Tehtiin Räisälään urheilukenttä


Siihen aikaan, kun "V & U-seura Pamaus" (myöhemmin "V & U-seura Räisälän Pamaus", erotukseksi Viipurin Teollisuuden ja Liikkeenharjoittajien seura Pamauksesta) perustettiin Räisälään, ja räisäläiset yleisurheilijat alkoivat saavuttaa tuloksia, jotka herättivät huomiota oman pitäjän ulkopuolellakin, ei Räisälässä ollut yhtään rakennettua kunnollista urheilukenttää. Ja kun niitä lähiympäristön kaupungeissa ja suuremmilla maalaispaikkakunnillakin alkoi jo olla, heräsi räisäläisen urheilu väen keskuudessa halu saada Räisäläänkin sellainen.

Kun teettäminen palkatun työvoiman ja mestareiden avulla olisi ollut "Pamaukselle" olemattomien rahavarojen avulla mahdotonta, niinpä sitten tultiinkin siihen tulokseen, että kenttä on yritettävä saada rakennetuksi suurelta osin talkootyönä.

Kun "Pamauksen" lisäksi suojeluskunta harjoitti jo siihen aikaan myös huomattavaa urheilutoimintaa katsottiin, että hanke sopisi hyvin "Pamauksen" ja suojeluskunnan yhteistyöksi. Kun allekirjoittanut oli silloin "Pamauksen" puheenjohtaja sekä suojeluskunnan paikallispäällikkö, oli yhteistyösopimuskin aika kivuttomasti saavutettavissa. Ja niin sitten allekirjoittanut "suuressa viisaudessaan" lupasi toimia kentän piirustusten tekijänä, sen teknillisenä asiantuntijana, työpäällikkönä, suurelta osalta sen työväkenä, maan, työkoneiston ja tavaranhankkijana jne.

Kun Räisälän Hevosjalostusyhdistyksellä oli ns. Kirkonkankaalla jo kilpa-ajorata, sovimme heidän kanssaan, että ko. urheilukenttä tehtäisiin sen maantienpuoleiseen päähän, kilpa-ajoradan sisäpuolelle. Edelleen sovimme hinnoista, ettei kentän maapohjasta suoriteta kenellekään mitään vuokraa tai muutakaan korvausta.

Räisälän urheilukentältä 1938

Kun sitten oli päästy näin pitkälle, voitiinkin käydä varsinaisiin rakennustöihin. Töitä helpotti suuresti se, että alueelta oli kauttaaltaan kaadettu puut jo pois ja yläosalta raivattu kannotkin, koska sitä oli jo aikaisemmin käytetty jalkapallokenttänä. Alaosalla oli kuitenkin vielä paljon erittäin suuria ja vahvoja mäntyjen kantoja, jotka oli räjäyttelemällä raivattava.

Töitä ja kustannuksia helpotti myöskin se, että maapohja oli syvälti pehmeää, kuivaa hiekkamaata, joten ei tarvittu ojituksia ja kuivatustöitä, eikä sillä kasvanut edes vaikeasti hävitettäviä rikkaruohoja, kuten esim. juolavehnää. Muista ruohottumisongelmista päästiin eroon äestämällä juoksuradan paikka pyörivä-akselisella hevosparin vetämällä äkeellä, jonka jälkeen se oli helppo tasoittaa vaateriin Räisälän kartanolta lainatulla multapohtimella.

Kaikeksi onneksi löytyi kilpa-ajoradan keskeltä, aivan urheilukentän viereisestä pienestä mäkikumpareesta sopivaa savea, josta oli lyhyt matka ajaa sitä kipattavilla hevoskärryillä urheilukentän juoksuradalle, jossa se sitten lapiopelillä leviteltiin tasaisesti rata-alueelle. Kun savi oli siinä kuivunut kuivaksi, hienonnettiin se ns. kamprik-jyrällä hienoksi jauhoksi ja sekoitettiin hevosten vetämällä joustopiikki-äkeellä. Sitten rata jyrättiin kovaksi ensin kamprik-jyrällä ja vielä kunnalta lainatulla n. 1 000 kg painavalla graniitti-kivijyrällä. Viimeinen pintasilitys tehtiin käsitasoittimilla.

Kun vielä oli laitettu radan reunukset, tehty tarpeelliset heittojen- ja hyppyjen suorituspaikat, olivatkin varsinaiset urheilupaikat valmiit.

Kuten edellä tulin jo maininneeksi, oli kentän alaosalla paljon erittäin suuria ikimäntyjen kantoja, joiden raivaus oli sitten jo aivan eri asia. Onneksi sekin onnistui meidän omalta porukalta, koska olin vähän aikaisemmin käynyt suojeluskuntain lyhyen pioneeri- ja räjäytyskurssin. Pienenä hauskana episodina raivaustyössä mainittakoon, että viimeiseksi raivattavaksi kannoksi jätimme kaikkein mahtavimman kannon, lähes metrin halkaisijaltaan, jonka räjäyttämiseen laitoimme kaikki jäljellä olevat räjähdysaineet, 2 kg dynamiittia ja kymmenkunta kantopommia. Kaivoimme nämä kannon napajuuren ympärille ja sitten "HUMPSIS " , jonka jälkeen kannon paikalla oli mahtava monttu ja ilmassa varmasti tuhansia pienempiä kannon osia. Mutta yksi suurin, n. miehen kokoinen juuren ja kannon osa lenteli taivaan korkeuksissa ja jännitti allekirjoittanuttakin, että osuukohan aivan kentän vierellä sijainneen Erkki Kuvajan talon katolle, jolloin se olisi tehnyt . varsin pahaa jälkeä.

Näin oli sitten Räisälään syntynyt nopeaksi kehuttu, joustavapohjainen hyvä urheilukenttä.

Eikä maksanut paljoa - vain muutaman satasen räjähdysaineet.
Kentän juoksuradan pituus oli 333,33 m (= 3 kierrosta /1 000 m) kiertävällä radalla oli neljä juoksuhautaa ja 100 m:n suoralla 6 rataa.

Arvi Marila

Teksti ja kuvat: Terveisiä Räisälästä kirja


Takaisin etusivulle