Vankasti räisäläinen Theodor Schvindt


Kansatieteilijä ja arkeologi Theodor Schvindt kasvoi Räisälässä ja painotti aina räisäläisyyttään, vaikka asuikin 18-vuotiaasta pääasiassa Helsingissä. Hän etsiytyi usein synnyinseudulleen tekemään tieteellisiä tutkimuksia ja teki merkittäviä rautakauden kaivauksia mm. Tiurissa, Hovinsaaressa, Ivaskanmäellä, Kalmistomäellä ja Unnunkoskella. Hän palasi aina Räisälään myös lomanviettoon sukulaisten luo kirkonkylään tai omalle huvilalleen Makkolaan.

Schvindt syntyi Putorian hovissa Räisälän kirkonkylässä 13. lokakuuta 1851. Ennen Theodorin syntymää 1800-luvun alkupuolella oli ollut pitkään sellainen tilanne, että hänen kumpikin isoisänsä oli pappina Räisälässä. Kirkkoherrana oli 1802-1849 Johan Kristian Schvindt, ja hänen apulaisekseen tuli 1821 Peter David Stark, joka oli kappalaisena 1835-1867. Seurakunnan historiatiedoista saa kuvan, että kirkkoherra ja kappalainen eivät olleet keskenään mitenkään hyvissä väleissä, mutta se ei kuitenkaan estänyt Johan Fredrik Schvindtiä ja Blondina Starckia avioitumasta 1846.

Suvut olivat olleet Räisälässä ennen Theodoria jo monen polven ajan, ja aiemmissa polvissa oli pappien lisäksi virkamiehiä ja tilanomistajia. Sekä "Vintti" että "Tarkki" olivat nimiä, jotka kaikki räisäläiset varrnaan tiesivät. Isä Johan Fredrik asui lapsena kirkkoherranpappilassa ja aikuisena Putoriassa. Äiti Blondina taas oli Ivaskan hovista. Perhe kuului säätyläisiin, jotka tuohon aikaan Räisälässäkin seurustelivat paljon omissa piireissään. Kirkonkylän hovien ja pappiloiden isäntäväet pitivät tiiviisti yhteyttä. Yhteiskuntaluokan lisäksi heitä yhdistivät myös sukulaissiteet. Theodorin aikana hänen tätinsä perhe (Strengit) asui jonkin aikaa kappalaisenpuustellissa ja sitten Ivaskassa. Theodor otti vielä vaimonsakin Räisälän Pienestäpappilasta, kappalainen Cajanderin kauniista tyttäristä.

Lapsuuden kokemukset Putoriassa

Varmasti Theodorille kävi Räisälän talonpoikainen väkikin tutuksi lapsena Putoriassa, kirkolle tulevan maantien varressa. Vaikka hänen äidinkielensä oli ruotsi, hän oppi suomea kotona palvelijoilta ja vaikkapa Putoriassa kestikievarissa hollia seisoneilta matkalaisilta. Koulussa suomea opetettiin vain vähän. Kansan parissa opittu suomi näkyy siinäkin, että hän mielellään sävytti päiväkirjojaan ja kirjeitään kannakselaisilla murrepiirteillä. Monien ikäpolvensa edistyksellisten ylioppilaitten tapaan hän oli suomenmielinen ja ryhtyi aikuisiällä puhumaan ja kirjoittamaan yhä enemmän suomeksi.

Isoisä ja isoisoisä olivat olleet Räisälän kirkkoherroja, isä oli aikanaan pitäjän ainoa lääkäri. Kun isä, vieläpä ei suostunut koskaan ottamaan maksua potilailtaan, Vintin nimellä oli epäilemättä hyvä kaiku pitäjäläisten keskuudessa, mikä varmaan auttoi Theodoriakin hänen tullessaan tekemään arkeologisia kaivauksia isäntien pelloille. Koulua Theodor kävi alkuun kotikoulussa, jossa Herman Liikanen opetti samalla hänen serkkujaan Strengin lapsia. Theodorin ikäinen Adolf Streng oli koulutoverina myös vähän myöhemmin Viipurissa ja opiskelutoveri ja kämppäkaveri yliopistoaikana Helsingissä.

Schvindtien perheeseen syntyi Putoriassa peräti kaksitoista lasta, mutta useimmat kuolivat jo pieninä, joten neljänneksi vanhin Theodor joutui vähän väliä kokemaan sisarustensa menetyksiä. Isäänsä Theodor sanoi suhtautuneensa lähinnä pelolla, mutta äiti oli hänelle hyvin läheinen. Äidin kuolema Theodorin ylioppilaaksitulovuonna olikin kova isku.

Tähtienlinnan Alfhild ja Blenda

Cajanderin, Strengin, Schvindtin ja muiden Perheiden väkeä kokoontui Räisälässä usein esimerkiksi Tähtienlinnaan eli Pieneenpappilaan tai Ivaskaan. Mukana olleet ovat muistelleet, kuinka Theodor johti nuorison joukkoa Vuoksella soudettaessa ja Räisälän polkuja käveltäessä. Retkiä suunnattiin Möyryyn, Tuulaskosken myllylle, Purisevaan tai Hussaaren kallioille. Theodor mainitsi eräässä kirjeessään Räisälän kauneimpina paikkoina Rouvansaaren, Pöytäkallion ja Lohikallion.

Nuorta Theodor Schvindtiä on kuvailtu miettiväiseksi ja kaikkia kohtaan ystävälliseksi. Ystävät nimittivät häntä filosofiksi. Helsingissä hän alkoi ensin opiskella insinööriksi, mutta Päätyi arkeologiksi ja historiantutkijaksi. Lähdettyään yliopistoon hiin ryhtyi kirjoittelemaan kirjeitä Tähtienlinnaan Räisälään Alfhild Cajanderille. Vuosien tiivis kirjeenvaihto johti avioliittoon 1878, mutta nuori vaimo kuoli seuraavana vuonna. Myös Teodorin ja Alfhildin poika Ilmari kuoli varhain. Theodor otti 1882 vaimokseen Alfhildin pikkusiskon Blendan, jonka kansa sai vuosien 1883 ja 1893 välillä viisi lasta, Ainon, Paavon, Matin, Maijun ja Esterin.

Theodorin ja Blendan perhe asui Räisälässä vakituisesti lukuvuonna 1885-86, jolloin Theodor oli Viipurin läänin kansakouluntarkastajana. Sen jälkeisinäkin vuosina perhe vietti pitkiä aikoja Räisälässä, josta Theodor hankki Tyynelä-nimisen huvilan Helisevän rannalta Makkolasta.

Aino Schvindt isänsä suunnittelemassa muinaissuomalaisen tytön puvussa.

Sairaudet veivät voimia

Perheen elämässä oli kuitenkin 1890-luvulta lähtien epäonnea. Cajanderin sukua useassa polvessa vaivannut mielisairaus puhkesi Blendassakin, joka vaipui omiin maailmoihinsa, ja vastuu lasten hoidosta jäi Theodorille. Myöhemmin sama sairaus ilmeni myös Matissa. Theodor-isä taas kärsi muista pitkäaikaisista sairauksista, muun muassa kroonisesta influenssasta.

Esikoinen Aino kuoli jo 1896 ja Maiju 1912. Muillakaan Theodorin lapsilla ei ollut jälkeläisiä, ja niin Räisälässä oli maineikkaan Schvindtin suvun edustajana l930-luvun lopulla enää yksin pienessä mökissä Helisevän takana asunut, Tyynelänkin menettänyt Paavo, "viimeinen Vintti".

65-vuotias Theodor Schvindt lähti vuoden 1916 lopussa parantamaan heikentynyttä terveyttään etelään, Kaukasukselle, jossa aikoi viipyä puoli vuotta lämpimässä ilmastossa. Maailmansodan takia sielläikin oli rauhatonta, ja heti perille päästyään hän joutui palaamaan Suomeen. Mustanmeren rantamien sijaan hän asettui nyt talven kuukausiksi Räisälään, sillä sielläkin oli Helsinkiä paremmin hänen terveydelleen sopiva ilmasto. Hän kirjoitti Räisälästä tammikuussa 1917 Helmi Pettiselle: "Sisämaan ilma ei ole niin karkea kuin ilma merenrannalla ja erittäin Helsingissä. Täällä maalla ovat pakkasetkin pumpulisemmat ja kun ei ole pakko käydä pakkasilmaa ollenkaan hengittämässä, ei lentsu pääse retustamaan".

Talven aikana Schvindt tunsi terveytensä hiljalleen paranevan ja piti mm. esitelmän Räisälän kansanopistossa. Vielä kesällä 1917 hiin lomaili Ivaskassa ja teki vähän tutkimuksiakin, kävi Unnunkoskella kahta uhrikiveä katsomassa ja osti museoon kivisen vasarakirveen. Syksyllä sairaudet pahenivat taas niin, että hän joutui Eiran sairaalan ja kuoli siellä 27.10.1917. Suomen itsenäistymistä, joka olisi ollut yhden hänen elinikäisen pyrkimyksensä täyttymys, Schvindt ei ehtinyt nähdä, eikä myöskään seurannutta vapaussotaa, joka jakoi kansan jyrkästi kahtia täysin hänen periaatteittensa vastaisesti.

Theodor Schvindtin kaivaukset Räisälässä

Humalapelto		1887
Hytinlahti, Kiurunaho	1892,1897
Ivaskanmäki		1877, 1884-85, 1887,1891-92, 1895, 1914
Kivipelto, Penttinen	1884-88
Nasarlahti, Papinkangas	1905
Räisälä, Hovin
Kalmistomäki            1885-87, 1892, 1896, 1917
Räisälä, Husunsaari	1887
Särkisalo, Hovinsaari	1884,1886-88, 1895-97
Särkisalo		1892-96
Tiurinmäki, Haaparanta,
Teperinaho              1890-92, 19l4
Tiuri, Linnasaari	1887-88, 1891, 1914
Unnunkoski, Hoppendorff	1888, 1893-97, 1904
Unnunkoski		1897

Kotiseudun tuntemus on kaiken perusta

Hänen suomalaiskansalliseen aatteeseensa kuului, että maamme eri kansankerrokset olisi saatava yhdentymään yhdeksi kansaksi. Tavoitteen saavuttamiseksi oli oppia saaneiden jaettava tietoaan kansalle ja tunnettava kansankerrokset. Koko kansan tuntemus lähtee jokaisen kohdalla omalta paikkakunnalta, oman kotiseudun tuntemisesta.

Tätä periaatetta Schvindt toteutti itse esimerkillisesti. Hän kiersi Räisälän joka kolkan, ja hänellä oli paljon ystäviä myös talonpoikaisissa räisäläisissä. Hän levitti ymmärtämystä muinaisjäännösten säilyttämiseen, mikä olikin tarpeen Räisälässä, jossa vaskisepät olivat aiemmin ehtineet sulattaa kierrätyskäyttöön suuren määrän pelloista löytyneitä solkia ja muita muinaisia esineitä. Hän korosti, että henkinen ja aineellinen pääomamme on menneitten polvien vuosituhansien aikana kartuttamaa, ja siksi meidän tulee pitää kunniassa esi-isiä ja suojella heidän jättämiään muinaismuistoja.

Arkeologisten jäännösten lisäksi Schvindt kohdisti kiinnostustaan kansanperinteeseen ja kokosi Räisälästä ja lähipitäjistä mm. käsityömalleja. Hän myös innosti hytinlahtelaisen Eero Väkiparran keräämään kansanrunoutta ja muuta perimätietoa. Tietämyksen jakamista kansalle edustivat erityisesti kotiseuduntutkimuksen kurssit maallikoille, joita Schvindt järjesti eri paikkakunnilla. Hän suunnitteli kurssia Räisäläänkin, mutta ei ehtinyt toteuttaa sitä.

Schvindtin Räisälästä keräämiä nauha-
malleja kirjassa Ompelu- ja nauhakoristeita (SKS 1982). 79. Vironvyö, polviniekka. 96.Vironvyö, viispoimlankanen. 98. Säärsije, 7-poimlankanen vironvyö tekotavaltaan ja ristomenainen kuosiltaan.


Schvindtin etunimet olivat Petter Theodor, mutta hän käytti julkisuudessa etunimeä Theodor (joissakin yhteyksissä Theo, mm. kirjeissä Alfhild Cajanderille "Sun Theosi"). Pitäjäläiset ja läheiset ystävät kutsuivat häntä Pekaksi tai Pekoksi. Pekanpäivänä 1888 hiin sai räisäläisiltä onnittelijoilta huvilallaan hopeamaljan, jonka teksti ilmensi hänen esi-isien työtä nykyisen perustana painottavaa aatettaan: "Kasvatellen kelvollista uutta olevaisen vanhan olkapäille".

Kirjoja Schvindtistä ja Schvindtin omia teoksia

Sulo Haltsonen julkaisi 1947 Schvindtin elämäkerran Karjalainen kansantutkija (sama teos on julkaistu myös nimellä Theodor Schvindt, kansatieteilijä ja kotiseuduntutkija). Vuonna 2001 ilmestyi Schvindtiä pitkään tutkineen Pirkko Sihvon kirja Palava mieli - kansatieteellinen arkeologi Theodor Schvindt.

Schvindt itse oli monelle alalle toimensa ulottanut käytännön mies, eikä hänen oma kirjallinen tuotantonsa ole erityisen runsasta. Väitöskirjan (1892) otsikko oli Tietoja Karjalan rautakaudesta Käkisalmen kihlakunnan alalta saatujen löytöjen mukaan. Hänen kansatieteellisistä käsityöaiheisista julkaisuistaan on koottu kirja Ompelu- ja nauhakoristeita.

Sami Suviranta
Teksti on julkaistu Räisäläisessä 4/2001


Takaisin etusivulle