Siirlahti aikojen saatossa

Paljon enemmän kuin kyläkirja

Keväällä julkaistun kirjan Siirlahti aikojen saatossa johdannossa Antti Kuisma toteaa, että luovutettu Karjala on Suomen alue, josta viime vuosikymmeninä varmaan on kirjoitettu eniten. Lähes jokaisesta kylästä ja koulupiiristä on syntynyt oma kirjansa, niin myös Siirlahden koulupiiristä.
Kun luovutettua Karjalaa käsittelevää kirjallisuutta on siis yllin kyllin - Räisälän jokaisesta koulupiiristäkin on kirjoitettu oma kyläkirjansa - niin miksi julkaista vielä tämä kirja?
- Virike lähti Siirlahden koulupiirin kylätoimikunnan ja Siirlahden keskustaa, nykyistä Zavetnojea , hallinnoivan pietarilaisen Lenpoligraphmash-yhtiön (LPM) välisestä yhteistyöstä. He halusivat esitellä kotiseutumuseossaan seudun suomalaisaikaa, josta venäläisillä ei ollut mitään käsitystä, valaisee Kuisma.
Siirlahden kylätoimikunta sai omilla ehdoilla esitellä suomalaisaikaa museoon perustettavassa Siirlahti-osastossa. Perustettu museotoimikunta mietti, mitä Siirlahdesta oli olisi syytä esitellä asioista täysin tietämättömälle museossa kävijälle. Aineistoa kertyi huomattavasti enemmän kuin oli mahdollista esitellä. Näin syntyi ajatus julkaista toinenkin kirja Siirlahdesta, mutta ei muistelmateosta, vaan tietoon ja tutkimukseen nojaava kirja.
- Kirjan nimi Siirlahti aikojen saatossa sisältää teoksen kantavan ajatuksen: kertoa seudun historian viimeisen jääkauden jälkeisestä ajasta nykypäiviin. Aikajänteen ulottaminen nykypäiviin oli mahdollista, kun työhön saatiin mukaan myös venäläinen osapuoli. Tämä kirja lieneekin ensimmäinen luovutetun Karjalan tiettyä koulupiiriä käsittelevä kirja, jota on laadittu suomalaisten ja venäläisten yhteistyönä.

Kannakselaiselämää

Uusi kirja tarjoaa täsmällistä tietoa Karjalankannaksen historiasta ja erityisesti Räisälän Siirlahden alueen asukkaiden menneestä elämästä ja elinoloista kiinnostuneille.
- Lähtökohtanamme on ollut dokumentoida Siirlahden alueen ohella laajemminkin kannakselaista elämänmuotoa, avata ikkunoita menneisyyteen, jopa esihistoriaan asti. Toivomme, että kirja välittää myös jälkipolville tietoa siitä, miten esi-isämme aikoinaan seudun asuttivat, millaiset lähtökohdat heillä oli elämässään, millaisia myllerryksiä sodat toivat tullessaan ja miten elämä sotien jälkeen lähti käyntiin, taustoittaa Antti Kuisma.
Tekijöiden mielestä aineiston dokumentointi on tarpeen, koska todennäköisesti jo lähitulevaisuudessa siirlahtelaissyntyisten uusien sukupolvien tietämys Siirlahden ja Karjalankannaksen historiasta alkaa olla yhtä vähäistä kuin seudulla nykyisin asuvien venäläisten/ zavetnojelaisten.

kirja

Monipuolista tietoa

Pääosa kirjan artikkeleista on julkaisutoimikunnan jäsenten kokoamia ja laatimia, mutta myös eri asiantuntijoita on saatu mukaan.
Arkeologit Lahden kaupungin historiallisen museon amanuenssi FT Hannu Takala ja Venäjän tiedeakatemian vanhempi tutkija FT Aleksandr Saksa ovat vuosikausia tehneet tutkimustyötä Karjalankannaksella. He kertovat miten arkeologiset löydöt todistavat Siirlahden alueella ja Muinais-Karjalassa jo esihistoriallisella ajalla olleesta runsaasta asutuksesta.
- Monet elämänvaiheet on kirjoitettu Siirlahden näkökulmasta, mutta samat piirteet olivat ominaisia koko Karjalalle. Esimerkiksi olosuhteet ja elämisen edellytykset, elinkeinot, koulutusmahdollisuudet ja harrastustoiminnasta olivat samankaltaisia Karjalankannaksen alueella, muistuttaa Antti Kuisma.
Räisälä ja Siirlahti joutuivat sotanäyttämöiksi vain jatkosodan alkuvaiheessa elokuussa 1941. Koska Räisälä oli tärkeä tieyhteyksien solmukohta, sen omistuksesta käytiin kiivasta kamppailua.
- Myös Siirlahden taistelut olivat osa kamppailua Räisälästä. Siirlahden taisteluihin osallistui nuori Veikko Sallinen, joka kaatui kotikylää vallatessaan. Myös Räisälän ja Siirlahden valtaustaisteluista haluttiin kertoa varsinkin kun käytettävissä oli löytyneisiin sotapäiväkirjaotteisiin pohjaava venäläisosapuolen näkemys näistä taisteluista.
Sankarivainajien omaisten, sukulaisten ja entisten naapurien aktiivinen osallistuminen mahdollisti tietojen keräämisen sankarivainajamatrikkeliin.

Takaisin kesäkuun 2011 lehteen