Muistoi Helisevält ja Tapiolast
Olha tuos Hannu jutus sellastakkii asjaa mitä tahon viel kommentoija. Hannu nääs kirjottaa, et tukkien sahauksen tek Viki Vaitio. Oiskoha täs olt kyssees Viki Vaitoja? Hänel ja veljellää Taunol ko ol sova jälest kenttäsirkkel. Hyähä olliit Killatsu sahan omistajjii enne sottii, vaik taisha se vanhin vel, Väinö, olla niiko pääjehun Killatsul.
Toine kommentti tai paremmikkii muistelus koskoo mm. sitä sepelmyllyy mikä ol Tapiolas. En nyt niikää haasta siint metelist mitä se pit, mut sen tuotteisii kerkesin kyl tutustummaa, en vaa tient sen omistussuhteist mittää vaik olin Tapiolas 1954-1988, sielthä mie jäin eläkkeelkii.
Sillo ko mänin sin ni pääsosa tiestöst ol viel kese ja sepelpinnal. Sehä söi pyörärenkait mahottomast ja niihä mie sain uuvet päällyskumit talo puolest. Seuraavan vuon sainkii sit talo puolest työsuhepyörän. Silhä mie pärjäsin sit seuraavat 5 vuotta. Mut ko kylä ain vaa kasvo ni vuuve 1961 alust aloin saaha kilometrikorvaukset oma auto käytöst. Siin vaihees hommasin piirityöjohtajil mopot.
Tito tul eukkoosa kans, olha tää Jovanka komia naine, iha siin Sylvi jäi taka-alal, mut niihä hää ol
muutekii ko Urho hyppi vaik mis.
Tito käi Tapiolas, ei hää taint oikei tykätä ko mie hänt nii lähelt kuvasin.
1970-luvul oltiikii sit jo nii pitkäl, et miun pit ostaa alaisillein työnjohtajil pakettiautot. Kaik ei siint tykänneet
Käihä nää "Nikke" ja "Bullekii" Tapiolas. "Bulle" ol ko suur herra ikkää, mut "Nikke" ol ko mikä tahansa musikka.
ko heijä pit viijä työmail millo mitäkii kapinetta ja materiaalii. Ko vastuualue vaa kasvo ni 80-luvul pit
hankkii työryhmil autot, alko matkat työkohteisii olla nii pitkii, et muuta konstii ei olt. Niihä miun
peukalo al ol 20-30 pakettiautoo, 12-16 kuorma-autoo ja 20-30 traktorii niihe aikoihi ko eläkkeel
lähin.
Kylhä niis kalustohankinnois oppi ainakii tinkimää, joku myyjä ehottikii, et ko hää antaa hyvän alennuksen
miul omast autost ni enks mie vois tyytyy siihe, et virma saap vaa 10 % alennuksen. Ehä mie sitä hyväksynt,
ommaa autoo en heilt ostant ja talo autost sain kova tinkimise jälest 24 % alennuksen. Olha se iso raha ko
se auto makso kaikkine lisälaitteinee silloset 500 000 mk. Niithä sit ostettii usjemp samoil ehoil, mut mie
ajoin toise merkkisel autol.
Ko Hannu sannoo, et matkajärjestäjät toi Tapiollaa vuosii varrel kymmeniituhansii turistii ni se kyl pittää
paikkasa vaik ei hyö kyl tulleet sepelmyllyy katsomaa! Meil aluee hoitajil suurin kiusa ol alkuvuosin ne
valtiopäämiehet joihe tähe tul vaik mitä erikoisjärjestellyi, puistokemistitkii pit häätää pois näkyvist
vaik heil ois olt mite hyvä ruusupuna naamallaa.
Vorosilov tais olla ensimäine valtiopäämies mikä Tapiolas käi ja Tito viimone minkä tähe pit olla varuillaa.
Sen jälest ei mittää suurempii järjestellyi huoltoyhtiö taholt huolint tehä.
Olha ne Tapiola vuuvet mielekiintosta aikaa, mut miul kerty liikaa hommii eikä näit saant telekoituu muil ja
niihä mie sit jäin eläkkeel het ko pääsin. Jälest päi kuulin, et kolme miestä ottiit miun tilallein ja se
joka otti päävastuun ei jaksant ko vuuven.
Olha se yks elämävaihe, mut sen sepelmyllyn jyskytyksen kuulen korvissain vieläkii, no en ain, mut sillo
tällö kummikii.
Muistelee Eke