Räisälän kirkon kunnostuksen yhteydessä on sieltä löytynyt tällainen vanha kuva.
Heistä näytti siltä kuin joku olisi tarkoituksella piilottanut kuvan sinne.
Mahdollisista maalaukseen liittyvistä tiedoista voi kertoa toimitukseen tai
säätiön hallituksen jäsenille.
Räisälän 100-v kirkon juhlavuosi 2012
Matka järjestäminen on niin työllistävä toimenpide, että säätiön voimavarat eivät riitä. Niinpä käytetään ammattiapua. Erä-Aimo Oy on varannut alustavasti majoitustiloja ainakin sadalle hengelle. Säätiön viralliset edustajat lähtevät mukaan. Jospa vaikka saataisiin Melnikovon puolelta Edvard Kamnev apuvoimineen mukaan juhlatapahtumaan lauantaina 16.6. Räisälän kirkkoon.
Majoitusvarauksien ja matkajärjestelyjen takia olisi toivottavaa antaa ilmoittautumisia mahdollisimman aikaisin, puh. (02) 842 3168, 050 564 3366, www.wakkanet.fi/era-aimo.
Tuottoisin suomalainen kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck suunnitteli myös Euran kivestä ja tiilestä rakennetun ja vuonna 1898 valmistuneen kirkon. Juhlavuoden päätapahtuma on tarkoitus toteuttaa tässä kirkossa sunnuntaina 16.12 1912 pidettävällä juhlajumalanpalveluksella. Juhlatoimikunta suunnittelee muuta ohjelmaa, kuten kirkkokahvit ja sen yhteydessä esimerkiksi jonkun arkkitehdin selvitys Euran ja Räisälän kirkoista.
Tarkempi ohjelma selviää myöhemmin, mutta yllä olevat päivämäärät ovat todennäköisesti lopulliset, ellei mitään yllättävää tapahdu.
Räisälän ev.lut. kirkot
Kirkko ja seurakunta mainitaan olleen olemassa vuonna 1635, mutta ei tiedetä, millainen kirkko oli; varmasti hyvin vaatimaton.
Kaarle X Kustaan sodan aikana venäläiset polttivat kirkon 1656. Käräjillä vuonna 1663 pyydettiin uuden kirkon rakentamista entisen kirkon paikalle. Toinen kirkko palvelikin seurakuntaa yli sata vuotta. Rovastintarkastuksessa vuonna 1759 keskusteltiin kirkon korjauksesta tai uuden rakentamisesta. Uusi kirkko päätettiin rakentaa, ja vuonna 1763 valmistui kolmas Pietarin nimikkokirkko.
1771 kirkon todettiin olevan hyvässä kunnossa. Kirkko oli koristeltu kaikkialla seinissä ja katossa olevilla maalauksilla. Kattohirressä oli kirkon vaiheista kertova maalaus. Välikatto oli koristeltu kyyhkysen ja enkelin kuvin. Kirkon kuorissa talletettiin vanhoja aseita, vaakunoita ja muistomerkkejä. Piispa Ottelin määräsi ne siirrettäväksi muualle vuonna 1855. Sen jälkeen niiden kohtaloa ei tiedetä.
Kirkko oli ristin muotoinen, hirsistä tehty. Ikkunat olivat aluksi pienet ja lasit himmeät. Ulko-ovet olivat aluksi ehkä peräparven, eteläparven ja sakariston kohdalla.
Kirkko oli ulkopuolelta maalaamaton. Vuonna 1842 päätettiin vuorata ja maalata seinät. Ikkunat suurennettiin ja varustettiin kirkkailla laseilla sekä eteläisen ristin päähän asennettiin uusi ovi. Työn laajuutta osoittaa, että vuorilaudat hankittiin Kiteeltä, tapulin laudat Jaakkimasta ja naulat Pietarista.
Tervaa vuonna 1833 saatiin joka talosta puolitoista kannua ja torpista yksi kannu. Vuonna 1846 sitä tuotettiin Lappeenrannan seuduilta asti. Tarkastuksessa vuonna 1847 kirkko todettiin hyväkuntoiseksi. Ilmeisesti se oli keltaiseksi maalattu, koska vuonna 1853 kellotapuli päätettiin vuorata sekä maalata keltaiseksi. 1859 päätettiin rakentaa kellari sakariston alle kirkkoviinin säilyttämistä varten.
Alttaritaulu
Pitäjän rouvasväen yhdistys lahjoitti vuonna 1873 hovimaalari R. Ekmanin 1200 silloista markkaa maksaneen alttaritaulun "Jeesus siunaa lapsia". Alttaritaulu tuotiin seurakunnan nähtäväksi, mutta sen nähtyään seurakuntalaiset eivät halunneet ottaa sitä vastaan. Herrasväen käskettiin pitää itse taulunsa. Vastenmielisyys johtui ehkä siitä, että taululle piti saada arvokas ympäristö ja tämän kustannuksiin seurakuntalaisilta täytyi saada varoja.
Professori Andersson Pietarista oli laatinut alttaritaulun sijoitussuunnitelman, mutta vastustajat pelkäsivät sen tulevan liian kalliiksi ja sanoivat, että kotimaassa tehty ympäristö on tarpeeksi arvokas suomalaisen taiteilijan maalaukselle. Puolentoista kuukauden kuluttua asiaan palattiin. Yrjö Kauppisen ja Erik Puputin aloitteesta päätettiin ottaa taulu kiitollisuudella vastaan.
Salama poltti kellotapulin kesällä 1876. Tilalle rakennettiin kellojalka, joka maalattiin kirkon väriseksi. Ikkunaluukut maalattiin mustiksi, reuna- ja vesilaudat valkeiksi. Sakastiin tehtiin tiilinen uuni vuonna 1877.
Kirkon korjauksen aikana 1884 jumalanpalvelukset pidettiin pitäjätuvassa. Korjaus oli I. Aminoffin suunnittelema. Paanukatto uusittiin peltikatoksi, lattia oikaistiin, penkkejä korjattiin ja penkkipilarit asennettiin mukavuuden vuoksi vinoon.
Laululehteri purettiin, ja sen kohdalle tehtiin käytävä, josta pääsi miesten puolen oven käytävälle. Miestenparvi korjattiin ja tehtiin kolmas "naistenparvi". Välikatto ja sisäseinälaudoitus uusittiin ja maalattiin öljymaalilla.
Ulkomaalaus uusittiin 1904. Väri oli vaalean harmaa. Kirkko oli loistokunnossa, mutta kaikki tuhoutui tulipalossa 21.7.1910. Onni onnettomuudessa oli, että palovakuutuksesta saatiin 70 000 markkaa ja loput metsän myynnistä uutta kirkkoa varten.Seurakunnan neljäs kirkko päätettiin rakentaa kivestä ja sen suunnitteli Josef Stenbäck. Rakennusurakka annettiin Samuli ja Anton Hakalalle Kurikasta 125 900 markan hinnasta. Lopulliseksi hinnaksi tuli 140 000 markkaa.
Kirkon ulkoseinät tehtiin Tuulaskosken alapuolelta saadusta punaisesta graniitista ja sisäseinät tiilestä. Lahjakirjalla 14.9.1911 Juho ja Maria Lallukka lupautuivat kustantamaan urut kirkkoon. Urut eivät kuitenkaan olleet valmiit, kun kirkko vihittiin 15.12.1912.
Kirkko on ristikirkko, jonka katto on galvanoitua peltiä ja ovet on päällystetty kuparilla. Kirkon pituus on 28 metriä ja leveys 22,5 metriä. Kuori oli kahta porrasta korkeammalla. 37 metriä korkean kellotapulin alla oli sakaristo. Kuorin alttarikaide oli suorakaiteen muotoinen. Vanhasta kirkosta pelastettu alttaritaulu oli kultaisissa kehyksissä alttaripöydän yläpuolella.
Tältä näytti Räisälän kirkko sisältä ennen talvisotaa.
Räisälän kirkonrakentajia vuonna 1912. Mukana neljä Virtasen veljestä, Hugo, Anskar, Aarne ja Frans Kiukaisten Paneliasta. Kuvan luovutti Räisäläisen käyttöön Meeri Rintala, jonka isä Frans Heimo kuvassa käsi pojan olkapäällä, hatussa näkyy valkoista. Frans muutti sukunimensä Heimoksi koska Virtasia on niin paljon.
Pylväskoristuksessa alttaritaulun yläpuolella oli risti ja pylväissä sanat "armo" ja "rauha" ja niiden alapuolella rypäle- ja tähkäkoristuksia. Sakariston päällä torniholvissa olleet, 1913 valmistuneet 25-äänikertaiset urut siirrettiin kosteus- vaurioiden takia - korjattuina ja muutamia äänikertoja lisättynä - vuonna 1934 perälehterille.
Neljäs kirkko
Entiseen urkujen tilaan sijoitettiin kirkkomuseo, missä säilytettiin vanhan kirkon esineitä; vanhaa alttaritaulua, kahta lasimaalausta, tinaista ehtoollis- ja kastemaljaa sekä vanhaa rahakirstua ym.
Kattoholvien taitekohtiin oli maalattu köynnösmäisiä lehtikoristeita. Vanhan kirkon kattokruunuista (5 kpl) oli yksi keskellä, yksi kuorin ja muut lehterien yllä. Lehterit olivat sivuilla ja takaosassa. Kirkon lattian alla oli 3 kalofeeriuunia, joista lämpö nousi ristikkoaukkojen kautta kirkkoon. Sakaristossa oli oma lämmitysuuni.
Punaiset käytävämatot hankittiin vuonna 1936. Vaalea koruommeltu liina ympäröi alttaria, mutta se ei kestänyt kosteutta, joten kanttori A. N. Leinosen ohjeen mukaan se ympäröitiin puulla, johon maalattiin kullanvärinen risti vihreänharmaalle pohjalle. Istumatilaa kirkossa oli noin 1000 henkilölle.
Ehtoolliskalkki ja -lautanen oli hankittu 1872 rovasti Grönlundin aikana. Tallella oli myös vuosiluvulla 1758 merkitty öylättiastia. Viiniä varten oli kaksi isoa tinakannua, jotka hopeoitiin 1930-luvulla. Lasisia yksityispikareita hankittiin 200 kappaletta vuonna 1935 ja niitä varten hopeinen viinikannu vuonna 1938. Alttarille kuului myös kynttilänjalkoja ja kaksi krusifiksia.
Kirkonkelloja oli kaksi. Suurempi, jonka ääni kuului Unnunkoskelle asti, oli teräksestä valettu. Kellossa oli kirjoitus "Aktiegesellschaft,Westfalen; Räisälän kirkon oma 1899. Kaikki, joilla henki on kiittäkäämme Herraa, Halleluja. Ps.150:6."
Toinen kello halkesi vuonna 1914, ja se valettiin uudelleen vuonna 1921, ja siinä oli kirjoitus "Räisälän seurakunta 1921. Kiitetty olkoon Herra joka päivä, Ps. 68:20 v." "Valettu Veljekset Friis O.Y. Konepajassa Ykspihlajassa."
Kelloja soitettiin liikuttamalla kieltä harvassa tahdissa, ja niiden äänet sointuivat kauniisti yhteen. Soittotapa säilyi vanhan suntion neuvoessa seuraajaansa. Aarne Korhonen kirjoitti Pekka Laukkaselta saamansa soitto-ohjeet ja naulasi ne kellonjalkaan. Poisvetäytyvän sotilasosaston pappi otti ne mukaansa syksyllä 1944 ja toi Jalasjärvelle evakuoituun kirkkoherran virastoon talletettavaksi.
Moskovan rauhanteossa 13.3.1940 kirkko jäi venäläisten haltuun. Runsaan vuoden aikana venäläisten hallussa ollutta kirkkoa oli käytetty teatterina, ja urut sekä saarnastuoli oli poistettu.
Räisälän takaisin valtauksessa 17.-18.8.1941 kirkon katto vaurioitui. Korjaukset alkoivat nopeasti. Taistelussa vaurioitunut kirkon katto korjattiin väliaikaisesti ja tehtiin uusi saarnastuoli. Kadonneiden urkujen tilalle hankittiin pedaaliharmooni. Georg ja Elna (o.s. Relander) Masalin lahjoittivat uudet kattokruunut kadonneiden tilalle ja maksoivat Vaasan maakunta-arkistossa talletetun alttaritaulun entisöinnin.
Elokuussa 1941 takaisin saatu kirkko oli räisäläisten käytössä ja hallussa 21.9.1944 asti. Sotilaspapiston toimesta kirkossa pidettiin hartaushetkiä kunnan evakuointi- ja työryhmille 1944 syksyyn asti. Viimeiset kirkossakävijät olivat kunnan esikunnan tavaroita evakuoivat henkilöt. He lähtivät Räisälästä 21.9.1944 kello 7.45. Moni heistä, ehkä kaikkikin, kävi sitä ennen sanomassa hyvästit kotikirkolle.
Nyt Räisälän kirkon alttaritaulua säilytetään Kokemäen kirkossa ja kirkonkello on Kooman kappelissa Kokemäellä. Toisen kirkonkellon ääni kaikuu yhä tänä päivänä Panelian kirkon tornissa.
Viimeinen jumalanpalvelus seurakuntalaisille, jo lähtökäskyn saaneille, oli 18.6.1944. He kokoontuivat kirkkoon viimeisen kerran kuulemaan Jumalan Sanaa, ja ilman aikaisempaa ilmoitusta päätettiin antaa Herran Pyhä Ehtoollinen. Emme tiedä heidän ajatuksiaan, mutta ehkä räisäläisiä evakkotielle lähtijöitä lohduttivat päivän evankeliumin tekstin sanat "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi."
Juha Pökkönen