Ortodokseille muistoristi Räisälän Timoskalaan |
||
Jo ristiretkien aikaan karjalaisen heimon keskus oli Käkisalmen seudulla. Vuoden 1500 paikkeilla Karjalassa oli 7 pogostaa, kirkkopitäjää: 1) Kaupungin = Räisälän, 2) Sakkolan, 3) Raudun, 4) Kurkijoen, 5) Sortavalan, 6) Ilomantsin ja 7) Salmin pogostat. Näistä Käkisalmen seurakunnassa tiedetään olleen kaksi kirkkoa, tuomiokirkko ja Kaupungin pogostan kirkko. Pähkinäsaaren (1323) ja Täyssinän (1595) rauhoissa Käkisalmen läänin katsottiin kuuluvan itäisen kirkon valtapiiriin. 1600-1uvun alkaessa Venäjä, Novgorodin perillinen, oli sisäisen heikkouden tilassa ja Stolbovan rauhassa (1617) Käkisalmen lääni joutui Ruotsille. Taisteluiden jälkeen Valamo ja Konevitsa olivat raunioina. Ortodokseja pakkokäännytettiin ja -kastettiin. Tapahtui ortodoksien joukkomuuttoja Venäjälle, Tverin alueelle. Luterinuskoista väkeä tuli lännestä tilalle. Vuosina 1656-1657 muutti pois 4107 ortodoksiperhettä. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe valitti kuitenkin, että venäläinen hapatus Käkisalmen läänissä oli vain lisääntymässä eikä vähenemässä. l700-luvulla Venäjä oli taas voimissaan ja Uudenkaupungin rauhassa (1721) siirtyi koko Kannas jälleen Venäjälle ja ortodoksinen kirkollinen elämä elpyi jälleen. Sama kehitys jatkui Vanhan-Suomen tullessa muun Suomen yhteyteen 1812. 1600-luvulla Räisälän ortodoksit luettiin kuuluviksi Tiurulan seurakuntaan. Tiurula sijaitsee Hiitolan pitäjässä, Laatokan rannalla, Kirkomatkaa sinne kertyi Räisälästä n. 40 kilometriä. 1.1.1932 alkaen kuitenkin kuuluttiin taas Käkisalmen seurakuntaan. Räisälässä ortodokseja on ollut erityisesti Timoskan ja Tiittalan kylissä kahden puolen Vuoksea. Vanhin tiedetty rukoushuone on kuitenkin ollut Rammansaaressa Särkisalon kylässä. Se on hävinnyt ja sen ympäristön asutus on täysin luterilaistunut. Kirkkoja ja rukoushuoneita oli harvassa. Räisälässä oli ortodoksien hautausmaa Unnunkoskella, Lankisen myllyn lähellä. Sinne kerrotaan vainajia tuodun Vuokselasta asti. Tämäkin hautausmaa jäi sitten pois käytöstä. Kuitenkin nykyiset venäläiset asukkaat näyttävät olleen siitä tietoisia, koska ovat kuuleman mukaan pystyttäneet sinne jonkinlaisen muistomerkin. Uusi hautausmaa perustettiin sitten keskelle ortodoksista asutusta Timoskan Haapaniemeen, reheviä lehtipuita ja kulleroita kasvavalle kauniille Vuoksen niemelle. Ympärille rakennettiin piikkilanka-aita. Haapaniemessä on ollut ehkä jo hyvinkin kauas rukoushuone eli tsasouna. Pietarin tilastokomitean julkaisussa kerrotaan Tiurulan seurakunnasta, johon Räisälän ortodoksit kuuluivat 1600-luvulta alkaen aina vuoteen 1932: "Timoskan vanhan, Neitsyt Maaria Tihviniläisen muistolle omistetun rukoushuoneen paikalle rakennettiin uusi rukoushuone v. 1854". Milloin aikaisempi rukoushuone oli tehty, ei mainita. Uusi rukoushuone laajennettiin ja uusittiin v. 1887. Koska uusittunakin rukoushuone osoittautui ahtaaksi, se taas rakennettiin uudestaan ja laajennettiin kyläläisten talkoovoimin v.v. 1925-1926. Tämä on se rukoushuone, joka jäi meiltä rajan taakse kesällä 1944. Siinä oli vuoraamattomat ja maalaamattomat hirsiseinät ja aumakatto. Kokonainen kuvasto kuoriseinällä ja kirkonkello oli saatu lahjana vanhasta Valamosta. Arkkipiispa Herman teki Sortavalasta matkan uusitulle rukoushuoneelle kesällä 1928 suuren seurueen kanssa. Seurueeseen kuului 23 henkeä. Rukoushuone oli pyhitetty Pietarille ja Paavalille ja siksi rukoushuoneen juhlaa vietettiin vuosittain Pietarin päivänä 29. kesäkuuta. Ennen juhlaa pidettiin aina kyläläisten toimesta siivoustalkoot. Käkisalmesta tuli usein kirkkokuoro tilaisuutta juhlistamaan. Rukoushuonetta juhlittiin myös Paavalin päivänä tammikuulla. Koska rukoushuone oli ilman lämmityslaitteita, tilaisuus oli pidettävä silloin Haapaniemessä. Räisäläisten ortodoksien edustajina Käkisalmen seurakunnassa olivat Timoskan miehet: Vilho Japola, Johannes Stephaninpoika Honkanen, Nikolai Kirilinpoika Sinkko ja Pekka Tiainen. |
Haapaniemen isännäksi tuli v. 1867 Vasili Klimoff. Hän oli syntynyt Hiitolan Tiurulassa ja siellä jo lapsuudestaan asti tutustunut ja rakastunut isiensä kirkkoon. Hänestä tuli itseoikeutettu suntio ja kellonsoittaja rukoushuoneelle, koska se sijaitsi hänen maallaan. Nämä virat perivät sitten hänen poikansa Juho (Ivan) ja tämän poika Vilho (Vassi). Vilhon vaimo Maria (Maija) o.s. Jerkku, Jaakkimasta Haapaniemeen emännäksi tullut, oli entinen kiertokoulun opettaja. Hän toimi myös Timoskaan tultuaan Timoskan ja Unnunkosken kouluissa ortodoksilasten uskonnon opettajana. Ennen häntä oli Timoskassa toiminut Parikkalasta käsin kiertävä opettaja Nikolai Harmainen. Klimoffit ovat myöhemmin muuttaneet nimensä Japolaksi. Aune Kakkola o.s. Japola muistaa vielä Nikolai Harmaisen käyneen Timoskassa tarkastamassa, että lapsia opetettiin siellä edelleen niinkuin hänenkin aikanaan. Viimeisten sotiemme sankarivainajat haudattiin kaikki yhteiseen veljeshautaan Räisälän kirkolle, vaikka olisivat olleet ortodoksejakin. Silloin oli aina mukana myös ortodoksipappi. Entiset Timoskan ortodoksit muistavat hyvin, kuinka Käkisalmen ortodoksisen seurakunnan esimies, (vuodesta 1932 alkaen), Aleksander Gavrilov, kävi ahkerasti Timoskassa, kerran kuussa, jos vain mahdollista pitämässä palveluksen. Hän piti Timoskasssa rippikoulua talvella 1942. Rippikuva otettiin Haapaniemen talon seinustalla. Evakkoaikana on tapahtunut valitettavan paljon muuttoja ortodoksisuudesta valtauskontoon, luterilaisuuteen. Kuitenkin on monia, jotka näihin asti ovat pysyneet uskollisina isiensä kirkolle. Aleksander Gavrilov lähetti Räisälän historian kautta kauniin tervehdyksen entisille seurakuntalaisilleen: "Kirkollisina juhlapäivinä, vailla rakasta kreikkalaiskatolista kirkkoa, polvistu rukoillen oman vaatimattoman kotialttarisi edessä. Turvaa Herraan ja kanna Hänelle levottoman sielusi tuskat siinä vahvassa uskossa, että "rauhan miehellä on tulevaisuus" (Ps. 37:37).Gaurilov ajatteli silloin myötätunnolla hajallaan asuvia ortodokseja, joista ei monellakaan ollut lähelläkään ortodoksista kirkkoa eikä seurakuntaa. - Nyt tiedämme, että olot tässäkin suhteessa ovat korjaantuneet. On perustettu uusia seurakuntia, joille on rakennettu valtion varoin 13 uutta kirkkoa, 44 tsasounaa ja lukuisia hautausmaita. Esipaimenen usko siihen, että "Jumalan ja hyvien ihmisten avulla kreikkalaiskatolisenkin kirkon asiat järjestyvät ja kirkottomuus aikanaan loppuu", on käynyt toteen. Räisälään 1.6.-4.6.2000 tehdyllä kotiseutumatkalla veimme Timoskaan sodissa tuhoutuneen tsasounan ja hautausmaan paikalle matkamiehen muistoristin, jossa lukee suomeksi ja venäjäksi: "Tällä paikalla on ollut vanhastaan ortodoksien tsasouna ja hautausmaa. - "Paikka, jossa seisot, on pyhä maa", 2.Moos. 3:5. - Muistoristin pystytti 3.6.2000 RÄISÄLÄISTEN SÄÄTIÖ." Muistoristin oli suunnitellut ja valmistanut Salossa asuva ortodoksi Arvo Happo. Hän on rakentanut omin käsin Saloon myös kauniin ortodoksisen kappelin. Kappeli on nähtävyys, jota monet retkikunnat käyvät vuosittain katsomassa ja ihailemassa. Timoskassa 3.6.2000 paljastettu muistoristi siunattiin ortodoksisin menoin. Toimituksen suoritti imatralainen pastori Timo Tynkkynen. Ristiin upotetun ikonin lahjoitti Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Petri Ratilainen. Sakari HonkanenArtikkeli julkaistu Räisäläisessä 2/2000. |
|
Takaisin aloitussivulle |