Eurajoella muisteltiin talvisotaan lähtöä
Muistojuhlan ohjelma aloitettiin ulkona sotaanlähdön muistokiven luona. Tilaisuuden aluksi kuultiin Eurajoen Nuorisosoittokunnan puhallinmusiikkiesityksiä. Sitten seurasi lippujen tulo muistokiven luo ja samalla juhlayleisön eteen.
Tervehdyspuheessaan juhlan työryhmän puheenjohtaja Heikki Kares muistutti niistä uhrauksista, joita suomalaiset joutuivat sodan ankeina vuosina ja pitkään vielä taistelujen tauottuakin tekemään. Sodan aikana ei ollut kriisiryhmiä, oli kriisiapua, kun jokainen tuki toistaan.
Heikki Kares esitti tyytyväisyytensä runsaasta juhlayleisön määrästä ja siitä, että mukana olivat laitilalainen Arvo Vanne ja eurajokelainen Niilo Koivukoski, jotka päivälleen 70 vuotta sitten lähtivät tältä paikalta 25-vuotiaina eikä määränpäästä kummallakaan ollut tietoa.
Kenttähartaudessa puhui Eurajoen seurakunnan kappalainen, teologian tohtori Tapani Erämaja. Hän totesi, että saamme kiittää Jumalaa siitä, että meillä on nyt mahdollisuus kokoontua siniristilipun alla vapaana kansakuntana.
- Monin uhrauksin tuon vapauden lunastimme ja tuntuu miltei käsittämättömältä, että maamme kesti, painotti Erämaja.
Sisätilaan siirtynyttä juhlaväkeä oli niin paljon, että istuimista tahtoi tulla pulaa. Kenttälounaan jälkeen oltiin valmiita seuraamaan kunnan kulttuurisihteeri Pirjo Jaakkolan juontamaa ohjelmaa.
Eurajoen Karjalaseuran pj Pekka Matikka laski kukat Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä.
Ilkka Puukka: Talvisodan henki syntyi spontaanisti
Eurajoen talvisotaan lähdön muistojuhlan juhlapuheen piti eversti, valtiotieteen tohtori, puolustusasiainneuvos Ilkka Puukka. Hän totesi suomalaisten nuorten keskuudessa vallitsevan vahvan uskon omaan isänmaahan ja sen puolustamiseen.- Muutama viikko sitten televisiosta tuli ohjelma, jossa haastateltiin nuoria asevelvollisuusikäisiä miehiä. Heiltä kysyttiin, puolustaisitteko Suomea siinäkin tapauksessa, että tilanne näyttäisi etukäteen katsoen lähes toivottomalta. Eli siis talvisodan kaltainen tilanne. Huomiotani kiinnitti yhden haastatellun vastaus; "puolustaminen olisi aivan turhaa, esimerkiksi jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, niin se kykenisi muutamassa hetkessä pistämään Suomen matalaksi". Onneksi näin suomalaiset eivät ajatelleet silloin, kun lähtivät talvisotaan.
Stalin arvosti suomalaissotilaita
Puukka katsoi olevan todella harvinaista, että suurvallan asevoimien ylipäällikkö antaa tunnustusta vastustajilleen, kuten kävi vain kuukausi talvisodan jälkeen. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean kokouksessa pidetyt pöytäkirja paljastavat Stalinin arvostaneen korkealle talvisodan veteraanejamme.
- Tilaisuudessa käsiteltiin kokemuksia sekä tehtiin yhteenveto Suomea vastaan käydystä sodasta. Mukana oli rintamakomentajia sekä Neuvostoliiton korkeinta johtoa. Erityisen merkittävänä voidaan pitää Stalinin loppupuheenvuorossaan suomalaisista sotilaista esittämiä arvioita. Suora siteeraus:
"Armeijamme (siis puna-armeija) ei ymmärtänyt, se ei heti tajunnut, että Puolan sotaretki (syyskuu 1939) oli pelkkä sotilaiden huviretki eikä mikään oikea sota. Se ei ymmärtänyt eikä selvittänyt itselleen, ettei Suomeen voi mennä pelkälle huviretkelle, vaan että joudumme siellä oikeaan sotaan. Moderni puna-armeijamme joutui tosi taisteluihin vasta Suomen taistelukentällä, vasta siellä se sain tulikasteensa. Vaikka jauhoimme Suomen armeijaa "Karjalan myllyssä", se pystyi pitämään puoliaan. Monet teistä ovat panneet merkille Suomen armeijan liikkuvuuden ja kurinalaisuuden ja todenneet sen pystyvän kaikenlaisiin temppuihin, mikä on saanut jotkut jopa vähän kadehtimaan Suomen armeijaa. Suomalaiset olivat loistavia ampujia.
Lippuryhmässä kantoi Eurajoen Karjalaseuran lippua Risto Luukkanen.
Yksi automaattiaseella varustautunut suomalainen sotilas taisteli kuin kokonainen neuvostoliittolainen ryhmä. Hän hallitsi taisteluliikkeet", totesi Stalin.
Tämän kaltaisesta vihollismaan asevoimien ylipäällikön antamasta tunnustuksesta veteraanin on syytä olla ylpeä, korosti Puukka.
- Suomen talvisota osoittautui Neuvostoliitolle suuren luokan poliittiseksi ja sotilaalliseksi virhearvioksi. Hyökkäys yhdisti Suomen kansan talvisodan ensimmäisistä päivistä alkaen. Lisäksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta ja maan kansainvälinen arvovalta romahti.
Talvisodan henki
Puukka valaisi, että sotavuosista tuttu kirjainlyhenne YH tulee sanoista ylimääräiset harjoitukset, joilla tarkoitetaan Suomessa syksyllä 1939 ennen talvisotaa toimeenpantuja armeijan kertausharjoituksia.
- Saksan hyökättyä Puolaan 1. syyskuuta 1939 ja Neuvostoliiton liityttyä sotaan, maamme hallitus oikeutti jo samana päivänä puolustusministeriön kutsumaan 7500 reserviläistä ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Kun Suomen hallitus sai 5.10.1939 kutsun lähettää neuvottelijoita Moskovaan, hyväksyttiin osittaista liikekannallepanoa koskeva ehdotus 6.10. ja ensimmäiseksi YH-päiväksi määrättiin 10.10.1939. Joukkojen pääosa oli puolustusryhmityksessä valtakunnan rajoilla lokakuun puolenvälin jälkeen.
Juhlapuhujan mukaan yli kuukauden kestäneillä ylimääräisillä harjoituksilla oli merkittävä vaikutus puolustusvoimien puolustuskyvyn ja puolustustahdon lujittumiseen. Harjoitusten kestäessä esimiehet tutustuivat alaisiinsa ja alaiset esimiehiinsä ja palvelustovereihinsa luoden näin keskinäistä luottamusta, joka oli välttämätöntä tulevissa taisteluissa.
- Talvisodan henki syntyi spontaanisti - propagandaa ei tarvittu. Taistelun kokeminen vaihtoehdottomaksi oli talvisodan hengen peruspilareita. Koko Eurooppaa ajatellen oli merkittävää, että talvisodan yhteydessä ensimmäisen kerran pikkuvaltio kieltäytyi hyväksymästä suurten sille valmisteleman kohtalon. Pikkuvaltiot kuten Itävalta, Tšekkoslovakia, Latvia, Liettua ja Viro olivat toinen toisensa jälkeen taipuneet Saksan ja Neuvostoliiton edessä. Kun keskisuuri valtio Puola oli kieltäytynyt, oli se murskattu parissa viikossa saksalaisten ja venäläisten toimesta.
Naisten merkitys
Talvisodan seurauksena yli 400 000 karjalaista menetti kotinsa ja heidät evakuoitiin muihin osiin Suomea. Evakkojen asuttamiseksi eduskunta sääti pika-asutus- ja korvauslait. Jatkosodan alussa Suomen vallattua Karjalan takaisin syksyllä 1941 evakot palasivat joukoittain kotiseuduilleen.
- Alkoi ripeä ja toiveikas jälleenrakentaminen. Sodan päätyttyä syksyyn 1944 mennessä karjalaiset joutuivat jälleen jättämään kotinsa. Olen itsekin tehnyt nuo kaksi evakkomatkaa, ensimmäisellä kerralla runsaan vuoden ikäisenä ja toisella kertaa kuusivuotiaana. Jälkimmäisestä evakkomatkasta minulla on jäänyt jo useita muistikuvia.
- Talvisodasta puhuttaessa emme saa unohtaa suomalaisten naisten ja lottien tekemää merkittävää työtä kansakunnan hyväksi. Miesten taistellessa rintamalla naiset korvasivat miehet raskaissa peltotöissä ja tehtaissa. Oman päivätyönsä päätteeksi naiset halusivat osaamallaan tavalla helpottaa taistelijoiden oloja ja ryhtyivät valmistamaan niitä tarvikkeita, joita maan sotilaallinen ja poliittinen johto ei ollut katsonut tarpeelliseksi ajoissa hankkia. Ilman naisten panosta kotirintama ei olisi kestänyt ja sen seurauksena ei myöskään varsinainen rintama.
Puukka kertoi puheessaan, että Lotta Svärd oli naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, joka perustettiin 1920-luvun alussa. Talvisodan aikana jäseniä järjestössä oli noin 130 000, joista noin 20 000 oli sijoitettu sotatoimialueelle.
- Lottia työskenteli mm. lääkintätehtävissä, muonituksessa ja monissa muissa huoltotehtävissä, ilmavalvonnassa sekä viestitystehtävissä. Lottien huoltotyön kohteina olivat erityisesti sotaorvot, sotainvalidit, sotalapset, siirtoväki ja varattomat reserviläisperheet. Sotatoimialueella lottien ilmavalvontatyö vastasi rintamasotilaan työtä. Ilmavalvontalotta ei saanut poistua vartiopaikaltaan pommitustenkaan aikana, korosti puhuja naisten merkittävää panosta.
Teksti Hannu Koivukoski
kuvat Matti Heine, Tarja Nurmio