Muinaiset kulkuset helisevät yhä
Riitta Rainion väitös musiikkiarkeologiasta
Kellot ja kulkuset voivat tuoda mieliimme näin joulunalusaikana joulukirkon kellonsoiton ja tonttulakkien kulkusten kilinän. Muinoin rautakaudella, noin tuhat vuotta sitten, kelloilla, kulkusilla ja kelloriipuksilla oli toisenlaisia merkityksiä. Löytöjen perusteella ne olivat valta-aseman merkki ja olennainen osa pukeutumista varsinkin rituaalitilanteissa.Riitta Rainio (s. 1969 Joensuussa) väitteli tohtoriksi keväällä 2010 alanaan musiikkiarkeologia ja aiheenaan rautakautinen äänimaisema. Hän jatkaa edelleen aiheen tutkimista. Riitalla on räisäläiset juuret, ja hän on Pääkaupungin Räisäläisten jäsen. Hänen isänsä Antin isä Heikki Rainio (s. 1906) asui lapsuutensa vuodesta 1910 lähtien Räisälässä.
Räisälä on mukana myös Riitan väitöskirjan monilla sivuilla, sillä tutkimuksen alueena on koko Suomi, ja eräät tutkimuskohteena olleista rautakautisista esineistä ovat peräisin juuri Räisälästä. Pitäjän itäosasta Särkisalon Hovinsaaresta ja sen vierestä Rammansaaresta on useita löytöjä, sekä kulkusia että kelloriipuksia. Kirkonkylän liepeiltä Ivaskanmäen Ollinahosta on kalmistosta saatu talteen neljä pallomaista, melkein kulkusen näköistä kelloriipusta. Aineistossa on myös kulkunen Tiurin Linnasaaresta. Nämä Räisälän esineet ajoittunevat pääasiassa 1100- ja 1200-luvulle.
Korvakeputki ja kelloriipus (KM 2592: 80) Räisälän Hovinsaaren haudasta 5/1888 (Schvindt 1893,
k. 273).
Riitta Rainio
Tutkimustyön aikana Riitta on omin silmin ja käsin tutkinut satoja muinaisesineitä, jotka ovat säilytteillä
eri puolilla Suomea olevissa kokoelmissa - ja myös äänittänyt niiden sointia, sillä eräistä esineistä lähtee
yhä ääni. Tutkimuksessaan hän luo arkeologian, musiikintutkimuksen ja muiden alojen tietoja vakuuttavasti
yhdistäen kokonaiskuvan rautakauden Suomen äänimaisemasta. Siinä vaatteisiin ja varusteisiin ripustetuilla
helisevillä metalliesineillä oli väkevä merkitys. Ääntä käytettiin rautakaudella ja käytetään nykyisinkin
osoittamaan valta-asemaa. Se, jolla on valta, saa täyttää tilan äänellä. Onkin kuvaavaa, että demokratiassa
jokaiselle kansalaiselle annetaan ääni.
Luonnon äänet, ihmisäänet ja soitinten äänet on muinoin koettu ja tulkittu toisin kuin nykyisin. Tutkimuksessa
tarkoin analysoidun asiatiedon lisäksi erityisen vaikutuksen tekee se, miten Riitta on pystynyt eläytymään
rautakauden yhteisöön ja sen äänimaailmaan.
Väitös Suomen rautakautiset kulkuset, kellot ja kelloriipukset - äänimaiseman arkeologiaa julkaistiin myös
verkossa ja löytyy www.doria.fi-sivustolla esimerkiksi hakusanalla kulkuset.
Sami Suviranta
KUVALÄHDE:
Schvindt, Theodor 1893. Tietoja Karjalan rautakaudesta. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 13.
Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.