Räisälän suojeluskunta ja Lotta-Svärd yhdistysSuojeluskuntaRäisälän suojeluskunta syntyi syksyllä 1917. Muurari Pekka Roinisen ja eräiden muiden maan tulevaisuudesta huolestuneiden kansalaisten herätteestä oli "Toivolassa", todennäköisesti syyskuun 5 päivänä, salainen neuvottelutilaisuus, jonka tuloksena varsinainen suojeluskunnan perustamiskokous oli metsänhoitaja Väinö Strengin kutsumana Ivaskan hovissa 19.10.1917. Pitäjän päälliköksi valittiin silloinen kunnanlääkäri Yrjö Linko, joka johti miesten harjoituksia. Apuna hänellä oli Streng. Lisäksi kuuluivat esikuntaan nimismies Frans Otto Bergh sekä maanviljelijät Matti Kauppinen ja Kustaa Marila. Asiaa kannattavilta henkilöitä mm. meijeristi Fritz Staufferilta, saatiin varoja, joilla hankittiin Viipurista käsin aseita. Alussa harjoitukset olivat täysin salaisia ja monesti aseiden puutteessa harjoiteltiin puusta tehdyillä välineillä. Vapaussodassa oli pitäjästä eri rintamilla vapaaehtoisia ja asevelvollisia yhteensä toista sataa miestä, joista kaatui 12. Sodan aikana oli kirkolla rintaman takainen esikunta, johon kuuluivat esikuntapäällikkönä kanttori Armas Leinonen, apulaispäällikkönä pastori Robert Rainio ja muina jäseninä kaupanhoitaja E. Roiha, N. OIkkonen, nimismies Fr. Bergh, talollisenpoika M. Mömmö sekä apujäseninä agronomi K. Aho, mylläri E. Vaetoja ja maanviljelijä A. Puukka. Myllypellon asemalla oli oma paikallisesikunta. Asetuksen mukaan perustettiin suojeluskunta uudelleen maaliskuun 9 päivänä 1919. Tällöin tuli paikallispäälliköksi konttoristi Armas Korhonen ja esikuntaan jäseniksi metsänhoitaja V. Streng, kanttori A. N. Leinonen ja maanviljelijä Kustaa Marila sekä varajäseniksi maanviljelijät Sipri Henttinen ja Matti Kauppinen. Toistakymmentä vuotta suojeluskunnan toiminta oli melko vaatimatonta ja vajavaista sekä jäsenlukuun että taloudelliseen asemaan nähden. Mutta vähitellen tilanne parani, kun aate alkoi saada yhä laajenevien piirien kannatuksen. Silloin ryhdyttiin myös talon rakennuspuuhaan. Kirkonkylän nuorisoseuralta saatiin tontti, pitäjän isänniItä rakennushirret ja useilta liikkeiltä tarvikelahjoituksia. Rahalahjoina saatiin n. 30,000 markkaa, ja kun töitä tehtiin paljon talkoolla, jäi suojeluskunnalle velkaa talon valmistuttua vain 31,000 markkaa. Kaunis talo vihittiin tarkoitukseensa marraskuun 11 päivänä 1933. Se sai nimekseen "Vartiosuoja". Vihkiäisjuhlassa oli saapuvilla oman ja lähipitäjien suojeluskunta- ja lottaväkeä sekä paljon muita asianharrastajia ja kutsuvieraita. "Vartiosuoja" oli niin sk:n ja lottien kuin monien muidenkin valistusjärjestöjen tyyssijana. Talossa pidettiin lukuisat juhlat, iltamat, kurssit, voimistelu-, näytelmä-, sotilas- ja muut harjoitukset. SiirIahden kyläosaston keskeneräisen talon valmistivat YH:n aikana Ilmajoen reserviläiset. Muilla kyläosastoilla ei omaa kotia ollutkaan, vaan olivat harjoitus- ja luentopaikkoina nuorisoseurojen talot ja kansakoulut. Ajanmukaisen ampumaradan sai suojeluskunta 1937. Räisälän suojeluskunta oli jalkaväkisuojeluskunta. Jalkaväkikoulutus oli hyvin uutteraa. Joka kyläosastossa oli kerran kuukaudessa jalkaväki-, ampuma-, kartanluku- tai muita harjoituksia. Ratsuosasto liitettiin suojeluskuntaan v. 1927, mutta lakkautettiin Y. 1936. Ratsuväkikoulutus oli kuitenkin verrattain vähäistä. Toimeenpantiin myös lukuisia alokas-, sotamies- ja. aliupseerikursseja. Koulutustaso todettiin monissa piirin taisteluharjoituksissa ja taisteluammuntakilpailuissa, joissa suojeluskunta aina sijoittui alkupäähän, parhaan tuloksen ollessa toinen sija. Mahdollisimman korkean sotilaskelpoisuuden saavuttamiseksi oli tärkeänä tekijänä liikuntakasvatus eli voimistelu ja urheilu. Vuodesta 1931 lähtien oli suojeluskunnan yhteydessä poikaosastoja, joiden ohjaajana oli opettaja Urho Kohonen. Hänen apunaan olivat eri kyläosastojen johtajat. Toukokuun 16 p :nä 1933 lotat lahjoittivat suojeluskunnalle valistusohjaaja Paavo Korven-Korpisen suunnitteleman Tiurinlinna-aiheisen lipun, jonka oli valmistanut viipurilainen käsityöliike Mimmi Reponen Oy. Suojeluskunta kehittyi vähitellen pitäjässä yhä keskeisemmäksi tekijäksi, niin että muutamissa kylissä monien muiden järjestöjen toiminta joutui siitä kärsimään. Jäsenmäärä kasvoi tasaisesti ollen se syksyllä v. 1939 noin 450 miestä. Suojeluskuntaan kuuluivat seuraavat 10 kyläosastoa: Kirkonkylän, Makkolan, Siirlahden, Unnunkosken, Kivipellon, Särkisalon, Myllypellon, Tiurin, Humalaisten ja Alhotojan osastot. Niillä kullakin oli oma päällikkönsä. Paikallispäällikköinä ovat olleet Armas Korhonen, Tuomas Hauhia, Aarne Korhonen, Sam. Sihvo, Antti Heikkonen, Felix Klink ja vuodesta 1929 lähtien Arvi Marila rauhanaikaisen toiminnan loppuun saakka v. 1940. Kotiin paluun jälkeen oli paikallispäällikkönä Auvo Kivilaakso aina suojeluskunnan lopettamiseen saakka v. 1944. V. 1938 kuuluivat paikallisesikuntaan kunnanlääkäri E. Ketomaa, A. Paavilainen, A. Korhonen ja opettaja Jorma Vuorio. Varajäseninä olivat opettaja Eero Kohonen ja kanttori A. N. Leinonen. Kauimmin ovat esikunnassa toimineet A. Leinonen, opettaja Antton Perttula ja tilanhoitaja Ludvig Salokannel. Lotta-Svärd yhdistyksen Räisälän paikallisosastoJo vapaussodan aikana, jolloin monet Räisälänkin miehet olivat sotapoluilla, avusti pitäjän naisväki heitä valmistamalla lämpimiä varusteita kotilampaan antimista ja lähettämällä piiraita ja muuta ruokatavaraa heille. Rauhan tultuakin katsottiin maan turvallisuuden vaativan myös vapaaehtoista työtä niin miesten kuin naistenkin taholta. Miehet jatkoivat työtään aikaisemmin perustetuissa suojeluskunnissa. Naapuripitäjien naisten esimerkkiä ja oman pitäjän suojeluskunnan taholta usein lausuttua toivomusta noudattaen joukko Räisälän naisia perusti Lotta-Svärd yhdistyksen Räisälän paikallisosaston 5 päivänä helmikuuta 1922 kansanopistolla. Jo perustavassa kokouksessa saapuville tulleiden enemmistö oli jyrkästi koko touhua vastaan, "koska yhdistyksiä oli ennestään liikaa", mutta vähemmistö siitä huolimatta piti puolensa ja jäseniä liittyi uuteen yhdistykseen 11. Vähäinen oli siis alku ja monta vastusta edessä, mutta rohkeasti päätettiin yrittää. Puheenjohtajaksi valittiin postinhoitaja neiti Flink ja johtokunnan muiksi jäseniksi Sylvi Metsälä, Martta Jalkanen, Liisa Kalliala ja Ida Salokannel, varajäseniä olivat Lydia Varis ja Hilda Kalkkinen (Molander). Alettiin pitää ompeluiltoja, joissa valmistettiin sk:n varusteita ja käsitöitä myyjäisiä varten. Varojen hankinta oli vaikeaa, mutta välttämätöntä. Omista varastoistaan lotat useimmiten keräsivät tarvikkeet tarjoillessaan suojeluskuntalaisille näiden harjoituksissa milloin kahvia tai teetä pullineen ja voileipineen, milloin saivat jopa lämpimän aterian kokoon haalituksi. Maaliskuun 19 päivänä 1922 oli ensimmäinen yleinen juhla kirkolla. Siellä muun ohjelman ohessa Viipurin piirin sihteeri Elsa Lappalainen (Kiuru) selosti lottatoimintaa ja sen tarkoitusperiä. Vuoden lopulla oli jäsenmäärä jo kaksinkertaistunut eli kohonnut 22:een. Vuonna 1923 sai Sylvi Metsälä paikallisosaston puheenjohtajan kunniakkaan, mutta vaikeasti hoidettavan ja vastuullisen tehtävän, jota hän sitten uskollisesti hoiteli aina v:n 1931 heinäkuuhun saakka. Varapuheenjohtajana 4 vuotta toiminut tasapuolinen Milka Helasvuo (Rainio) valitaan silloin puheenjohtajaksi. Toiminta keskittyykin siitä lähtien entistäänkin enemmän kansanopistolle, sillä seuraavakin puheenjohtaja, Aino Kaasalainen (Jalkanen), on opiston johtajatar hänkin. Hänen taitavissa käsissään ovatkin ohjat vuoden 1939 joulukuuhun saakka. Alussa jäsenistö oli etupäässä Kirkonkylästä ja sen liepeiltä. Sk:n harjoitusten muonitus syrjäkylillä kävi näin ollen hankalaksi, ja niinpä ryhdyttiin hankkimaan laajempaa kannatusta ja perustettiin kyläosasto Siirlahteen 16.1.1924. Sen puheenjohtajaksi valittiin Maija Kuisma ja sihteeriksi Kerttu Kuisma. Makkolaan perustetun kyläosaston pj:na oli Hilma Rantalainen ja sihteerinä Tyyne Mykkänen. Myöhemmin makkolaiset liittyivät paikallisosastoon, mutta perustivat 17.3.1939 kyläosastonsa uudelleen, jolloin pj:ksi tuli Onnia Kuisma ja sihteeriksi Sirkku Putus. V. 1926 perustettiin kyläosasto Särkisaloon ja Myllypellolle, viimeksi mainitun pj:na Elna Väkkärä. Unnunkoski sai oman osastonsa 1929. V. 1939 on lisäksi kyläosasto myös Tiurissa pj. Laina OhVo, sihteerinä Sirkka Paavilainen (Kakko), Kivipellossa pj. Meeri Kurki, sihteerinä Anna Rantalainen, ja Kirkonkylässä. Kyläosastojen "kuopus" oli 29.8.1943 perustettu Alhotojan osasto. Ensimmäinen 10-vuotiskausi oli sitkeän työn ja -kamppailun aikaa maaperän kuntoon saattamiseksi. Jäsenmäärän hitaasti lisääntyessä työala laajeni ja monipuolistui. OmpeluiItoja pidettiin eri puolilla pitäjää, kukin osasto keskuudessaan. Alettiin valmistaa myös lottavarusteita ja kerätä niiden hankintaan varoja. Myöhemmin varastoitiin sidetarpeita ja vuodevaatteita, kenttäsairaalatarvikkeita ym. Varojen kartuttamiseksi pidettiin myyjäisiä ja muita yleisötilaisuuksia. Suojeluskunnan toiminnan tukeminen oli jatkuvasti etualalla. Sen harjoituksissa ja kursseilla lotat olivat muonittajina. Vuosittain paikallisosasto lahjoitti myös rahallisia avustuksia. Hankittiin myös ruokailu- ja keittiökalustoa. Sankarihaudan vaaliminen oli alun alkaen jatkuvasti lottain sydämellä. Vähin erin alettiin lähettää lottia eri alojen kursseille ja siten saatiin koulutettua voimaa. Olipa piirin iltakurssitkin Räisälän kirkolla marraskuussa 1935. Jäsenmäärä nousi v. 1932 74:ään. Vähin erin työ helpottui ja sai yhä laajenevien piirien kannatuksen. Varojakin kertyi, ja niinpä monien vuosien toiveunelma toteutui, kun 16.5.1933 pystyttiin seurakuntamme täpötäydessä kirkossa lahjoittamaan sk:lIe sen jo kauan kaipaama lippu. Samana vuonna valmistunut sk. talo "Vartiosuoja"' helpotti suuresti lottainkin työtä, nyt kun oli muonituspaikka jo omasta takaa. Hyvä siellä oli lottain kurssejaan ja kokouksiaan pitää. Vartiosuojan kaunistaminen ja sen sisustuksen hankkiminen tuli nyt toiminnan lähitavoitteeksi. Syyskesällä 1939 saatiin talosta lottien käyttöön oma huone. Muutamien viikkojen perästä alkoi lotille varsin työntäyteinen toiminnan aika, jolloin jokaisen oli käytäntöön sovellettava kaikki kursseilla ja neuvontapäivillä hankkimansa tiedot ja taidot. Oli muonitettavia satamäärin. Lääkintäjaostolle ja kaikille muillekin riitti työtä. Ilmavalvontalotat vuorottelivat vartiopaikoillaan. Oli huolehdittava sotilaista ja reserviläisistä, kotiseudultaan evakuoiduista ja monista muista. Koottiin lasten ja aikuisten vaatteita kotiseutunsa jättäneille jaettavaksi. Autettiin kaikin mahdollisin tavoin pitäjämme kautta kulkevia. Siinä sivussa oli kotoisetkin työt tehtävä kun miesväki oli "siellä jossakin". Työntahti tiukkeni kun myöhemmin Räisäläkin joutui evakuoitavaksi. Erikoisen vaikeasti järjestettävän muonituspuolen hoidosta huolehtivat 1.12.1939 lähtien Aito Tonteri kansanopistolla ja Ivaskassa sekä Lyyli Koskela Vartiosuojassa ja kunnantalolla. Raskasta oli myös Irja Liimataisen varastonhoito sekä Lyyli Niittymäen ja Hilja Haikon tavaranhankinta. Siirtopaikkakunnilla ollessa oli toiminta melkolailla lamassa, mutta pakollisen poissa olon jälkeen, rakkaaseen Räisälään palattua, vilkastui työ nopeasti. Innokkaina tehtiin jälleenrakennustyötä kodin ja kotiseudun hyväksi vuorenvarmasti uskoen valoisaan tulevaisuuteen. Jäsenmäärä ylitti nyt 300:n. Kyläosastoja oli 9 ja toimintatarmoisen tyttötyönjohtajan Maria Lampun johdettavana oli 10 lottatyttöosastoa. Paikallisosaston johtokuntaan kuuluivat Lyyli Niittymäki puheenjohtajana, Elna Väkkkärä varapuheenjohtajana, Maria Lamppu sihteerinä sekä jaostopääIlikköinä Aune Kivilaakso, Iris Kähäri, Alina Tanninen ja Irja Liimatainen. Paljon uusia aloitteita oli suunniteltu ja paljon olisi varmaan myös toteutettukin. Mutta tuli syyskuun päivä 1944, joka yhdellä iskulla murskasi kaikki toiveet sirpaleiksi. Oli jälleen jätettävä koti, kotikylä, lapsuuden leikkipaikat, pitäjämme, ylväs graniittikirkko sen juurella olevine sankari- ja muine hautoineen, luonnonihanat maisemat, sanalla sanoen koko rakas Räisälä. Ja saaman vuoden marraskuun synkkä ilta lopetti harmaapukuisen lottajoukon toiminnan. |