Köyliist 10 -kirjan julkistustilaisuudessa vas. Kalevi Salmi, prof. Reino Kero, Jaakko Ojala, Juhani Kaatonen, Olavi Linturi, ja Heikki Silvola. (kuva Jaakko Ojala)
Sopeutuminen Köyliöön koottiin kansien väliin
Karjalaiset panivat asioihin vauhtia
Karjalaisosion kokoajana toiminut Heikki Silvola, jonka puoliso on Räisälästä, toteaa, ettei karjalaisten vaikutusta Köyliön kunnan elämään useinkaan tiedosteta.
- Nykypäivän köyliöläinen ei useinkaan tiedosta, miten Köyliön kunnan asukasluku kasvoi yhtäkkisesti runsaat 60 vuotta sitten. Siirtolaisten asuttaminen merkitsi 20 prosentin kasvua kunnan väkilukuun. Emme myöskään huomaa, miten suuri vaikutus arjen tasolla silloin saapuneilla karjalaisilla on ollut köyliöläiseen elämään ja elämäntapaan, toteaa Heikki Silvola.
Köyliö-seuran taholla pantiin merkille, ettei asioista paljoa puhuttu silloin eikä myöhemminkään edes karjalaisten keskuudessa. Esimerkiksi Elisenvaaran pommitus sivusi lähes jokaista Köyliöön tullutta karjalaista, mutta tragedia jäi purkamattomana järkytyksenä ihmisten sisimpään.
- Köyliö-seuran piirissä syntyi ajatus näiden tapahtumien esiin tuomisesta. Samalla todettiin, että osittain ollaan myöhässä. Tapahtumat kokeneista karjalaisista suuri osa on jo poissa, murehtii kirjan karjalaisosion työryhmää vetänyt köyliöläinen Heikki Silvola.
Ihimisen näköösiä
Kirjan sisällöstä suurin osa on haastatteluja. Pääosa noin 30 haastatellusta on Räisälästä lähteneitä. Kirjassa käydään kuvin ja sanoin läpi evakkovaiheita. Kertomukset sisältävät koskettavia muisteluita sodan aiheuttamista suruista.
Sotaorpo Helka Heino kertoo isänsä kaatumisesta Keljan taistelussa ja sitä seuranneesta oman isän ikävöinnistä. Kirjan kirjoitustyöhön suuren panoksen antanut Juhani Kaatonen kertoo myös omista kokemuksistaan. Talvisodan aikaisesta evakkoon tulosta Ilmajoelle hän muistaa miten he asustivat ensimmäiset päivät kansakoulussa pahnojen päällä.
- Kylän isännät kävivät kukin hakemassa omat evakkonsa. Kerrotaan, että ilmajokinen pikkupoika katseli ikkunasta ja huuteli: "Äitee, tuu kattomahan. Täällä vierähän evakoota, ja ne on ihan ihimisen näköösiä", kertoo Juhani Kaatonen.
- Meille lapsille ei kotiseudun menettäminen ollut yhtä kova isku kuin aikuisille. Uusi ympäristö ja uudet ihmiset toivat vaihtelua ja jännitystä elämäämme. Ikäisiäni poikia oli silloin kartanon alueella useita, ja kun ympäristöstäkin kerääntyi nuoria, oli leikkeihin osanottajia runsaasti, muistelee Markku Turkki elämää asutustarkoitukseen määrätyssä Voitoisten kartanossa, joka oli Köyliön Vanhankartanon sivutila.
Yksi muoto uudenlaisista perhekoostumuksista syntyi kun evakkoon tulleet räisäläiset avioituivat pohjalaisten kanssa. Pekka Rakkolainen kertoo heidän perheensä olleen tällainen.
- Äitini oli syntynyt Peräseinäjoella, mutta hän kävi jatkosodan aikana Räisälässä. Minä kävin vasta aikuisena siellä. Isäni koti oli siellä tavallinen maatila. Isoisäni ja isäni olivat kovia kalamiehiä Karjalassa, koska meillä oli ollut omaa Vuoksen rantaa puoli kilometriä.
Pekka kertoo olleensa 10-vuotias kun he viimeisten Peräseinäjoelta tulleiden joukossa tulivat Köyliöön 1950-luvun alussa. Hän toteaa karjalan murteen säilyneen vanhemmilla, mutta nuoret Rajaojalla koulua käyneet alkoivat pian puhua paikallisten koululaisten tavoin.
Vauhtia ympäristöön
Edellä ote joistakin kertomuksista, ja monia muita koskettavia muistoja on luettavissa kirjan sivuilla. Henkilökohtaisten kokemusten ohella tehdään katsaus yhdistysten ja järjestöjen toiminnan jatkumiseen uudella asuinseudulla. Jokaisella tasolla vaadittiin sopeutumista uusiin olosuhteisiin. Toisaalta monet järjestöt ja yhdistykset toivat eloa köyliöläiseen elämänmenoon.
Huomionarvoista kirjan mukaan on karjalaisten välitön osallistuminen uuden asuinkunnan toimintoihin. Juhani Kaatonen on laatinut teokseen mm. artikkelin osallistumisesta kunnallisiin luottamustehtäviin.
- Karjalaiset osallistuivat ympäröivän yhteiskunnan toimintoihin, kuten yhdistys- ja kunnalliselämään. Tämä saatiin kokea Köyliössäkin hetimiten sodan päätyttyä. Vähän joka saralla tulivat karjalaiset panemaan asioihin vauhtia, muistelee useita artikkeleita kirjaan kirjoittanut Kaatonen.
Köyliöläistä siirtolaisuutta käsittelevän kirjan karjalaisosassa oli mukana kymmenkunta kirjoittajaa. Valmisteluvaiheessa esitettiin toivomus, että kerrottaisiin myös sopeutumiseen liittyneistä vaikeuksista. Heikki Silvola totesi niiden jääneen kovin olemattomiksi.
- On todettava, että aika kultaa muistot. Näin tuolloin tapahtumat kokeneet haastateltavat kertoivat. Karjalainen luonne on varmasti mukana muistojen positiivisessa värityksessä, on Silvolan johtopäätös.