Kunnan sähköistäminen


Imatran suuren sähkövoimalaitoksen tultua rakennetuksi alettiin Räisälässäkin suunnitella kunnan alueen sähköistämistä. Kunnassa toimi pieniä yksityisten rakentamia sähkölaitoksia: Räisälän kartanon sähkövoimalaitos Kirkonkylässä, kunnan sähkölaitos Ivaskassa, Väinö Vaetojan Makkolassa, Toivo Vaetojan Humalaisissa, Artturi Petäjän Myllypellolla ja Armas Lankisen Unnunkoskella. Nämä tyydyttivät vain vähäisen osan ympäristöpaikkakuntansa valovirran tarpeesta, mutta voimavirtaa ne eivät pystyneet antamaan yhtään. Koko kunnan käsittävän sähköyhtiön perustamisasia oli esillä ensimmäisen kerran kunnanvaltuuston kokouksessa 22.12.1924. Seuraavana vuonna kunta liittyi jäseneksi Etelä-Karjalan kuntain yhteiseen sähkötoimikuntaan ja vielä samana vuonna päätettiin aloittaa tutkimukset kunnan sähköistämismahdollisuuksista mainitun sähkötoimikunnan avulla. Asia kehittyi hitaasti.


Armas Lankisen talo ja mylly Unnunkoskella. Pihapiirissä näkyy sähkölinja.

Vasta vuonna 1928 perustettiin Räisälän Sähkö Oy. yhden miljoonan markan osakepääomalla. Toimitetussa osakemerkinnässä olivat kuntalaiset hyvin pidättyväisiä ja merkitsivät osakepääomasta vain noin 3/4. Yhtiön johtokunta ehdotti, että kunnanvaltuusto merkitsisi kunnalle tuon puuttuvan neljänneksen, mutta kunta kieltäytyi siitä merkiten tarjotuista osakkeista vain sen määrän, mitä sen oma talous välttä:mättä edellytti. Kun toimitetussa uudessa osakemerkinnässäkään ei saatu osakepääomaa täyteen, raukesi asia sillä kertaa. Kymmenen vuotta myöhemmin, talvella 1938, otettiin asia uudelleen esille. Toimitetussa osakemerkinnässä ei nytkään saatu kaikkia osakkeita kaupaksi, mutta puuttuva osa päätettiin ostaa yhtiölle, ja kun kunta lupasi mennä yhtiölle yhden miljoonan markan takaukseen ja kun kunnan omaa tarvetta varten toimitettu osakemerkintä oli nyt paljon suurempi kuin ensimmäisessä osakemerkinnässä, uskalsi sähköyhtiön johtokunta ruveta hanketta toteuttamaan. Etelä-Karjalan kuntain sähköyhtymäin liiton palveluksessa oleva insinööri valmisti tarvittavat sähköistämissuunnitelmat. Niiden mukaan olisi ensimmäisessä vaiheessa rakennettu vain 20 muuntajapiiriä, kun ensimmäisessä suunnitelmassa niitä oli suunniteltu rakennettavaksi kaikkiaan 32. Pylväshankinnat oli päätetty toimittaa talvella 1939-40. Kesällä 1940 oli tarkoitus viedä työ päätökseen, mutta sota rikkoi nämäkin suunnitelmat.

Takaisinpaluun jälkeen elokuussa 1941 todettiin Räisälän kartanon sähkölaitoksen olleen venäläisten käytössä. Laitos saatiin pienin korjauksin kuntoon. Samoin kunnostettiin kunnan sähkölaitos Ivaskassa. Kun puolustusvoimain sähköntarve oli hyvin suuri, alkoi sotilarsjohto suunnitella korkeajännitelinjan vetämistä Siirlahden kohdalta Kirvun-Kaukolan välisestä korkeajännitelinjasta Räisälän kirkolle ja siitä edelleen Pyhäjärven kautta etelä-Kannakselle. Ennen tämän yrityksen toimeenpanoa puolustusvoimain johto halusi tietää, miten suuri olisi mm. Räisälän kuntalaisten valo- ja voimavirran tarve, jotta korkeajännitejohdon vahvuus voitaisiin sen mukaan määrätä, niin että se rauhan tultua jäisi palvelemaan maakunnan talouselämää. Kunnanhoitokunta toimitutti taas osakemerkinnän, ja nyt merkittiin osakkeita runsaasti kolme kertaa enemmän kuin 1939. Puolustusvoimain toimesta hakattiin korkeajännitejohtoa varten linja Siirlahdesta Pyhäjärvelle. Räisälän kirkolle asti oli vedetty jo korkeajännitejohtokin ja sinne rakennettu muuntaja, mutta Imatran virtaa ei ehditty vielä yhdistää Räisälän kirkon ympäristön valovirtaverkostoon, kun sotatoimet olivat rintamilla kehittyneet meille niin epäsuotuisesti, että rakennettu korkeajännitejohto oli purettava. Siihen romahtivat Räisälän kuntalaisten haaveet kunnan sähköistämisestä.


Takaisin etusivulle