Aarne Sihvo ja räisäläiset

Kenraalin viimeinen haastattelu


Marraskuun 22 päivänä 1889 Virolahden Pitkäpaadella syntyneellä ja kesäkuun 12 päivänä 1963 Helsingissä edesmenneellä jalkaväenkenraalilla Aarne Sihvolla, jonka elämäntyötä meillä ei ainakaan tällä kertaa ole syytä ryhtyä tässä kertailemaan, oli paljon yhtymäkohtia meihin räisäläisiin. Toimittajamme kävi kuluneena keväänä - lähemmin sanottuna viime huhtikuun 29 päivänä - häntä hänen kodissaan haastattelemassa ja tällöin tiedusteli tuolta tunnetuimmalta ja ansioituneimmalta karjalaiselta vapaussoturilta jotain hänen Räisälää ja räisäläisiä koskevia muistojaan. Kernaasti kenraali-vanhus suostuikin meille niitä kertomaan, joista pari hänen lapsuusaikaistaan tässä taritsemme lukijoille.

Aarne Sihvohan oli isänsä suvulta peräisin Räisälän entisestä kappeliseurakunnasta Kaukolasta ja hänen Hilda-tätinsä mies opettaja A.J. Salo toimi vuosina 1894-1897 Unnunkosken kansakoulussa. Aarnen vanhemmat toimivat samoihin aikoihin opettajina naapuripitäjämme Pyhäjärven Enkkualla. Lienee ollut kevätkesä vuonna 1896 ja he tulivat silloin 7-vuotiaan Aarne poikansa kera "kosiloihin" sukulaistensa luo Unnunkoskelle. Opettajapariskunnat järjestivät kauniina kesäisenä päivänä veneretken heidän yhteiseen sukulaistaloonsa Läheniemeen. Täällä oli talon vierellä loivassa mäenrinteessä leveä kiikkulauta, jonka toiseen päähän emännät kattoivat kahvipöydän. Talon poika Toivo Puputti, joka oli Aarnea 4 vuotta vanhempi, hyppäsi kiikkulaudan toisen, kattamattoman pää yli ja yllytti sitten - viisaampi kun oli - Aarneakin hyppäämään. Tämä yrittikin parhaansa, mutta ei onnistunut pääsemään laudasta yli, vaan nuorenpana ja heikompana putosikin jaloilleen kiikkulaidan päähän, mistä seurauksena kaikki toiseen päähän katetut kahvikupit, kermanekat ja sokeriastiat lensivät ilmaan ja maahan pudotessaan tietenkin särkyivät. Toivo nauroi olemattomaa partaansa, mutta Aarne sai selkäsaunalla sovittaa tyhmyytensä!

Toisenkin jutun kenraali meille kertoi. Kansakoulun naapuritalon poika Juho Pusa lipposi kalaa kotirannassaan sijainneella laivalaiturilla. Aarne kävi seuraamassa Juhon lippoamista ja, kalaa kun siinä kosken alla hyvin tuli, Juho lupasi Aarnen ottaa siitä laiturilta sen kun halusi, ja tämä veikin sita 3-4 kantamusta läheiselle koululle. - Tapauksesta oli sitten kulunut vuosikymmeniä ja entiset kalakaverit alkoivat jo kumpikin olla ikämiehiä. Tuli talvisota. Sen päätyttyä Juho tuli Aarnen luo kysymään mitä hänen pitäisi tehdä. Kenraali sanoi: "Älä tee yhtään mitään". Juho noudatti neuvoa ja - palasikin jo noin vuoden kuluttua takaisin Viipurin maalaiskunnassa olevalle hovilleen Tikkalaan. - Jatkosodan jälkeen Juho Pusa tuli jälleen kysymään mitä hän nyt tekisi. Aarne sanoi: "Osta tila"! Juho teki jälleen kuten käsketty ja osti Paltamosta suuren tilan - sekä oli kuolemaansa asti Aarnelle ikikiitollinen toistamiseen saamastaan hyvästä neuvosta. - Vanhat "kalavelat" tulivat täten täysin maksetuiksi!.

Tiurin nuorisoseuran 50-vuotisjuhlilla Köyliössä kesällä 1956. Keskellä silmälasit päässä juhlapuhuja silloin esiintynyt kenraali Sihvo vapaussodan veteraanien ja juhlamarsalkan ympäröimänä.

Aarne Sihvon näitä ja joitakin muita tarinoita meille kertoillessaan katselimme ympärillemme olohuoneen seinille ja hyllyköille asetettuja esineitä. Huomiomme kiintyi Suomen marsalkka Mannerheimin antamaan suurehkoon valokuvaan, jolle tämä oli omakätisesti kirjoittanut : "Aseveljelle vapaussodan ajoilta, Karjalan mainehikkaalle puolustajalle kenr.luutn. Sihvolle. Helsinki 1931. G. Mannerheim." Sen vieressä oli Tasavallan presidentti L. Kr. Relanderin valokuva, jonka Sihvo oli saanut vuonna 1932 ollessaan sotaväen päällikkönä. Vielä siellä näin Edinburgin herttuan prinssi Philipin omakätisesti lahjoittaman valokuvan siltä ajalta kun tämä vieraili maassamme. Edelleen siellä oli taiteilija Aarno Karimon valmistama muhkea taulu, jonka Karjalan kunnat olivat Sihvolle lahjoittaneet vapaussodan päättymisen 20-vuotispäivän johdosta huhtikuussa 1938. Taulun alla oli 48 karjalaisen miehen omakätinen allekirjoitus, joitakin nimiä jokaisesta pitäjästä. Tarkastelimme mitähän nimiä oli meidän Räisälästämme. Ne olivat: Tommi Tiira, Adam Rännäli, Väinö Kaasalainen, Simo Kuisma. - Kaikki jo vainajia hekin!

Mutta mikä oli Aarne Sihvon kodissa - sanoisimmeko - kunniapaikalla. Se oli se räisäläisperäinen sapeli, jonka Siirlahden perukoilla asunut Kaijaan-seppä joskus myöhäissyksyllä 1917 nokisessa pajassaan takoi Sunin-Matin sinne tuomasta vanhasta viikatteenterästä ja jonka sitten talvisodan aattona Karjalan miehet kaivoivat esiin leviälahtelaisen Pekarialan-Antin romuläjästä ja antoivat lahjaksi entiselle päällikölleen tämän 50-vuotispäivänä.

Paljon oli kenraalilla vuosikymmenten varrelta yhtymäkohtia meidän Räisäläämme ja sydämen lämmöllä hän niistä meille kertoili- - Aikaa kului vajaat kaksi viikkoa, ja tuo samainen lämmin sydän oli kylmennyt, kylmennyt ikuisiksi ajoiksi. - Kenraali-vanhuksen Räisäläisille suoma haastattelu jäi varmaan hänen viimeisekseen.

Robert Rainio
Teksti julkaistu Räisäläisessä 3/1963.


Takaisin etusivulle