapahtumat on koettu.

Karjalan luonto

Aamun sininen hetki ja vihertävät koivut Musakan rannassa on lintuharrastajalle kaikkein otollisin aika, muotoili Anne Viitalaakso-Kaasalainen. Yhdessä Jarmo Koiviston kanssa hän nousi aamu neljältä kuuntelemaan lintujen laulua, kun karaokelaulajat olivat juuri hiljenneet. He ehtivät tunnistaa matkan aikana yli 80 lajia.
- Majapaikan ympäristössä lauloi 3-4 satakieltä. Erityisen ilahtunut olin havaituista kottaraisista. Tuli hyvä mieli, koska esimerkiksi Hämeessä ne ovat merkittävästi vähentyneet, iloitsi Anne.
Jarmo Koivisto on ollut lintuharrastaja vuodesta 1974 lähtien. Hän on vuosien mittaan tehnyt havaintoja 345 lajista.
- Äänet ovat ratkaisevassa roolissa, koska esimerkiksi tällaisessa tiheässä lehtometsässä näköhavaintoja on huomattavasti vaikeampi tehdä.
Järisevässä oli majava järsinyt isoa haapaa. Se oli valinnut kohteeksi suurimman haavan mitä alueella oli, ja suunnitellut kaatavansa sen. Urakka oli kyllä vielä kesken.
Anne Viitalaakso-Kaasalainen totesi, että alueen kasveista saisi loputtoman kertomuksen. Esimerkiksi Keljan muistomerkin luona kasvoi isokokoinen valkovuokko, jossa oli 10 terälehteä. Tai ainakin se oli valkovuokon näköinen lehdeltäänkin.
Moneen kertaan kuultiin lausahdus, että Karjalassa eivät käet kuku, koska karjalaiset toivat ne taskuissa pois. Anne pyysi kertomaan että kyllä käet kukkuvat. Saman saivat todeta muutkin.
Tyytyväisyys matkan antiin oli niin merkittävä, että kaikkia miellytti suunnitelma ensi vuodeksi. Silloin ovat esittelyvuorossa Metsäpirtti, Rautu ja Vuoksela.

Takaisin kesäkuun 2011 lehteen