Kalastusta syyskuussa 1941 | ||
| Kerrottakoon tässä tämäkin kalastus, joka tapahtui syykuussa 1941 tuolla samalla Konnitsa joella. Käytän tässä paikoista ja henkilöistä oikeita nimiä, silloin tiedämme missä olimme ja mitä teimme. Olimme Karilaisen Heikin kanssa vartioimassa 20 sotavankia jotka kaivoivat perunoita siitä Torstin Yrjön talon ja joen välillä olevasta pellosta. Itse tuo kalastus tapahtui ns. Junukan niityn kohdalla, jossa oli aikoinaan sitä jokea syvennetty kaivamalla paikalla ollut kova somerikko paikka vähän auki. Vettä siinä oli tavallisesti alle puolen metrin. Nyt kun myllyn padon luukut olivat auki, niin vettä siinä oli parisenkymmentä senttiä. Yhtenä päivänä sanoin Heikille että lähden kalaan tuohon joelle, otan tuosta vankiporukasta miehen mukaani kalojen kantajaksi. Vankiporukalla oli nokkamiehensä, jolle koetimme selittää mihin yhden miehen tarvitsen. Liekö hän asiamme ymmärtänyt, mutta mies siitä lähti mukaani. Tulimme joen ylittävän sillan yli Sallisen Pekan peltoa pitkin Jortikan Martin maille ja siihen mistä tuo matalan osuus alkoi. Mukanani ollut vanki ei käsittääkseni ymmärtänyt mitään mistä oli kyse. Laskeuduimme sitten jokeen ja näytin vangille että tule perässäni. Kyllä hän siihen tuli taakseni, mutta naamasta näki, että miksi? | Lähdimme kulkemaan hiljalleen vastavirtaa ja kun näin kalan jostakin lähtevän niin ammuin sen lähistölle jolloin kala pökertyi ja nousi pintaan, josta sen nappasin käteeni ja nostin vangin mukanaan tuomaan ämpäriin. Nyt hänellekin selvisi pelin henki, naama oli virneessä ja Harasoota tuli virtanaan. Näin saimme kuusi haukea, jotka siinä Karilaisen Simon maiden kohdalla perkasimme ja palasimme sen saaliin kanssa sinne Torstin suuren männyn luo. Siihen olimme kivien päälle laittaneet jostakin hankkimamme padan ja siihen perunoiden päälle nuo kalat kypsymään. Vangit saivat kalat, niihin emme Heikin kanssa koskeneet. Se oli muuten tarkka jako, jonka tuo porukan nokkamies teki jakaessaan ne kalat miestensä kesken. Kun muistaa millainen tuo ruokatilanne siellä vankileirillä oli, niin varmaan kalat olivat tervetullut lisä ravintoon. Perunoita, joita he kaivoivat, meni varmasti raakanakin heidän mukanaan ja satalitrainen pata jolla noita perunoita keitettiin, keitettiin yleensä täytenä. Se mikä paikalla syötiin, se syötiin ja loput mukaansa. Muisteli Kunto | |
Takaisin kesäkuun 2010 lehteen | ||