"Oi Suomi synnyinmaa! Suo helmahas sun poikasi onnellisna nukahtaa, kun hän henkensä halvan sulle antanut on. Ei muuta kunniaa kuin kuulla kummultansa sun kuusiesi kuiskintaa, kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon." Vapautemme lunnaiksi kaatui sodissamme suuri joukko räisäläisiä. Parhaimmat nuoruusvuotensa joutuivat poikamme viettämään rintamalla. Siviiliväestö kärsi ilmapommitusten uhrina. Rakas kotiseutu oli jätettävä. Mutta annettujen uhrien ansiosta liehuu vietäkin siniristilippumme.

Jo heti YH:n alussa saatiin traagisella tavalla kokea, miten raskasta oli ryhtyä sanoista tekoihin, puolustamaan maamme itsenäisyyttä ase kädessä. Raskasta oli vanhojen ihmisten siirtyminen pois heimomme vuosituhantisilta asuinpaikoilta, kuolihan heitä jo kaksi YH:ta aloitettaessa. Ja lisää tuli paljon, kun Räisälän kunnalliskodin asukkaat ja huomattava määrä muitakin räisäläisiä vanhuksia siirrettiin Ilmajoelle. Kuolihan heitä pienen ajan sisällä 141 henkeä niin henkisten kuin fyysistenkin voimien loppuessa. Näiden vanhusten yhteishaudalle Ilmajoen hautausmaalle on pystytetty muistopatsas. Mutta varsinaiseen aiheeseemme.

Jo 10.10.-39 suoritettiin äkillisesti sydänhalvaukseen kotisänkyynsä 8.10.-39 kuolleen sk:n esikunnan jäsenen, Räisälän pitkäaikaisen, pidetyn kanttori A. N. Leinosen hautajaiset. Kun silloin ei vielä ollut avattu sankarihautoja, jouduttiin Leinonenkin hautaamaan siviilihautaan. Hänen vaimonsa toivomuksen mukaisesti hänet haudattiin tyttärensä viereen, pienen matkan päähän sankaripatsaalta kunnantalolle päin. Hautajaiset aloitettiin puolipilvisellä säällä klo 16. Tilaisuus oli yksinkertaisuudessaan erittäin vaikuttava surujuhla. Haudalle laskettiin useita seppeleitä, niiden joukossa mm. sk:n ja lottien seppele, jonka laskivat rva Aino Kaasalainen ja paikallispäällikkö Arvi Marila. Leinosen poistuminen sk:n riveistä samoin kuin muustakin elämästä, jätti paikkakuntalaisiin järkyttävän vaikutuksen, jota lisäsi vielä yleinen jännittävä poliittinen tilanne.

Toiset, jo ennen varsinaisten sotatoimien alkamista suoritetut sankarihautajaiset pidettiin 15.10.-39 klo 15 Räisälän hautausmaalla. Silloin kätkettiin maan poveen äkilliseen sydänkohtaukseen YH-korttien levitysmatkalla Alhotojalla kuolleen Toivo Armas Lallukan ruumis. Kun sankarihautapaikkoja ei vielä silloin ollut avattu, osti suojeluskunta hänelle hautapaikan, ja Räisälän kunta maksoi kaikki muut hänen hautajaiskulunsa. Tavallisten hautajaisseremonioiden lisäksi laskivat hänenkin haudalleen yhteisen sk:n ja lottien seppeleen rva Aino Kaasalainen ia paikallispäällikkö Arvi Marila.

Itsenäisyyspäivä 6.12.-39. Aluksi klo 16 suoritettiin rajataistelussa Raudussa 2.12.-39 kaatuneen Antti llmari Vesalaisen (Särkisalosta) ja vetäytymistaisteluissa Sakkolassa 2.12.-39 kaatuneen Reino Edvart Pelkosen (Neitsytkalliosta) hautaukset. Sankarihautajaismenoja tällä kertaa säesti sk:n ampumat kolme kunnialaukausta, rintamalta kuuluva tykkien jyske ja ilmahälytyssireenin ulvonta. Klo l8 alkoi kirkossa ensin tavallinen jumalanpalvelus, jossa saarnasi kirkkoherra Heinikainen siunaten myös sankarivainajat. Sen jälkeen oli kynttilöiden valaisemassa hämärässä kirkossa joukolle lottia lottalupauksen ja samoin melko suurelle joukolle nuoria suojeluskuntalaisia suojeluskuntavalan teko. Ottaen huomioon olosuhteet: juuri silmien edessä olleet veljien arkut, tykkien jylinä rintamalta ja ilmavaara-varoitussireenien ulvonta, uskon hetken painuneen syvälle jokaisen mukana olleen mieleen.

14.1.1940. Aamuvarhaisesta alkaen alkoi suojeluskunta valmistella kaikkien aikojen suurinta surujuhlaa Räisälässä. Kello 15 lähtien alkoi kirkkoon kokoontua sotilaita, sk:laisia, kaatuneiden omaisia, sekä muuta yleisöä. Kirkko oli ääriään myöten täynnä, ja kaikkien kasvoilta näkyi osanottoa ja nöyrää alistumista yhteiseen suruumme. Runsas kynttilävalaistus antoi kirkkoon ja sen alttarille lepattavaa valoaan. Alttarin edessä oli 14 Suomen lipuin peitettyä valkoista arkkua. Tilaisuuden ohjelman aloitti JP 4:n torvisoittokunta soittamalla kappaleen, jonka jälkeen sk. esikunnan jäsenen opettaja Onni Pitkäsen harjoittama tilapäiskuoro lauloi hänen johdollaan "Tuolla ylhääll' asunnoissa". Rovasti Heinikainen piti erittäin vaikuttavan ruumissaarnan, lausuen lohdutuksen sanoja sureville omaisille ja toimitti ruumiiden siunauksen. Pastorit Helasvuo, Kinos ja Malmivaara lukivat kukin vuorollaan tilaisuuteen sopivia Raamatun kappaleita. Omaisten seppelten laskun jälkeen toi Käkisalmen suojeluskuntapiirin seppeleen luutn. Väinö Kaasalainen, puhuen erikoisesti Keljan sankareille. Sitten laskivat seppeleitä mm. Räisälän suojeluskunta, Räisälän lotat, Myllypellon työläiset sekä monet muut. Onni Pitkäsen johtama kuoro lauloi lopuksi "Vaipuos helmaan synnyinmaasi armaan". Vainajat kannettiin lähellä olevaan sankarihautaan. Soittokunta soitti Porilaisten marssin ja sk. komppania ampui kolme kunnialaukausta. Lopuksi laulettiin yhteisesti torvisoittokunnan säestyksellä Isänmaan virsi.

Haudan poveen laskettiin seuraavat 14 Keljan raivoisassa vastaiskussa27.l2.-39 kaatuneet: Reino Marila, Jussi Matikka, Topias Puusniekka, Juho Haikonen, Juho Ohvo, Adolf Matikka, Eino Matikka, Einari Paavilainen, Viljo Nokelainen, Antti Javanainen, Aarne Tomminen, Teuvo Lukkaroinen, Viljo Koho ja Ilmari Rouhiainen. - Kolmen räisäläisen kaatuneet ruumiit jäivät kentälle kadoksiin ja löytyivät myöhemmin, 6.2.-40. Hilpas Rakkolainen vietiin kenttäsairaalaan.

Hautaustilaisuuden päätyttyä kokoontuivat vainajien omaiset Vartiosuojalle suojeluskunnan ja lottien järjestämille kahveille muistelemaan kaatuneita. Kerrottakoon tässä vielä näiden hautajaisten valmisteluun kuuluvana vastaiskussa kaatuneiden vainajien haku sieltä Keljasta.

Silloin talvella erikoisesti tammikuussa olivat kirkkaat kuutamoyöt ja kovat pakkaset. Niin oli silloinkin, kun läksin illalla myöhään sk. piiriltä saamani kuorma-auton kanssa hakemaan vainajia. Vihollisen lentotoiminta oli yölläkin vilkasta. Auton valot oli peitettävä niin, että niissä oli vain pieni rako, josta tuli valoa vain juuri sen verran, että vastaantulevat autot huomasivat toisensa. - Ruumiit oli koottu Keljan pellon laidassa olevaan läpiajettavaan suuliin. Sinne oli tuotu paljon muitakin kuin Keljan taistelussa kaatuneita. Kun varusteista oli silloin kova puute, oli kaatuneilta otettu kaikki vaatteet pois. Kovilla pakkasilla ruumiit olivat tietysti jäätyneet. Ne oli ladottu ympäri suulin seiniä kuin halkopinot. Kuu loi suulin sisälle kelmeää valoaan. Oli kuin olisi tullut aaveluolaan. Lisävaloa saatiin, kun ajettiin auton nokka suulin ovelle ja otettiin lyhdyistä pois kaikki pimennysverhot, ja lisäksi mukanamme tuotu myrskylyhty. Kun sitten alkoi tässä kelmeässä valossa penkoa näitä ruumispinoja, joissa oli paljon tykistörulessa silpoutuneita ruumiita, joilta miltä oli pää poissa, miltä jalat poissa, miltä suolet ulkona, teki se alussa kaamean tunnelman. Mutta ihminen tottuu kaikkeen, kun on pakko. Kun "kauneudenhoito" oli monilta jäänyt vähän niin ja näin, olivat parrat päässeet kaikkea muuta kuin "iltajuhlakuntoon". Nämä olivat sitten kovassa tykistötulessa ottaneet melkoisen määrän mukaansa Keljan multaa, joten monia vainajia oli kovasti vaikea tuntea. Velimiehenkään, Reino Marilan, ruumista en ensin tuntenut, numerolevyn perusteella totesin vasta hänetkin.

Räisäläisten kaatuneiden ruumiiden joukosta puuttuivat Ensio Paavilaisen ja Toivo Vellingin ruumiit, jotka olivat tykistömylläkässä jääneet kadoksiin, sekä Hilpas Rakkolainen, joka haavoittui niin vaikeasti, että kuoli haavoihinsa kenttäsairaala 33:ssa 13.1.-40 ja haudattiin Räisälässä 28.1.-40. Paavilaisen ja Vellingin ruumiit löytyivät kentältä 6.2.-40.

28.1.-40 oli Keljan taistelussa vaikeasti haavoittuneen ja kenttäsairaala 33. 13.1.-40 kuolleen Hilpas Rakkolaisen hautaus. Ruumiin siunasi kirkossa rovasti Heinikainen. Pastori Kinos luki tilaisuuteen sopivia raamatunlauseita. Omaiset ja naapurit kantoivat arkun hautaan kanttori Mäkitalon soittaessa surumarssia. Haudalle laskettiin useita seppeleitä, mm. lottien ja sk:n. Sk. joukkue ampui kolme kunnialaukausta. Lopuksi laulettiin yhteisesti virsi "Sun haltuus rakas isäni".

11.2.-40 klo 16 olivat Heikki Karosen ja Tauno Sojakan sekä rautulaisen Mikko Hipelin ja sakkolalaisen Salomon Kallosen hautajaiset. Ruumiiden siunauksen kirkossa toimitti rovasti Heinikainen kolmen muun papin lukiessa tilaisuuteen sopivia Raamatun kappaleita. Arkuille laskettiin useita seppeleitä. Sk:n ja Lottien seppeleen laskivat rva Aino Kaasalainen ja paikallispäällikkö Arvi Marila. Kanttori Mäkitalon soittaessa uruilla surumarssia kannettiin arkut yhteiseen sankarihautaan, jonka jälkeen sk. komppania ampui 3 kunnialaukausta, joita säesti rintamilta kuuluva kova tykkien jylinä. Lopuksi veisattiin yhteisesti säkeistö virrestä "Sun haltuus rakas isäni".

Koko helmikuun ja vielä maaliskuussakin jatkuneiden kovien pakkasten ja kirkkaiden ilmojen ansiosta oli vihollisen tykistötuli rintamillamme erittäin kovaa. Yötä-päivää jatkunut lentotoiminta ja pommitukset sekä vihollisen rajut yritykset päästä Vuoksen ja Suvannon yli alkoivat tuottaa enemmän tappioita räisäläistenkin keskuudessa ja aiheuttaa myöskin sankarihautajaisia.

25.2.-40 suoritettiin seuraavien 12 sankarivainajan hautajaiset: Arvi Hanikka, Viljo Hynninen, Antti Asikainen, Yrjö Patjas, Aatami Javanainen, Arvi Pärssinen, Matti Kosonen, Vilho Skaffari, Ensio Paavilainen, Aarne Korte, Antti Poikonen ja Toivo Velling. Kirkossa puhui rovasti Heinikainen vainajien elämäntyöstä ja heidän uhriensa merkityksestä, sekä suoritti ruumiiden siunauksen. Pastori Jorma Helasvuo puhui ja lauloi erään virren.

Laskettiin hyvin runsaasti omaisten seppeleitä, myös asetovereilta; ErP 6:lta ja a.o. komppanialta. Suojeluskuntapiirin seppeleen laski luutn. Väinö Kaasalainen, sekä Lottien ja suojeluskunnan seppeleen lotta Lyyli Niittymäki ja paikallispäällikkö Arvi Marila. Onni Pitkäsen sekakuoro lauloi kirkossa laulut: "Sua kohti Herrani" ja "Mä kuljen kohti kuolemaa". Kun arkut oli sitten kannettu kanttori Mäkitalon uruilla soittaessa surumarssia, yhteiseen sankarihautaan ampui sk. komppania kolme kunnialaukausta. Kuoro lauloi vielä laulun "Vaipuos helmaan synnyinmaasi armaan". Tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun virteen "Sun haltuus rakas isäni".

3.3.-40 oli onneksi haudattavana vain yksi sankarivainaja, Taimi Viskari Tiurista. Ruumiinsiunauksen suoritti kirkossa rovasti V. Heinikainen. Arkulle laskettiin useita seppeleitä. Sk:n ja lottien seppeleen laskivat lotta Lyyli Niittymäki ja paikallispäällikkö Arvi Marila. Kun arkku oli kannettu hautaan, veisattiin virsi "Sun haltuus rakas isäni", jonka jälkeen sk. komppania ampui kolme kunnialaukausta. Hautajaisten jälkeen ilmoittautuivat vapaaehtoisina rintamalle, ErP 6:een lähtemään seuraavat 12 suojeluskuntalaista: Samuli Sinkko, Toivo Seppä, Väinö Javanainen, Tuure Eeva, Nestori Hokkanen, Väinö Poutanen, Erkki Virolainen, Esko Rouhiainen. Viljo Rämö, Arvo Matikka ja Johannes Pönkkä.

Päivä 10.3.-40 alkoi melkoisen kauniina ja rauhallisena Räisälässä. Ainoastaan muutamia venäläisten lentokoneita kierteli paikkakuntamme yllä ammuskellen konekivääreillään. Klo 15 aikaan ilmestynyt 3 konetta käsittävä venäläisten hävittäjälaivue sai ammuskelullaan sen verran vahinkoa aikaan, että Risto Jortikan perillisten navetta syttyi tuleen, palaen kokonaan maan tasalle.

Klo 20, tilanteen vähän rauhoituttua suoritettiin seuraavien 10 räisäläisen sankarivainajan hautajaiset, jotka jäivätkin sitten viimeisiksi Räisälässä: Tauno Rakkolainen, Veikko Poskiparta, Arvi Jääskeläinen, Olavi Tiira, Jalmari Torikka, Lennard Sutelainen, Eino Vesalainen, Onni Keskinen, Tauno Pelkonen ja Eino Heikki Tamminen. Ruumissaarnan piti tällä kertaa sotilaspastori Kinos. Ruumiiden siunauksen toimitti rovasti Heinikainen kohdistaen lohdutuksen sanoja vainajien omaisille. Pastori Kinos luki tilaisuuteen sopivia Raamatun kappaleita. Edelleen laskettiin useita omaisten seppeleitä. Paikallispäällikkö Marila laski ErP 6:n aseveljien lähettämän seppeleen. Suojeluskunnan ja Lottien yhteisen seppeleen laskivat lotta Lyyli Niittymäki ja paikallispäällikkö Arvi Marila. Kanttori Mäkitalon soittaessa uruilla surumarssia kannettiin vainajat sankarihautaan. Sitten veisattiin säkeistö virrestä "Sun haltuus rakas isäni", ja sk. komppania ampui kolme kunnialaukausta.

Vielä kuin jäähyväisiksi ammuskelivat vihollisen hävittäjät seuraavana päivänä konekivääreillään saaden yhden Räisälän kartanon hevosen haavoittumaan.

12.3. alkoi venäläisten kiivas tykistötuli ammusvarastojen tyhjentämiseksi ja Räisälän suojeluskunnan tavaroiden pakkaus pois kuljettamista varten.

Arvi Marila