Martti Ylätalon seinustalla Räisälän Makkolassa 1920.

Kun Martti siviilissä oli taksimiehiä, tai pirssiautoilija kuten silloin sanottiin, niin ei ne hänen vaatteensa huonoja olleet, mutta kukapa olisi osannut varautua talisodan pakkasiin! Herrat lupasivat, että Martti saa turkin ja karvahatun tuotapikaa ja saihan hän ne. Tosin se saanti viipyi vapunaattoon 1940, ja seuraavalla viikolla ne piti luovuttaa takaisin kun Martti pääsi siviiliin! Martti kertoi jälkeenpäin jälkeenpäin, että kyllä se karvahattu oli paras mitä hän oli koskaan nähnyt, kypärä sopi hyvin sen alle.
Martin osalta vaiherikas talvisota päättyi 5. päivä toukokuuta 1940, sotasaaliiksi jäi vain reumatismi, mutta oma pirssiauto jäi sille tielleen samoin siviilivaatteet. Kävi näet niin, että kun se "limusiini", mitä hän oli ajanut koko sodan ajan, hajosi niin Martista tehtiin kiväärimies ja hän sai armeijan harmaat ja uuden lumipuvun.
Taisteluun lähtö oli jo edessä kun tulikin maaliskuun 13 pv ja rauha. Sinä päivänä ei ollut kiirettä minnekään. Se kiire alkoi taas seuraavana aamuna kun Martti sai komennuksen evakuointi tehtäviin ja kuorma-auton allensa. Sitä puuhaa sitten riittikin toukokuulle asti ja se siviiliin pääsy lykkääntyi.
Kun se siviili sitten oli edessä niin Martti muisti ilmoittaa äidilleen, että hengissä ollaan ja toimeen tullaan. Sattui nyt kirje tulemaan perillekin, pienen mutkan kautta tosin, sodan aikana oli jääneet kirjeet kirjoittamatta, puolin ja roisin. Martti oli aina liikekannalla, kirjaimellisesti, hän sanoikin, että oli se syksyinen liikekannallepano mennyt niin veriin, että hän oli liikekannalla vielä vuosia sodan jälkeenkin, kauppamatkustajana, kunnes löytyi taas työtä autojen ja tekniikan parissa.
Martin isä oli Antti Antinpoika Seppä, Aunen Antti, Räisälän Makkolasta ja äiti oli Katri Nuutintytär Seppä Makkolan Ylätalosta. Molemmat siis Seppiä syntyessään, sukulaisia siis, yhteinen esi-isä oli Pekka Nuutinpoika Seppä s. 1679.
Eke