näyttely
Jonkinlaisen käsityksen Marilan teosten koosta saa vertaamalla oviaukon korkeuteen.

Heikki Marilan palkinto miljoona Ruotsin kruunua

Kantaaottavista ja ravistelevista romanttisiin kuviin
Turun piirustuskoulun kasvatti, räisäläiseen Marilan sukuun kuuluva taiteilija Heikki Marila on voittanut Pohjoismaiden merkittävimmän taidepalkinnon. Maailman suurimpiin kuvataidepalkintoihin kuuluva Carnegie Art Award pääpalkinto (miljoona Ruotsin kruunua, yli 100 000 euroa), myönnettiin taidemaalari Heikki Marilalle suurista kukkamaalauksista.
Joka toinen vuosi Pohjoismaiden merkittävimmille taiteilijoille jaettavat Carnegie-palkinnot myönnettiin kymmenettä kertaa. Tämä on toinen kerta, kun Carnegie-pääpalkinto tulee Suomeen. Ehdokkaita oli kaikkiaan 17, joista neljä suomalaista.
Nykyisin Turussa asuva Heikki Marila hurmasi Carnegie-tuomariston sarjalla suuria (2x2,5 m), ekspressiivisiä kukka-aiheisia teoksia.
- Marila on tehnyt vaikuttavan sarjan maalauksia, jossa hänelle luonteenomaisesti virtaava, ekspressiivinen tyyli muuntautuu nykyaikaisiksi versioiksi symboleilla latautuneista 1600-luvun hollantilaisista kukkamaalauksista, toteaa jury arviossaan.
Taiteilija kertoo, ettei hänellä ole mallina eläviä kukkia, vaan jokaisen teoksen lähtökohtana on jokin vanha maalaus. Marilaa kiehtovat 1600-luvun hollantilaisissa kukkamaalauksissa muun muassa maalausten sisältämät salaiset viestit sekä illuusiot valossa välkehtivistä materiaaleista.
Töissään Marila tulkitsee uudelleen 1600-luvun asetelmamaalaukseen tiiviisti liitettävää vanitas-käsitettä (lat. turhuus). Vanitas-maalaukset ovat kuolemasta muistuttavia asetelmamaalauksia, joissa on yhtäältä maallisten nautintojen tilapäisyyteen sekä toisaalta kuoleman varmuuteen viittaava symbolinen sisältö.
- Maalauksissani havahdutan katsojaa yhdistelmillä, joissa esimerkiksi viettelevän kaunis ja puistattavan ruma vaihtavat alituisesti rooleja. Maallinen, katoavainen, ikuisuus, nautinto, kauneus, ylevä ja pyhä olivat toistuvia aiheita. Näitä symbolisoivat kasvit, mätänevät hedelmät, pääkallot, kirjat, sammuneet kynttilät ja tiimalasit, Marila kuvailee teoksiaan.
Heikki Marila esittäytyi muiden kilpailijoiden kanssa 17. marraskuuta Stenersenmuseetissa Oslossa avautuvassa Carnegie Art Award -näyttelyssä, jossa myös palkinnot luovutettiin. Oslosta näyttely siirtyy Tukholmaan ja sieltä Helsinkiin. Palkinnon saaneita kukkia ja hedelmiä kuvaavan asetelmasarjan maalauksia voi nähdä Amos Andersonin taidemuseossa toukokuussa 2012 avattavassa näyttelyssä.

kukat1
Kukista ja mätänevistä hedelmistä koostuvat asetelmat hellyttivät palkintoraadin.

Taiteilijan linja on vaihtunut pienistä suuriin ja aiheet kantaaottavista arkipäivän kuvista ravistelevien kukkataulujen kautta romanttisiin teoksiin.
Marilan mielestä taiteen kantaaottavuus on ollut itsestään selvää. Hänen käsittelemiinsä asioihin kuuluvat esimerkiksi armeija, lähiöt ja virastot. Ulkoisesti epäpoliittiselta näyttävässä Kartta-sarjassa kaikki työt pohjautuvat olemassa oleviin lähiöihin, kuten Tampereen Hervantaan, ja pieniin tehdaspaikkakuntiin.
Näissä töissä poliittisuus on Marilan mukaan paljon abstraktimpaa kuin vaikkapa maalauksessa sosiaalitoimiston odotustilasta, mutta se on silti töissä läsnä. Hänen mukaansa pelkästään aihevalinta voi olla kantaaottavaa. Tällaisia ovat esimerkiksi uskonnolliset aiheet.
- Merkillepantavaa oli etenkin miesten osoittama mielenkiinto kartta-sarjan teoksia kohtaan. Heidän kanssaan syntyi pitkiä keskusteluja kuvien pohjalta. Kartta-sarjassa pääsin läträämään maalilla ja huomasin, että se on merkityksellistä ja kivaa, Marila valaisee.

kukat2
Uusissa teoksissa kukat edustavat puhdasta kauneutta, tunnetta ja estetiikkaa.

Hätkähdyttäviä kukkatauluja

Alettuaan käyttää maalia entistä runsaammin kantaaottavien kaupunginosien karttoihin perustuvia maalauksia tehdessään, Marila innostui värikkäistä kukkamaalauksista ja massiivisista (2,5x2 m) teoksista.
- Kukka-aiheeseen käsiksi pääsemiseen meni monia vuosia, mutta maalaustaiteen historiasta löytyneet kuva-aiheet innostivat. Käytän 1600-luvun Hollannin uhkeita kukka-asetelmia lähtökohtina uusille maalauksille, esteettisiä käsitteitä ravisteleville kokemuksille, joissa viettelevän kaunis ja puistattavan ruma vaihtavat alituisesti rooleja, muotoilee Heikki Marila.
Hän maalaa öljyväreillä mustapohjaisiksi käsitellyille kankaille. On sanottu, että Heikki Marilan kukkamaalaukset näyttävät siltä kuin hän heittäisi maaliaineensa kankaalle ja sen jälkeen repisi, raastaisi ja hankaisi niistä kuvia paljain käsin ja kynsin. Taiteilija ei itse halua kertoa täsmällistä tekotapaa, mutta toteaa, ettei sivellintä juuri tule käytettyä. Tekemisen tapa ratkeaa aiheen mukaan. Myös värejä kuluu, joten niitä hankitaan 3-5 litran ämpäreissä.
- En maalaa kukkia vaan teen jo olemassa olevista ikkunaruudun kokoisista maalauksista jättikokoisia muunnoksia kukkatauluksi, kuvailee Marila.

Suurta ja kaunista

Ensimmäisessä kukkataulujen vaiheessa Marila tutki ja versioi 1600-luvun hollantilaista kukkamaalausta, mutta tässä uusimmassa vaiheessa hänen esikuvansa löytyvät 1800-luvun lopun romantiikasta.
- Uusissa töissäni ei ole enää kuoleman ja mätänemisen tematiikkaa tai rumuutta vaan ne ovat puhdasta estetiikkaa ja kauneutta. Minua ihastuttivat erityisesti ranskalaisen Henri Fantin-Latourin (1836-1904) romanttiset kukkamaalaukset nähtyäni niitä Pariisissa, Marila sanoo.
Korjaamo Galleriassa lokakuussa pidetyssä näyttelyssään suuren pohjoismaisen taidepalkinnon voittaja jatkoi voimakkaiden, suurikokoisten kukkamaalausten parissa. Uusissa teoksissa kukat edustavat puhdasta kauneutta ja tunnetta toisin kuin Carnegie-palkinnon voittaneissa maalauksissa, joissa hollantilaisen 1600-luvun kukkamaalauksen raskas symboliikka oli voimakkaasti läsnä.
Mikko Oranen kirjoittaa Korjaamo Gallerian näyttelystä, että Marilan maalaukset ovat hyvin fyysisiä, ja ne on ehdottomasti koettava. - Marilan taidehistoriaan eri tavoin viittaavan aiemman tuotannon tuntien voimme pian kuitenkin odottaa jo jotain aivan muuta. Siitä hyvän taiteilijan tunnistaakin, alati uutta etsivästä ja luovasta asenteesta ja tuotannosta, joka ei jämähdä yhteen temppuun, ennakoi Oranen.
Korjaamo Gallerian näyttelyn avajaisten jälkeen taiteilijan matka vei Saksaan.
- Muutan ainakin puoleksi vuodeksi Berliiniin työskentelemään ja seuraamaan, mitä sikäläisessä taidemaailmassa tapahtuu, kertoo Turussa asuva taiteilija todeten pitäneensä lomaa viimeksi joskus lukioaikana.
Nähtäväksi jää mitä vaikutteita kuvataiteilija Heikki Marila ammentaa Saksanmaalta.

Kullervo Huppunen

Takaisin joulukuun 2011 lehteen