Laulu ja musiikki RäisälässäYleensähän karjalaisia on totuttu pitämään erikoisen musikaalisina, eikä tuo väite turha olekaan. Ja sama pitää paikkansa räisäläistenkin kohdalla. Mistä tuo musikaalisuus johtuu, on taas vaikea sanoa. Ehkä Karjalan kaunis luonto linturikkauksineen on luonut pohjaa tuolle musiikille. Kauniin luonnon keskellä ihminen ikään kuin herkistyy ja sydän alkaa laulaa huomaamatta. Tähän viittaa myöskin useiden laulujen sanoitus, samoin laulujen sävelkulku, joissa erottaa laineiden liplatusta, koskien kuohuntaa., tuulen huminaa, satakielen laulua jne. Myöskin ne raskaat koettelemukset, joita Karjalan väki on saanut vuosisatojen saatossa läpi käydä, kuvastuvat niitä kertovissa lauluissa. Niinpä voinemme sanoa, että Karjalan luonto yhdessä koettujen vainojen kanssa on luonut karjalaisen laulun ja soiton, joilla on haluttu tulkita jokapäiväistä elämää. Niinpä onkin luonnollista, että säilytämme tämän laulun ja soiton arvokkaana kulttuuriperintönä. Se on erottamaton osa karjalaista kulttuuria ja koettua elämää. Musiikin harrastus Räisälässä keskittyi etupäässä kuoro- ja orkesteritoimintaan. Milteipä joka kylässä toimi sekakuoro, jota kylän opettajat tai muut pätevät henkilöt johtivat. Nämä kuorot sitten esiintyivät erilaisissa tilaisuuksissa, rikastuttaen näin ohjelmia. Varsinaisesti kuorotoiminta alkoi kehittyä niihin aikoihin, kun Faltin, Pacius, Sivori, Klemetti ym toimivat kuorolaulun elvyttämiseksi. Mm Klemetti vietti usein kesiään Räisälässä ja niin räisäläisillä laulajilla oli tilaisuus tutustua häneen ja saada häneltä opetusta ja innoitusta. Klemetti kertoo näistä ajoista mm seuraavaa: "Minä seisoin puuseppä Kopran vieressä virkaani toimittamassa. Muistan elävästi vielä ensi tenorin, joka oli kerrassaan hyvä ja itsenäinen, tarkkakorvainen mies. Se oli postiljooni Nikki eli Post-Nikki. Söderström johti laulua ja valmista tuli. "Meidän loistonumeromme oli "Tuoll Pajumäen pitäjäss". Mainittu Söderström oli kirkonkylän kansakoulun opettaja. Varsinaisista kuorotoiminnan uranuurtajista mainittakoon mm opettajat Kustaa Aadolf Blomqvist, Juho Natanael Vainio ja Oskar Kauppinen Tiurissa, A.J.Salo, Anton Pitkänen ja Juho Vilppula Unnunkoskella sekä Arthur ja Aksel Grönlund kirkonkylässä. 1900-luvun alkupuolella järjestettiin Räisälässä laulu- ja soittojuhlia, joihin pitäjän kuorot osallistuivat kilpailumielessä. Mm 1.-2. kesäkuuta 1912 olivat mainitunlaiset juhlat Tuulaskoskella, jossa olivat kilpailemassa Tiurin, Kiviniemen, Särkisalon, Oravankydön, Kirkonkylän, Kansanopiston, Humalaisten, Makkolan ja Myllypellon kuorot. Voiton vei P. Jortikan johtama Tiurin kuoro. Räisälän yhteisen E. Leinosen johtaman kuoron runkona olivat Tiurin, Särkisalon ja kirkonkylän kuorot sekä joitakin yksityisiä laulajia pitäjän eri puolilta. Jo vuosisadan vaihteessa oli pitäjän parhaista laulajista koottu kuoro laulamassa J.V. Vainion johdolla Helsingissä v. 1900. A. Leinosen johtamana kuoro oli mukana Sortavalan laulujuhlilla 1926, saaden kolmannen B-palkinnon, Helsingissä 1931 päästen ensimmäiselle B-palkinnolle ja Mikkelissä 1935 saaden sielläkin palkinnon. Kaukainen Kannaksen pitäjä tuli näin tunnetuksi koko maan musiikkimaailmassa. Myös orkesteritoimintaalkoi jo viime vuosisadan puolella sillä jo vuonna 1890 opettaja Söderström perusti kirkonkylään torvisoittokunnan. Alku oli hankalaa, mutta jo vuonna 1893 oli saatu hankituksi viisi torvea ja nuoret miehet harjoittelivat hiki hatussa. Juhannusaattona 1895 torvisoittokunta järjesti onnistuneet kesäjuhlat Tiurinkoskella. V. 1896 t oli soittokunta soittamassa Kansanvalistusseuran laulu- ja soittojuhlilla Sortavalassa Söderströmin johdolla. Myöhemmin soittokuntaa johti entinen pataljoonan soittaja A. Lindgren, sitten mylläri Arthur Ehder, hänen jälkeensä makkolalainen itseoppinut kyläpelimanni, räätäli Adam Paavilainen johti ja piti koossa orkesteria, joka esiintyi oman pitäjän ullkopuolellakin. Lopulta sitten tahtipuikko joutui kanttori Leinosen taitaviin käsiin. Tiurissa oli oma torviseitsikkonsa, joka kanttori Leinosen alkuun auttamana puhalteli opettaja Kauppisen ja kapellimestari T. Vainion johdolla, laajentuen lopullta 16-miehiseksi joukkueeksi. Tuulaskosken musikaalinen mylläri Ehder kokosi viulunsoittajia jousiorkesteriksi, toimien itse sen sieluna ja johtajana. Hänen jälkeensä Adam Paavilainen johti ja piti koossa tätäkin orkesteria. Tämän jutun yhteydessä emme voi sivuttaa pitäjämme omaa kirkkoherraa J.T.Helasvuota, joka niin monet kerrat on sellollaan tulkinnut mestari säveltäjien teoksia ja laulanut niin että "taivaaseen asti kuuluu", niin kuin eräs vanha naisihminen kerran innostuneesti huudahti. Samoin on mainittava musiikinopettaja Ilmi Paavilainen, joka on antanut yksityistuntejakin niin laulussa kuin pianonsoitossakin sekä itse laulullaan elävöittänyt monia juhlia eikä vähiten kansanopiston juhlia. Kun on puhe musiikista, emme saa unohtaa myöskään kylä- eli kansanpelimannejaNiitäkin Räisälästä löytyi. Hehän olivat häiden ym juhlien tärkeimpiä henkilöitä. Samoin talkoot illman talkootansseja pelimanneineen olisivat olleet kovin kuivat. Näistä pelimanneista mainittakoon Vaarin Mihala Sinkko Timoskalasta, Marttilan Tommo Marttilankolkalta ja Tiitan Pekko HärköIästä. Sitten kolmekymmenluvulla Marttommon Martti Sääkymästä ja hänen poikansa Viljo, joka soitteli viulua Karosen Armaan kanssa, joka oli taas tunnettu hanurin soittaja. Muita tunnettuja hanuristeja olivat mm Sipiläisen Arvo Hytinlahdesta, Karosen Olli Tiurista sekä Matikan Pentti Sääkymästä, joka näihin aikoihin paremminkin aloitteli vasta soittohommia ja välirauhan sekä jatkosodan aikana pääsi vasta pinnalle. Varsinaisia tanssi orkestereita ei pitäjässämme ollut tietääkseni kuin Tiurissa, jossa "Tiurin-Pojat" niminen yhtye toimi. Siinä soittivat ainaakin Karosen Olli hanuria ja Paavilaisen Veikko klarinettia ja muistaakseni Paavilaisen Kalevi saksofonia. Yhtye kävi laajalla, alueella soittamassa. Vielä sotien jälkeenkin kaikki edellä mainitut soittajat esiintyivät. Mm Pentti Matikalla oli oma yhtye yli viisitoista vuotta. Siinä soitti nuoremman polven räisäläläisiä, kuten Timoskan Pentti viulu, Miettisen Eino rumpuja sekä jonkin aikaa Kaijan Olavi viulua. Ennen sotia kun meni Räisälässä johonkin taloon, oli melkein ihme, ellei talossa ollut viulua tai mandoliinia, ja ainakin yksi tai hyvin usein useampikin niitä soitti. Tuo kuvannee varsin hyvin pitäjäläistemme musiikin harrastusta ja musikaalisuutta yleensäkin. Tämä teksti on tiivistelmä v.1973 Karjala-lehden julkaisemasta Räisälä liitteen kirjoituksesta. |