Särkisalon suurnuotta![]() Työ talvisella lumikaudella oli varmasti raskasta. Oman perheen ja kodin hyväksi kuitenkin jaksettiin ahertaa. Särkisalon suurnuotan miehiä Apajasaaren rannassa 1936. Oik. Yrjö Karonen, Vilho Lukkaroinen, Heimo Vuoristo, Antti Matikka, Pekka Hynninen, Sulo Paukku, Mikko Puputti, Matti Pokkinen, Eino Tiilikka, Väinö Karvonen ja Mauri Puputti. Talvikalastus oli Särkisalossa mainittava tekijä niin lisätienestin kuin kylän ja muun lähialueen kalatarpeen ylläpitäjänä. Niinpä osa kylän talollisista perusti 1920-30 luvun vaiheilla Suurnuotta Osuuskunnan, johon kuului 12 hevosen omistavaa talollista, niin Rammasaaresta, Hovinsaaresta kuin Salokylästäkin. Osuuskunnan tuki- ja kokoontumispaikka oli Ranta-Haikosten talo ja piha-alue. Nuotanvetopäivinä sinne kokoonnuttiin aamulla klo 7, jolloin talon naisväen toimesta saatiin aamupuuro ja teetä. Nuotalle lähti joka kerta 12 miestä ja 4 hevosta. Tämä merkitsi myös sitä, että joka kolmas päivä hevonen oli myös nuotalla. Nuottakaluston siirtely tapahtui seuraavasti: 1. hevonen oman rekensä lisäksi veti nuottakopparekeä ja kala-astioita, 2-3. hevoset, omien rekiensä lisäksi kummallakin forottikelkkareki, uittosalot köysineen, uitto- Miten itse nuotanveto tapahtui: Laski, eli avanto josta nuotta lasketaan veteen, tehdään joukolla, paitsi 2 tuuramiestä - 1 kummallekin reidelle menee tekemään uittosalko-köysi ja forottikelkka-avantoja. Kun tuuramiehet ovat tarpeeksi edenneet, lähtevät uittosalkomiehet etenemään 1 mies kummallakin reidellä ja näiden edettyä tarpeeksi on forottikelkkamiesten vuoro, eli varsinainen nuotan kuljetus alkaa. 2 miestä ja hevonen kummallakin reidellä. Kelkka pysäytetään sopivan uittoavannon luona, köysi vetäistään avannosta ja kietaistaan kelkan pyörivälle kelalle ja 2-miehen voimalla sekä vääntötankoa käyttäen saadaan nuotta kulkemaan eteenpäin. Näin toimitaan kummallakin reidellä ja vaihdot seuraaville avannoille suoritetaan eri aikoina ettei nuotta kokonaan pysähdy. 4 miestä jäi varsinaisesti nuotan avantoon laskuun ja nuotan häipyessä veteen viedään 2 siellä olevaa hevostaja kalusto nopeasti saatiin, eli nuotan poisottopaikalle sekä ruvetaan avantojen tekoon. Nuotta ja muu kalusto jätettiin yöksi sopivan saaren rantaan tuulelta suojaisaan paikkaan, itse nuotta peitettynä. Nuotan apajapaikat oli tarkasti määritelty. Nuotta vedettiin aina selältä päin, joko mantereen tai saaren rannan lähelle. Apajan pituus oli n. 400-500 metriä ja aisojen leveys n. 40 metriä. Oli mielen- Kun nuottaa saatiin avannolla 10 miehen voimalla vedetään ylös, on 2 miehellä erikoistehtävä. Ennen saatinavantoa on pienempi avanto, jossa koko ajan lyödään ns. "porkkaa". Seipään päähän on tiukasti kiinnitetty purkki tai pieni ämpäri, suu alaspäin, jolla lyödään veteen poreita kalojen karkoittamiseksi nuotan perälle. Sama tarkoitus on toisen miehen saaren tai mantereen rannasta hakema pieni puun latvus, jota saatinavannon etuosassa heilutella ylösalas. Syystalvella pystyttiin vetämään vain 2 apajaa päivässä, päivän lyhyydestä ja usein raskaista ja huonoista keleistä johtuen. Kevättalvella vedettiin 3-4 apajaa päivässä. Nuottamiehillä oli tärkeää olla tietyt suoja-asusteet, kuten nahkaesiliina, pitkävartiset käsineet (tepuskat) hihansuitten ja ranteiden suojana sekä tilavat kumiteräsaappaat johon mahtui syylingit. Nuottamiesten palattua. noin klo 4-5 ip. oli Ranta-Haikosten piha-alueella kalanosto- ja huutokauppa- Kaloista saadut tulot jaettiin osakkaille ennen joulua ja keväällä nuottakauden päätyttyä, tietysti vähentäen Ranta-Haikosten naisväen palkkiot ja tarvikkeet. Oli myös itsestään selviö, että nuottamies sai ottaa kotiinsa kaloja tarpeittensa mukaisesti ilman korvausmerkintöjä. Arvokaloja ei liioin otettu kuin joulun alla, jokaiselle suunnilleen samalla mitalla. Osuuskunnan jäseninä olivat ennen talvisotaa: Karoset (Yrjö Karonen) Salokylästä Sulo Paukku " Matti Pokkinen (Mattilaisen Matti) " Tiilikat (Eino Tiilikka) " Karvoset (Albertti Karvonen) " Musakat? (Heimo Vuoristo, palk.) " Viktor Aikäs (Mauri Puputti, palk.) " Veikko Aikäs (talvi 1938/39) " Juho Haikonen (vanha isäntä) ", Osuuskunnan isäntä Vilho Lukkaroinen Rammansaari Mikko Puputti " Pekka Hynninen Hovinsaari Antti Matikka Marttilankolkka Veikko Äikäs Teksti julkaistu Räisäläisessä 4/1999. |