Äyrämöiset ja savakot


Yleistä

Karjalankannakselta siirtyi väestöä 1200-1300 luvuilla länteen nykyisen Mikkelin paikkeille. Sinne syntyi Savilahden pogosta eli kirkkopitäjä. Syynä oli alituiset sodat ja kannaksen suhteellisen tiheä asutus. Kun Pähkinäsaaren rauha 1323 tehtiin, tyrehtyi muuttovirta. Venäjän puolelle jäivät väkirikkaat Kurkijoki ja Käkisalmi (Räisälä kuului silloin Käkisalmeen). Uskonto oli kuitenkin se mahti, joka vahvimmin jakoi Karjalan kansan kahtia.

Ruotsin puolelle jääneet karjalaiset (äyrämöiset) ja Savilahden pogostan karjalaiset omaksuivat hekin uusia tapoja ja eriytyivät toisistaan. Savilahtelaisista kehittyi vähitelle eri heimo, savolaiset. Ehkä kehitykseen vaikutti myös heidän läntiset naapurinsa, hämäläiset. Ruotsin puoleinen Etelä-Karjala oli asutukseltaan vanhempaa ja vauraampaa. Se näkyi etenkin äyrämönaisten vaatteissa, jotka olivat taidokkaasti koristeltuja.

Ruotsi valloitti 1600-luvulla koko Käkisalmen läänin. Suurin osa kreikkalaiskatollisista karjalaisista muutti pois ja väkeä tuli tilalle. Pääosa muuttaneista tuli Länsi-Karjalasta (äyrämöiset). Toinen suuri ryhmä tuli Etelä-Savosta ja heitä kutsuttiin savakoiksi. Vaikka muuttajat olivat eri heimoa, oli yhdistävä tekijä uskonto. Yhteenkuuluvuudesta huolimatta kansan kulttuuri oli pitkään erillaista äyrämöisten ja savakoiden yhteisössä. Ero säilyi pitkään, että vielä 1800-luvun loppupuolella oli vaatteiden perusteellä pääteltävissä kuka oli savakko ja kuka äyrämöinen. Vasta tehdasvalmisteisten kankaiden tulo hävitti pukeutumisessa vallinneet erot. Sotien edellä 1930-luvulla ei enää voinut eroittaa näitä toisistaan.

Vasen kuva: von Wirghtin maalaus Räisälästä vuodelta 1860, jossa on Räisälän savakoiden pukuja (Räisälässä asui myös äyrämöisiä). Räisälän hameet olivat harmaata sarkaa ja tiheille poimuille vedetty. Pyhähameiden helmassa oli kapea punainen kaistale, arkihameissa kirjava villanyöri. Päällysvaatteena talvisin ja syksyisin käytettiin sarkaviittaa. Oikea kuva: S. A. Keinäsen maalaus vuodelta 1876, jossa äyrämöistyttö kehrää värttinällä.

Äyrämöiset

He olivat Karjalan kannaksen alkuperäisväestöä, uskonnoltaan ortodokseja tai luterilaisia. Äyrämöispuvuille tunnusomaista on rekkopaidat. Rekko on kooltaan vaihteleva, monivärisillä langoilla kirjattu paidan etumus. Hameet ovat yksivärisiä ja niiden helmaa koristi verkakaitale. Äyrämöispuvuissa ei ole liivejä. Rekkopaidan päälle puetiin kesällä valkea pellavainen, edestä avoin kostuli, jonka etureunat ja kaulus oli kirjottu. Talvella päällysvaatteena oli hihallinen vuoriton kirjailtu/koristeltu sarkaviitta. Kostuli että sarkaviitta jättivät edestä paidan rekon näkyviin. Äyrämöispukuihin kuului myös koristeelliset esiliinat.

Savakot

He olivat 1600-1700 luvulla Savosta päin Kannakselle muuttanutta väestöä. Heidän puvut olivat ulkonäöltään pelkistetympiä kuin äyrämöispuvut. Savakkopuvuille oli yleistä vetopoimutetut hamekankaat, sinivoittoinen väritys ja suoralinjaiset liivit. Kirjonta ja koristelu oli pientä. Paidan sulkimena oli pyöreä paljinsolki tai lankasilmuihin pujotettu nyöri.

Uskonto ja siviilisääty ja ikä määrittelevät äyrämöis- ja savakkopukujen päähineet. Nuoret tytöt käyttivät silkkinauhaa tai säppäliä. Luterilaisen aikuisen naisen päähine oli huntu. Ortodoksinaisen päähineitä olivat etuosastaan kirjattu ja huivin tapaan sidottu sorokka ja säpsä.

Takaisin etusivulle