Räisälä sijaitsi Kannaksella Vuoksen ympärillä naapureinaan Kaukola, Käkisalmi, Pyhäjärvi, Sakkola, Vuoksela, Vuoksenranta ja Kirvu. Kunnan pinta-ala oli 403 neliökilometriä. Asukkaita oli 8 000 vuonna 1939. Räisälässä sijaitsi vanha kauppapaikka Tiurin linna, josta on historiankirjoissa tietoa 1200-luvulta lähtien. RäisäIä oli tunnettu hevospitäjä ja karjatalouspitäjä. Räisälässä järjestettiin ensimmäiset hiihtokilpailut 21, maaliskuuta 1895. Samassa yhteydessä oli suksinäyttely.
RäisäIän nuorisoseura kokosi 1900-luvun ensimmäisinä vuosina voimistelujoukkueen, jota johti maanviljelijä Matti Kauppinen. Hän oli käynyt ohjaajakurssin Helsingissä. Kauppinen toimi 1916-1923 kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Nuorisoseura järjesti talvisin hiihtokilpailuja ja painiharjoituksia, kesällä yleisurheilukilpailuja. Myös Humalaisten, Särkisalon ja Tiurin nuorisoseurat ryhtyivät samanlaiseen toimintaan.

Tiurin nuorisoseuran perustaja opettaja Oskar Kauppinen piti voimisteluharjoituksia aikamiesten lisäksi pikkupojille ja vanhemmille miehille. Kauppinen oli paikallisia vaikuttajia, kunnallislautakunnan puheenjohtaja 1917 -1919. Pitäjähistoria kertoo Myllypellon nuorisoseuran toiminnasta:
"Miesvoimistelijat harjoittelivat uutterasti opettaja Urho Kohosen taitavalla johdolla ja saavuttivat maalaisjoukkueena huomiota pitäjän ja maakunnan rajojen ulkopuolellakin. Helsingissäkin päästiin palkinnoille. Nuorten miesten voimistelu sai aikaan sen, että elämä kylässä muuttui aivan toisenlaiseksi. Samalla kuin poikain työnkangistamat jäsenet norjenivat, parani ryhtikin sekä ruumiillisesti että siveellisesti, ja koko kylän henkinen taso nousi".
Myllypellon nuorisoseuran, Räisälän Pamauksen ja suojeluskunnan voimisteluharjoituksia 1928-1939 johtanut Urho Kohonen oli saanut oppinsa Viipurin Reippaassa.

Nuorisoseuroissa alkanut liikuntaharrastus johti itsenäisen urheiluseuran perustamiseen. Räisälän kansanopistolla perustettiin 23. elokuuta 1908 Räisälän Pamaus. Seuran puheenjohtajaksi valittiin asiasta aloitteen tehnyt 29-vuotias opistonjohtaja Antti A. Niskala. Hän muutti muutamaa vuotta myöhemmin Viipuriin, toimi Viipurin Reippaan puheenjohtajana ja johti myös SVUL:n Viipurin piiriä.
Räisälän Pamaus oli Viipurin piirin johtavia seuroja ennen kansalaissotaa. Sen urheilijat voittivat piirin mestaruuksia ja osoittivat viipurilaisille, että maalaispojat voivat kukistaa kaupungissa kasvaneet. Vuonna 1917 Pamauksessa oli 121 jäsentä ja se oli Viipurin piirin kahdeksanneksi suurin seura. Kansalaissota aiheutti takaiskun Pamauksen toimintaan. Seura sai toimintansa käyntiin vasta 1920-luvun puolivälissä ja vielä 1927 jäsenmääräksi ilmoitettiin vain 30. Uusi nousu alkoi 1930-iuvulla ja ennen talvisotaa jäsenmäärä oli taas reilusti yli 100:n.

Pamauksen naishiihtäjiä v. 1914 Viipurinlahdella. Vasemmalla Maria Lallukka, Anni Ruokosuo,
Liisa Asikainen, Maria Jortikka ja Maria Karilainen.

Pamaus oli Kannaksen johtava hiihtoseura 1909-1915. Seura voitti omakseen kiertopalkinnot sekä SVUL:n Viipurin piirin mestaruuskilpailuissa että Vuoksenlaakson seurojen keskinäisessä kilpailussa.
Anna Paavilainen hiihti 1912 epävirallisen maailmanennätyksen 20,27 naisten 5 kilometrillä. Maikki Jortikka hiihti 1915 ajan 19,03, joka silloin mainittiin Suomen ennätykseksi. Valitettavasti Pamauksen naiset eivät pitkien matkojen takia kilpailleet Suomen mestaruuskilpailuissa, Viipurin seudulla he eivät saaneet vastusta.

Kesän yleisurheilua haittasi kentän puute. Seura järjesti vuonna 1914 piirin viestinjuoksun mestaruuskilpailut Sakkolan Kiviniemessä ja kansalliset kilpailut 1915-1916 Käkisalmessa. Oma kenttä saatiin vasta kesäl1ä 1929.

Tenho Marila voitti 1930-luvulla Viipurin piirin mestaruuksia aitajuoksussa ja kymmenottelussa. Sotien jälkeen hän innostui suunnistuksesta ja voitti M50-sarjan Suomen mestaruuden 1962 ja toimi Riihimäen Suunnistajien puheenjohtajana. Pamauksessa hän oli 1930-1uvul1a sihteerinä. Hänen veljensä Arvi, Raikas ja Reino olivat myös 193O-luvulla Pamauksen edustusurheilijoita. Arvi oli suojeluskunnan päällikkö ja urheilunohjaaja. Viljo Rantalainen heitti 1935 keihästä 66,84. Tulos riitti sen vuoden maailmantilastossa 20 parhaan joukkoon. Seuraavana vuonna Rantalainen siirtyi Viipurin Urheilijoihin.

Paini oli Pamauksen ohjelmassa alusta asti. Painimatto oli Kirkonkylässä, Tiurissa ja Unnunkoskella. Seuran voimistelijat olivat mukana 1938 Helsingin voimistelujuhlilla. Pamauksen ensimmäisinä vuosina harrastettiin myös pyöräilyä (kansalliset kilpailut kesällä 1915), mutta kansalaissodan jälkeen sen lajin harrastus jäi. Nyrkkeily tuli Pamauksen lajivalikoimaan vähän ennen talvisotaa. Pesäpalloa seura pelasi sarjoissa vuodesta 1936.

Räisälän jalkapalloharrastus alkoi nuorisoseurojen kesäjuhlien haasteotteluista jo ennen kansalaissotaa. Pamaus kokosi pitäjän yhteisen joukkueen 1918. Viipurin Reippaan kapteeni Yrjö Nykänen kirjoitti Suomen Urheilulehdessä 6. toukokuuta 1919:
"Räisälän Pamauksella lienee parhain maalaisjoukkue ainakin Itä-Suomessa. Kun allekirjoittanut käkisalmelaisten mukana viime kesänä kävi ottelemassa Pamausta vastaan, niin täytyi vallan ihmetellä tämän joukkueen hyvää peliä. Joka mies osui erehtymättä palloon ja sijoittui oikein."
Räisälässä oli jalkapallokulttuuria, kaikissa kylissä pelattiin 1930-luvulla. Vuodesta 1936 pelattiin kyläsarjaa, johon viimeisenä rauhankesänä osallistui 14 joukkuetta! Pamaus liittyi Palloliiton Viipurin piiriin 1938. Syyskesällä 1939 mestaruussarjan joukkue Viipurin Reipas sai Räisälässä tyytyä pienimpään mahdolliseen 0-1 voittoon. Pamauksen palloilijat pelasivat talvisin jääpalloa.

Pamauksen puheenjohtajina toimivat opistonjohtaja A. A. Niskala 1908-1911, maanviljelijä Simo Lallukka 1912-1913, maanviljelijä Simo Kuisma 1914-1920, kelloseppä Eino Pussinen 1921-1924, paikallispäällikkö Arvi MariIa 1925-1931, maanviljelijä Veikko Tonteri 1932-1939, poliisikonstaapeli Eino Rantalainen 1940 -1941 ja opettaja Auvo Kivilaakso 1942-1944.
Räisälän Pamaus jatkoi sotien jälkeen toimintaansa Kokemäellä. Seura toimi 1960-luvulle asti SVUL:n Satakunnan piirissä. Kymmenottelija Seppo Suutari aloitti uransa Pamauksessa. Hän oli 12:s Rooman olympiakisoissa 1960, seuranaan silloin Kokemäen Kova-Väki. Räisälän suojeluskunnassa urheilua harrastivat suunnilleen samat miehet kuin Pamauksessakin. Räisälän 1930-luvun innokas jalkapalloharrastus johti jopa yhden palloiluseuran perustamiseen. Hytinlahden kylän kansakoululla perustettiin 26. tammikuuta 1935 Hytinlahden Palloseura, jonka puheenjohtajaksi valittiin talollisen poika Arvi Meski.

Räisälän työväenyhdistykset järjestivät 1900-luvun alussa jäsenilleen talvella hiihto- ja kesällä yleisurheilukilpailuja. Myllypellon työväenyhdistys järjesti vuodesta 1915 voimisteluharjoituksia, kunnes 10. joulukuuta 1922 perustettiin urheiluseura Myllypellon Kiri. Kirin perustajat olivat Myllypellon asemanseudun työväkeä. Puheenjohtajaksi ryhtyi maanviljelijä Mauno Pusa ja sihteeriksi kauppa-apulainen Elsa Inkka. Kiri liittyi TUL:n jäseneksi ja hankki oman talon, jonka vierellä oli pieni urheilukenttä. Onni Väisänen oli kesällä 1924 TUL:n mestaruuskilpailuissa 10 000 metrillä kolmas. Hän tuli Räisälään Elisenvaarasta ja siirtyi 1925 Viipuriin.

Kirin toiminta päättyi 1930-luvun alussa. Seuran talon osti vuonna 1930 Myllypellon työväenyhdistys. Räisälä oli muutaman vuoden ilman työläisseuraa, kunnes 27. elokuuta 1933 perustettiin Räisälän Riento. Se toimi Kirkonkylän työväenyhdistyksen urheiluseurana ja liittyi TUL:oon.
Riennon puheenjohtajina olivat Toivo Vesalainen 1933-1 934 ja Juho Lundén 1935. Muutaman aktiivisen vuoden jälkeen toiminta hiljeni, kuten TUL-lehti kertoi 30. syyskuuta 1941 : "Räisälässä toimi parisen vuotta seura, mutta Räisälä on aivan tyypillinen maanviljelysseutu, jossa varsinaisen palkkatyöväen ansiomahdollisuudet ovat varsin rajalliset ja tästä syystä ne muutamat harvat, jotka seuratoimintaa yrittivät pitää vireillä, joutuivat siirtymään paikkakunnalta, ja niin nukahti seurakin".

Räisälä oli ilman kunnollista urheilukenttää vuoteen 1929, jolloin Kirkonkylän raviradan keskustaan vihittiin kenttä. Kunta lahjoitti maa-alueen ja Pamaus rakensi talkoilla juoksuradan ja kenttälajien suorituspaikat. Muutamaa vuotta myöhemmin Pamaus luovutti kentän kunnalle, joka aitasi raviradan ympäryksen ja rakensi urheilukentälle pukuhuoneet ja varastotilat.
Talvisin urheilijat harjoittelivat suojeluskunnan talossa Kirkonkylässä ja kuudessa nuorisoseurojen talossa eri puolilla pitäjää. Työläisurheilijoiden käytössä oli kolme työväenyhdistyksen taloa.

Teksti: Luovutetun Karjalan urheilu / Antti O. Arponen
Kuvat: Räisäläisten Säätiö