Työväenyhdistyksen toiminnasta


Maamme työväenliikkeen pyrintöihin kuului taloudellisten ja oikeudellisten etujen hankkimisen ohessa myöskin valistustoiminta. Niinpä esimerkiksi Räisälän Niemenkylällä juuri käsitys siitä, että oltiin henkisesti takapajulla, oli virikkeenä työväenyhdistyksen perustamiseen. Toiminnan johtopaikoilla olivat Matti Läheniemi sekä Matti ja Pekka Tontti. Yhdistyksen noin sataan nousevasta jäsenjoukosta vain harva oli selvillä sosialismin tarkoitusperistä ja aatteista. Mm Unnunkosken työväenyhdistyksen lipussa oli tekstattu Matti Räsäsen keksimät sanat: "Onneksi Suomen tähtää aikamme yhteistyö." Myöhemmin kommunistinen aines ei tuota tunnusta hyväksynyt.

Yhdistys toimeenpani juhlia Ammäniemessä, jonka metsikköön oli talkoovoimin raivattu juhlapaikka. Ulkoilmanäytäntönä esitettiin mm 1906 ja 1907 Seitsemän veljestä sekä lisäksi Pönnelin kävelee paljain jaloin ja Arvan nosto. Talvisin kokoonnuttiin taloissa, esim. hyvin usein Läheniemessä. Ohjelmat yritettiin tehdä mahdollisimman monipuolisiksi, oli laulua, soittoa, puheita, kuvaelmia, runoja ja pilaelmia. Kirkkoherra Bergrothin mukaan oli seutu "musta kylä" ja syytä sanontaan lienee ollutkin, sillä siellä oli monta kapakkaa, jossa tukkilaiset ja muutkin viettivät huonoa elämää. Mutta työväenyhdistys otti ohjelmaansa myöskin raittiustyön ja paljon se saikin aikaan vähässä ajassa.

Kirkonkylän eli Räisälän työväenyhdistyksen erikoisharrastuksena on ollut näytelmien esittäminen. Alkuun esitettiin vaatimattomia ja sitten yhä vaativampia. Vuonna 1912, jolloin saatiin oma työväentalo Tienristiin, alkoi varsinainen ohjauksellinen näytelmätoiminta. Ensimmäisenä ohjaajana toimi räätäli Pekka Kettunen, hänen jälkeensä N. Kallas.

Vapaussota keskeytti välillä toiminnan, mutta jälleen 20-luvulla s se pääsi vilkkaaseen alkuun. Tällöin toimivat ohjaajina P. Rakkolainen; Helena Tapanainen ja Julius Meriläinen. V. 1923 saatiin ohjaajaksi Ossi Elstelä, pätevä mies, jolloin näytelmäharrastus pääsi todenteolla alkuun. Pitkistä matkoista eri kyliltä käytiin kirkolla harjoituksissa. Tällöin otettiin nimeksi Räisälän Työväen Näyttämö. Taitava ohjaaja sai tason kohoamaan niin, että voitiin ottaa ohjelmistoon jo vaativiakin kokoillan näytelmiä. Näistä mainittakoon mm Tukkijoella, Jääkärin morsian, Lalli ja Pohjalaisia. Esiintyjinä vierailivat mm oman pitäjämme Irja Kopra (Liimatainen) ja Heikki Javanainen. Koko kirkonkyIän kerma oli saapunut Pohjalaisia katsomaan, lääkäriä ja nimismiestä myöten, mikä sinänsä oli siihen aikaan merkittävä tapaus.

Työväen näyttämö kävi esiintymässä muissakin pitäjissä, kuten Ensossa, Imatralla, Lauritsalassa, Viipurissa, Kelkkalassa ja Uuraassa. saaden kaikkialla hyvin myönteiset arvostelut.

Kun sitten Elstelä lähti, oli yritettävä omin voimin jälleen. Tältä ajalta on mainittava erikoisesti Matti Kopra, joka toimi ohjaajana vuodesta 1926. Uskollisimpiin harrastajiin lukeutuivat vielä sellaiset nimet kuin Kaarlo Tiira, Elsa Nikki, Helmi Kärkkäinen, Aulis Kuvaja, Eino Moitus ja Eino Taaka-aho vaimoineen.

Opintokerhossa tutkittiin kirjallisuutta, kansantaloutta ja yhteiskuntaoppia. Työväen Sivistysliiton kursseilla valmistunut ohjaaja johti toimintaa. Kerho, joka perustettiin vuonna 1933, oli toiminnassa talvisotaan asti. Pakollisen keskeytyksen jälkeen alettiin uudelleen vuonna 1942, jolloin "suullista esitystaitoa" oppi maan kertyi 40-60 henkeä. Vuonna 1946 kerho aloitti jälleen toimintansa Kokemäen Tuomaalassa.

Särkisalon työväenyhdistyksen toiminnassa oli huomattava asema kuukausittain vietetyillä perheiltamilla, joissa jokainen sai esittää ohjelmaa, ja jotka ohjelmasuoritukset arvosteltiin. Joskus oli lopussa leikkiä, muttei koskaan tanssia. Opintokerho, jossa opiskeltiin vuosittain eri aineita, toimi vilkkaasti. Opintokerhon tilaisuuksissa ei liioin tanssittu. Kuusijuhlissa lapset esittivät ohjelmaa ja leikkivät. Oli aina jouluaiheinen ohjelma, johon liittyi tilaisuuteen sopivia virsiä.

Vuonna 1928 yhdistys osti radion ja pyhä pyhänä kyläläiset kokoontuivat kuulemaan jumalanpalvelusta. Veisuuseen otettiin hartaana osaa. Sitten kun radio alkoi yleistyä, väheni tämäkin harrastus.

Raittiustyötä tehtiin voimaperäisesti. Oli erikoinen raittiusjaosto, vieläpä luettelo ehdottomasti raittiista henkilöistä. Omassa talossa Korpelassa oli hyvä toimia. Yleisötilaisuuksia järjestettiin tämän tästä. Ohjelma oli monipuolista näytelmineen .ym. Kesäisin oli urheilukilpailuja Virransaaren erittäin kauniilla kentällä ja talvisin otettiin mittaa hiihtoladuilla.

Särkisalon työväenyhdistyksen johtohenkilönä mainittakoon Juho Haikonen, joka perheineen teki mittavan ja ansiokkaan päivätyön tällä saralla. Laajan Särkisalon kylän valistustoiminnalle antoi tämä yhdistys voimakkaan ja ansiokkaan panoksen. Myllypellolla toimi ensin sosialidemokraattinen nuoriso-osasto ja sen jälkeen urheiluseura Kiri. Silloin tällöin oli talolla ohjelmallisia iltamia, mutta usein tanssi-iltoja. Vuonna 1930 perustettiin Myllypellon sosialidemokraattinen työväenyhdistys, joka Kirin talon lisäksi osti kylän keskeltä Pallaksen huvilan. Toiminta oli ulospäin niinä aikoina melko vilkasta, yleisötilaisuuksia oli usp.in. Lisäksi toimi opintokerho, jossa oli oppiaineena yhdistystoiminta.

Työväenyhdistykset pitäjässämme antoivat oman panoksensa Ja oman leimansa niin urheilu- kuin valistustoiminnassakin. Ei siihen aikaan ollut kenelläkään vapaa-ajan vietto-ongelmia, vaan harrastuksia riitti jokaiselle ja olipa vielä mistä valita. Niinpä voinemmekin sanoa, että nuoriso oli tervettä, sillä oli hyviä harrastuksia ja yhteishenki nuorison keskuudessa oli mallikelpoista. Se oli jälleen sitä "vanhaa hyvää aikaa".

Tämä teksti on julkaistu aiemmin v.1973 Karjala-lehden Räisälä liitteessä.
Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut Pentti Matikka.


Takaisin aloitussivulle