Räisälän kirkolta Käkisalmen suuntaan mentäessä oli ylitetty Ivaskan silta, alkoi Ivaskan kylä. Heti sillan ylityksen jälkeen alkoi Ivaskan hovi alue. Hovin kaksikerroksinen päärakennus oli maantien vasemmalla puolella ja sen mäenrinteessä oleva puutarha sekä puisto ulottuivat rantaan asti. Tämä päärakennus oli on järjestyksessään kolmas jo sillä paikalla. Vanhin Ivaskan hovin päärakennuksista oli aikoinaan sijainnut tiestä oikealla olevalla maaperäisellä kalliolla. Edellinen päärakennus oli valmistunut 1890. Se paloi 1920 ja samalla tuhoutui paljon sekä Ivaskan että koko Räisälän historian kannalta korvaamatonta aineistoa. Uusi päärakennus valmistui 1922 entisen palaneen tilalle. Talo on tuotu Terijoen Kuokkalasta, ja se oli vanha venäläinen huvila. Ivaskan hovista käytettiin myös nimitystä Iso-Ivaska, koska lähistöllä sijaitsi tila nimeltä Pikku-Ivaska. Ivaskan hovin päärakennus on säilynyt nykypäiviin.

Ivaskan hovin omistajat

Säätyläissuku Starckin juuren menevät syvälle Suomen muinaisuuteen. Jo keskiajan lopulla eli Turun edustalla olevalla Paraisten luonnonkauniilla saarella ikivanha suomalainen aatelissuku Starck. Turussa 1675 syntynyt Gustav Starck tuli kirkkoherraksi Jämsään 1703. Hänen puolisonsa oli Anna Serlachius. Yksi heidän pojistaan oli maakomissarius (kruununvouti) Peter Starck ja hän vaikutti Haminassa. Tälle syntyi Gustav-niminen poika 3.11.1733. Tämä opiskeli kartanlukua ja valmistui maanmittariksi. Kun Vanhan Suomen alueella 1700-luvun puolivälissä uuden verollepanon ja maanjaon valmistelujen yhteydessä ryhdyttiin laajaan kartoitustoimintaan, suuntautui hänen kulku Käkisalmen eteläiseen voutikuntaan. Täällä Starck asettui asumaan Räisälään. Gustav Starck osti v. 1759 Ivaskan talon venäläiseltä talonpojalta Ivan Michailosson Ivaskalta.

Hovin omistajat vuoteen 1944 asti:
1759 	Gustav Starck
1776 	Gustav Wilhelm Starck, edellisen poika
1822	Maria Christina Hornborg; Gustav Wilhelm Starckin leski
1833 	Peter David  Starck, Maria Hornborgin ja Gustav Wilhelm Starckin poika,
	joka oli Räsälässä kappalaisena
1851	Erik Wolmar Streng, Räisälässä kappalaisena
1867 	Karolina Elisabet Starck (Tapenius), Peter D. Starckin leski
1871	Rosa Karolina Streng (o.s. Starck); Erik Wolmar Strengin leski ja
	Peter D. Starckin tytär
1887 	Adolf Streng; Rosa Starckin ja Erik Wolmar Strengin poika
1933 	Meri Streng

Peter ja Karoliina Starckin lapsista Rosa meni naimisiin isänsä viransijaisen, Hämeestä muuttaneen pastori Erik Volmar Strengin kanssa. Heidän jälkeläiset sukunimellä Streng hallitsivat Ivaskan hovia evakkoon lähtöön asti. Strengien alkuperä lienee löydettävissä Ruotsista. Sieltä lähetettiin vuonna 1628 Suomeen kuusi maanmittaria, jotka olivat alansa ensimmäiset edustajat maassamme, ja yksi heistä, Olof Månsson oli sukutarinan mukaan kotoisin Strengnäsin kaupungista Ruotsista. Hänestä tuli maassamme laajalle levinneen kulttuurisuvun kantaisä ollen professori Adolf Strengin hänen suoranainen jälkeläisensä yhdeksännessä polvessa.

Professori A. V. Streng oli vuodesta 1880 naimisissa Saima Schildtin kanssa, joka oli tunnetun suomalaisuusmiehen, Jyväskylän piirilääkärin Volmar Schildtin tytär. Heidän poikansa Väinö Voldemar s. 1882 oli valmistunut metsänhoitajaksi ja hän hoiti Ivaskan tilaa vuoteen 1919. Hänen ja Salli Niklander avioliitosta syntyi 1912 Meri Streng. Isänsä aikaisen kuoleman johdosta hänestä tuli Ivaskan sukutilan viimeinen omistaja vuonna 1933.

Pieni-Ivaska

Tie jatkui ennen Ivaskan hovin pihapiirin läpi ja noin 0,5 km:n päässä vasemmalta pellon takaa näkyi Pienen hovin eli Pikku-lvaskan rakennusryhmä, jonka 1-kerroksinen päärakennus on vuodelta 1845. Pienen-Ivaskan rakennutti maanmittari Karl August Starck, joka oli syntynyt Ivaskassa 1800. Hän kuoli 1858 ja ehti asua talossaan siis toistakymmentä vuotta. Karl Augustille oli erotettu 1/3 Ivaskan hovin maista, ja tältä ajalta on peräisin nimi Pieni-Ivaska (Pikku-Ivaska, Pienihovi). Itse hovia hallitsi veli Peter David Starck, jonka 1847 syntynyt tytär Olga asui Pienessä-lvaskassa miehensä luutnantti Fredrik Wahlbergin kanssa 1870-luvulla ja viljeli tilaa. Olga Wahlberg kuoli 1878, ja isosisko Rosa Streng lunasti Pienen-Ivaskan takaisin päätilan yhteyteen 1800-luvun lopussa.

Pikku-Ivaskan hovi keväällä 1935.

Pienessä-Ivaskassa asuivat vuokralaisina ainakin nimismies Adolf Westberg ja lääninagronomi Henrik Berger perheineen. Tilan vuokraajana mainitaan myös Matti Kuntsi. Helsinkiläinen Toni Sahlberg osti kesäasunnokseen Pienen-Ivaskan, jonka puutarhaa hoiti ahkerasti. 1930 Sahlberg myi talon ystävälleen, Räisälän kappalaisen leskelle Lydia Rainiolle sellaisella sopimuksella, että sai pitää yhden huoneen itsellään. Lydia ja tytär Martta muuttivat Pieneen-Ivaskaan. Pikku-Ivaskan päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 2003.

Ivaskan hovi 1920-30 luvuilla

Vuonna 1921 Räisälän kunta osti suurimman osan hovin maista ja osan tilan rakennuksista. Myöhemmin osa maista siirtyi takaisin hovin omistukseen. Seuraavassa lainaus Suomen Maatalousmuseo Sarkan sivuilta, jossa on esitelty Ivaskan tila vuonna 1932:

Tunnus		20566
Kunta		Räisälä, luovutetulla alueella
Kylä		Ivaska
Tilan nimi	Ivaska
Tilannevuosi	1932
Omistaja 	Räisälän kunta
Lisätietoja   	IVASKA, 18 km Myllypellon asemalta ja 35 km
		Käkisalmesta. Omistaja v:sta 1921 Räisälän kunta. Tila
		sijaitsee Vuoksen pohjoisen  suuhaaran muodostamassa
		saaressa, käsittäen 2 tilaa. Vv. 1759 ja 1776 ne osti
		maakomissarius Gustaf Starck Ivan Ivaskalta ja majurinleski
		Paraskovia Gurievilta. Ne säilyivät samalla suvulla 1870-
		luvulle, jolloin joutuivat Streng suvulle. Professori A. V.
		Streng omisti tilat vv. 1890—1921, jolloin nyk. omistaja ne
		osti, lukuunottamatta pienempää aluetta, joka jäi entiselle
		omistajalle. Erotettu 6 tilaa (4 torppaa), yht. n. 190 ha. Pinta-
		ala 570 ha; siitä peltoa 132, metsäniittyä 120 ja metsämaata
		318 ha. Pellot tasaisia savimultamaita. Vapaa viljelys. V.
		1930 oli 5,5 ha ruista, 15 kauraa, 4 ohraa, 3 hernettä ja
		104,5 ha heinää. Talouskeskus viljelysten reunassa.
		Päärakennuksen myyjä pidätti itselleen. 100 lehmän navetta
		rakennettu kivestä ja 20 hevosen talli puusta 1900.
		Navetassa vesijohto ja automaattiset juomakupit.
		Kotieläimiä ainoastaan 7 hevosta. Kunta osti nimittäin tilan
		palstoittamista varten, myyden karjan ja irtaimiston, mutta
		joutuikin harjoittamaan maanviljelystä 10 v.
		sukulunastusriidan takia. Myydään viljaa ja heinää.
		Kuusimetsä. Sähkövoima omasta voima-asemasta.
		Käyttövoimana myös höyrykone. Kotitarvemylly, halkaisu- ja
		katkaisusirkkeli, pärehöylä ja tiilitehdas.

Lähde    	Suomen maatilat, IV osa