Räisälän kansanopisto 1908 - 2009


Perustaminen

Syyskuun 1 päiväksi 1907 oli kauppaneuvos Juho Lallukka kutsunut räisäläisiä kansanopistoasian merkeissä pidettävään kokoukseen, jossa hän lupasi, jos opisto perustetaan Räisälään, luovuttaa opiston käyttöön Pudoria-nimisen kartanon sekä sen korjauksiin 3.000 mk ja vuosittain 1.000 mk. Kokouksessa mukana olleet auttoivat omasta puolestaan kohta asiaa luovuttamalla kannatusmaksuina 600 mk. Kokouksessa valittiin toimikunta edelleen kehittelemään kansanopistoasiaa.

Vajaan kahden kuukauden kuluttua pidettiin kokous samassa paikassa. Läsnä oli yht. n. 40 henkilöä joukossa naapurikuntien edustajia, jotka kaikki eivät suinkaan kannattaneet kauppaneuvos Lallukan suunnitelmaa opiston paikkaan nähden. Varsinkin käkisalmelaiset vastustivat aietta jyrkästi ja kieltäytyivät luovuttamasta varojaan - Räisälän kansanopistolle.

Mutta Lallukalla oli veressään kansansivistysasia, jonka arvo vaati uskallusta ja päättäväisyyttä ja erimielisyyksien ja toisarvoisten kysymysten kertakaikkista ratkaisemista. Köyhässä kodissa kasvaneen, työn ja avaran näkemyksen omaavan miehen yleviksi, ei ylpeileviksi, sanoiksi tulivatkin sanat: "Opisto pannaan pystyyn omin voimin". Nämä sanat muodostuivatkin vuosia kestäneiden yritysten ja epäonnistumisten päätössanoiksi ja Räisälän kansanopiston syntysanoiksi. 13 p:nä toukokuuta 1908 Keisarillinen Suomen Senaatti vahvisti "Räisälän kansanopiston säännöt", joita laatimassa oli ollut myös RäisäIän kirkkoherra, rovasti K. S. Olsson.

RÄISÄLÄN KANSANOPISTON SÄÄNNÖT

1 §.

RäisäIän pitäjässä sijaitsevalla Pudorian tilalle perustettava suomenkielinen kansanopisto, jonka perustajat ovat kauppias Juho Lallukka ja vaimonsa. Maria Lallukka, ylläpidetään valtion tätä tarkoitusta varten mahdollisesti myöntämillä apurahoilla sekä yksityisten laitoksen hyväksi tekemillä lahjoituksilla kuin myöskin muilla sattuvilla tuloilla, ja sitoutuvat aviopuolisot Lallukka suorittamaan ne menot, joita muutoin ei saada peitetyiksi.

2 §.

Opiston tarkoituiksena on kansallisen ja yleisinhimillisen sivistyksen edistäminen. Tätä päämäärän saavuttaakseen se koettaa kasvattaa oppilaistaan valistuneita, yhteishyvää harrastavia kansalaisia herättämällä heissä tiedonhalua ja isänmaan rakkautta sekä vakaannuttamalla heissä kristilliseen maailman katsantokantaan perustuvaa ylevää käsitystä ihmiselämästä. sen tarkoituksista ja velvollisuuksista.

3 §.

Opiston opetusaineita ovat kristinoppi, äidinkieli ja sen kirjallisuus, isänmaan historia ja yleisen sivistyshistorian pääpiirteet, yhteiskuntaoppi ja kunnallistieto, maantieto, luonnontieteet, terveys- ja raittiusoppi, laskento ja mittausoppi, kirjanpito, maanviljelys-, kasvitarha- ja karjanhoito-oppi, talousoppi, käsityöt, piirustus. voimistelu ja laulu. Johtaja voi vapauttaa oppilaan yhdestä tai useammasta aineesta.

4 §.

Opetusta hoitaa johtaja ja tarpeellinen määrä opettajia. Johtajaksi on valittava henkilö, joka tietojensa ja ominaisuuksiensa puolesta antaa takeita siitä, että hän voi toteuttaa opiston tarkoituksen. Hänen velvollisuutenaan on valvoa opiston hyvää järjestystä ja siveellistä henkeä sekä yleensä järjestää opiston sisäiset olot tarkoituksen mukaisella tavalIa. Johtajan kanssa yksissä neuvoin määrää johtokunta jonkun naisopettajista toimimaan johtajattarena. Johtajan ja opettajan voi johtokunta pätevien syiden sitä vaatiessa erottaa.

5 §.

Oppikausi on asetettava talviajaksi ja kestää vähintään kuusi kuukautta Jos tilaisuutta siihen on, saattaa opisto työskennellä kesälläkin.

6 §.

Opistoon otetaan sekä mies- että naisoppilaita, ja vaaditaan pyrkijältä 18 vuoden ikä sekä ylemmän kansakoulun tietomäärä. Näistä vaatimuksista olkoon kuitenkin johtajalla oikeus erikoistapauksissa myöntää helpotuksia.

7 §.

Oppilaaksi pyrkijä lähettäköön omakätisen hakemuksen johtajalle ennen opintokauden alkua johtokunnan määräämänä aikana, ja tulee hänen hakemukseensa liittää papinkirja ja muut tarpeelliset todistukset. Hyväksytylle pyrkijälle antaa johtaja kirjallisen kutsumuksen.

8 §.

Jos hyväksytty oppilas laillista syyttä ilmoittamatta ei viiden päivän kuluessa opiston avauspäivästä saavu opistoon, menettäköön paikkansa, jollei opettajakunta tahdo toisin määrätä.

9 §.

Oppilas noudattakoon opiston järjestystä ja käyttäytyköön moitteettomasti. Jos hän siinä kohden rikkoo, antakoon johtokunta varoituksen, mutta ellei siitä apua oIe, olkoon opettajakunnalla valta erottaa hänet.

10 §.

Opiston asioita hoitaa seitsemän henkinen johtokunta, johon kuuluvat perustajina ja kannattajina Juho ja Maria Lallukka, RäisäIän seurakunnan kirkkoherra tahi hänen sijaisensa, opiston johtaja sekä kolme kansanvalistusta harrastavaa kansalaista, jotka valitsee kolmeksi vuodeksi kerrallaan Räisälän kunnan kuntakokous. Näistä kunnan valitsemista jäsenistä erkanee kahtena ensimmäisenä vuotena kummallakin kerralla yksi arvan kautta ja sitten kunakin vuonna vuoronsa mukaan yksi.

11 §.

Johtokunnan tehtävänä on:
hoitaa kansanopiston taloudelliset asiat, pitää tarkka kirjanpito, tehdä tili opiston käytetyistä varoista kalenterivuoden päättyessä,
valmistaa kulunkiarvio seuraavaksi kalenterivuodeksi,
määrätä oppilasten lukukausimaksut sekä myöskin mahdolliset vapaa-oppilaspaikat,
valvoa että opistossa säännöllisesti ja" tarkoituksen mukaisesti työskennellään,
valmistaa opistolle ohjelma seuraavaa lukuvuotta varten,
hyväksyä opettajakunnan luku- ja työjärjestys,
valita opiston johtaja ja yksissä neuvoin johtajan kanssa asettaa muut opettajat, ja käsitellä muita mahdollisesti esiintyviä asioita.
Johtokunta kokoontuu tarpeen vaatiessa.
Äänten tasan sattuessa voittaa se mielipide, jota puheenjohtaja kannattaa.

12 §.

Opiston vuositilit tarkastaa kaksi Räisälän kunnan valitsemaa henkilöä, jotka antavat tarkastuskertomuksen vuosittain ennen marraskuun 1 päivää asianomaisille kannattajille ja lahjoittajille.

13 §.

Siinä tapauksessa että opisto syystä tai toisesta lakkauttaisi toimintansa, on opiston johtokunnan huolehdittava siitä, että kaikki opiston omaisuus tulee jätetyksi RäisäIän kunnalle käytettäväksi kansan sivistystä edistäviin tarkoituksiin sanotussa kunnassa.

Toiminta Räisälässä

Opiston johtokunnan muodostivat opiston perustajat Juho ja Maria Lallukka, Räisälän seurakunnan kirkkoherra tai hänen sijaisensa, opiston johtaja ja kolme Räisälän kunnan valitsemaa edustajaa. Sekä Räisälän seurakunta että kunta tulivat näin alun pitäen vedetyiksi aktiivisesti mukaan kansanopistotyöhön. Opiston johtokunta sai täten myös puhtaasti paikallisen värityksen. Kaikki johtokunnan jäsenet olivat räisäläisiä. Opiston sijaintipaikasta käydyn kiistan päätös oli varmaankin osaltaan tähän vaikuttamassa. Myöhemminkin, sääntöjen määräysten jo muututtua, on melkein poikkeuksetta tässä kohden pidetty kiinni vanhasta tavasta.

Marraskuun 9 päivänä 1908 aloitettiin Räisälän kansanopiston ensimmäinen työvuosi. Opistoon oli kutsuttu 50 oppilasta, heistä oli räisäläisiä 30.

Räisälän kansanopiston päärakennus kesällä 1919.

Vaatimattomat olivat ne olot, joissa opistotyö jouduttiin suorittamaan. Tilat varsinaista opetustyötä varten olivat jotenkin riittävät, mutta oppilasasunnot ja osa opettajien rakennuksista puuttui kokonaan. Oppilasasuntoja saatiin 2-3 km:n päässä olevista taloista, mutta kuten helposti on ymmärrettävissä, se oli opistolle asetettua tarkoitusta haittaava epäkohta, joka säilyi pitkän ajan. Pudorian kartanon päärakennus oli 2-kerroksinen, jonka alakertaan sen tultua opiston käyttöön sijoitettiin keittiö, ruokasali, Iuentosali, opettajainhuone, eteinen, kanslia ja johtajan asunto (1+3 h.) ja yläkertaan kutomo, ompelimo ja tyttöjen käsitöiden ja talousopettajan asunnot. Pojat tekivät käsitöitään tilan entisessä renkihuoneessa. Maatalousaineiden opettaja asui pienessä piharakennuksessa. Tilalla oli lisäksi 2 aittarakennusta, karjarakennus ja sauna. - Oppiaineina olivat mm. 1911-12 seuraavat aineet - luku tarkoittaa viikkotuntimäärää - uskonto 1, historia 6, äidinkieli 2, kirjallisuus 4, yhteiskuntaoppi 1 1/2, maantieto 1 1/2, luonnontieto 2, maatalous 7, laskento 4, mittausoppi 1/2, terveysoppi 2, voimistelu 2, puheharjoitus 1, keskustelukokous 2, ohjelmailta 1, laulu 9, poikien käsityö 10, piirustus 2, tyttöjen käsityö 10, rakennusoppi 1, tyttöjen talousoppi 1, ruoanlaitto 10.

Opiston perustaja, kauppaneuvos Lallukka, vastasi aluksi opiston taloudesta. Vuotuiset menot kohosivat ennen ensimmäistä maailmansotaa 13.500-15.000 markkaan. Valtion myöntämä avustus oli aluksi melko vaatimaton, ja sodan sytyttyä se jäi melkein olemattomaksi. Pääasiassa oli turvauduttava muihin tulolähteisiin.

Kauppaneuvos Lallukka huolehti opistosta ja sen tarpeista aina pienimpiä yksityiskohtia myöten. Uudenkirkon (Kanneljärven) kansanopiston johtokunnan rahastonhoitajana hän oli perehtynyt kansanopistotyöhön ja tiesi sen tähden, mitä opistossa tarvittiin. Turhaan eivät opiston johtaja ja johtokunta milloinkaan kääntyneetkään hänen puoleensa. Kauppaneuvoksella oli neuvoja pulmallisiin kysymyksiin ja rahaa taloudellisten asiain hoitoon. Huolimatta yhä kasvavan tukkuliikkeensä hoidosta ja monista vaativista luottamustehtävistään hän sai aina aikaa opiston työn seuraamiseen. Kauppaneuvoksetar Lallukka teki myöskin parhaansa opiston hyväksi.

Viisi vuotta kauppaneuvos Lallukka piti yllä opistoa omissa nimissään. Vuonna 1913 hän eräiden opiston sisäisessä elämässä sattuneiden erimielisyyksien takia jätti opiston samana vuonna perustetun Räisälän kansanopiston kannatusyhdistyksen haltuun. Edelleen hän kuitenkin kuolemaansa asti oli opiston johtokunnan jäsenenä.

Räisälän kansanopistolta 23.3.1932. Opettajat ja henkilökunta takana.

Kannatusyhdistys perustettiin aluksi vain viiden vuoden ajaksi. Yhdistys liittyi haaraosastona Kansanvalistusseuraan, kun pelättiin, ettei silloisissa oloissa - elettiinhän juuri venäläisen sortopolitiikan kurimuksessa, eivätkä kansanopistot siiloin olleet valtiovallan suosiossa - olisi uudelle yhdistykselle saatu toimilupaa. Kauppaneuvos Lallukka luovutti rakennukset sekä hankkimansa kaluston ilmaiseksi kansanopiston käyttöön ja lupasi lisäksi opistolle 3.000 markan vuotuisen avustuksen. Opiston tulevaisuus näytti näin ollen turvatulta. Mutta kannatusyhdistys joutui pian vastatuuleen. Syttyi ensimmäinen maailmansota, ja se pani opiston talouden kovalle koetukselle. Rahanarvon alenemisesta johtuva hintojen ja palkkojen nousu teki vuosi vuodelta talousarvion tasapainoon saattamisen yhä vaikeammaksi. Opiston toiminnan jatkaminenkin tuli jo kyseenalaiseksi. Kauppaneuvoksetar Lallukan, joka miehensä kuoltua oli valittu opiston johtokuntaan, ja Räisälän kunnan toimenpiteet auttoivat kuitenkin opiston vaikeiden aikojen ohi. Niinpä päätettiin jatkaa kannatusyhdistyksen toimintaa, kun sen ensimmäinen viisivuotiskausi oli kulunut umpeen.

Kauppaneuvos Lallukan äkillinen kuolema 1913, samoin kuin hänen puolisonsakin elämänlangan katkeaminen kymmenen vuotta myöhemmin, oli opistolle raskas menetys. Opisto oli heissä menettänyt parhaimmat ystävänsä ja tukijansa. Opiston kannattajapiiri oli kuitenkin vähitellen laajentunut. Opisto saattoi laskea ystäväpiiriinsä naapurikunnat, monet kansansivistystyötä tekevät yhdistykset tai laitokset sekä lukuisan joukon yksityisiä kansalaisia ja vuosi vuodelta lisääntyvän entisten oppilaiden parven. Varsinkin ahdingon aikoina tämän ystäväpiirin toiminta oli opistolle hyvin suuriarvoinen.

Itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen ryhdyttiin valtiovallan taholta ponnekkaammin kuin aikaisemmin tukemaan vapaata kansansivistystyötä. Kansanopistolaitoksen vastaisen toiminnan pohjaksi säädettiin nyt kansanopistolaki, joka vahvistettiin 6.12.1925. Jotta Räisälän kansanopisto olisi päässyt osalliseksi lain suomasta pysyvästä valtionavusta, oli opiston omistussuhteita muutettava lain edellyttämällä tavalla. Opiston rakennukset ja tonttialue olivat oston kautta joutuneet kauppaneuvos Lallukan perikunnalta Räisälän kunnan omistukseen. Kunta lahjoitti nyt valtuuston 16. 4.1926 tekemän päätöksen mukaan 9 hehtaarin suuruisen tonttialueen sekä kaikki sillä sijaitsevat rakennukset Räisälän kansanopiston kannatusyhdistykselle. Kannatusyhdistys uudisti sääntönsä lain edellyttämään ,muotoon ja rekisteröitiin. Kunta antoi vielä vuokratta opiston hallintaan noin 26 hehtaarin suuruisen maa-alueen malliviljelmän muodostamista varten. Kouluhallitus hyväksyi kansanopiston uuden ohjesäännön 26.5.1926, Nämä toimenpiteet merkitsivät uuden kehitysvaiheen alkamista opiston elämässä.

Kansanopistolain voimaan tultua opiston taloudellinen asema vakaantui. Nyt voitiin vähitellen ryhtyä suunnittelemaan välttämättömien korjausten suorittamista opistorakennuksissa sekä lisärakennuksien hankkimista. Opetustilat kaipasivat laajentamista ja asuntojakin oli saatava lisää. Kun opiston johtokunta ei mielellään tehnyt velkaa, suoritettiin opiston laajennustyöt verkkaisessa tahdissa. Hyvään vauhtiin ehdittiinkin jo päästä, kun toinen maailmansota keskeytti niin enempien rakennussuunnitelmien toteuttamisen kuin varsinaisen opistotyönkin.

Evakkoon

Sota pyyhkäisi yhdellä kertaa mennessään kaiken sen, mitä aineellisesti oli kolmen vuosikymmenen kuluessa aikaan saatu. Jo syksyllä 1939 opiston rakennukset otettiin sotilaskäyttöön. Säännöllistä opistotyötä ei silloin enää voitu ajatellakaan. Talvisota ja sitä seurannut Moskovan rauha maaliskuussa 1940 tekivät opiston kokonaan kodittomaksi. Maat ja rakennukset sekä suurin osa irtaimistoa jäivät rajan taakse. Kovassa kiireessä voitiin saada mukaan vain vähäinen osa opiston kalustoa. Raskas evakkokausi opiston elämässä oli alkanut.

Teuvan seurakuntatalossa kansanopisto toimi 1940-1941 ja 1945.

Niin masentunut kuin karjalainen heimo talvisodan koettelemusten jälkeen olikin, se halusi kuitenkin säilyttää ne laitokset, joiden toiminta ei ehdottomasti kytkeytynyt menetettyyn kotiseutuun. Erityisellä tavalla tämä kiintymys omiin laitoksiin tuli näkyviin karjalaisten kansanopistojen kohdalla. Ne päättivät kaikki jatkaa toimintaansa uusissa, tosin vielä hyvin epämääräisissä oloissa. Ratkaiseva päätös Räisälän kansanopiston toiminnan jatkamisesta tehtiin Seinäjoella 4.8.1940 pidetyssä kannatusyhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa. Opisto päätettiin sijoittaa toistaiseksi Etelä-Pohjanmaalle, jonne sekä Räisälän että monien muidenkin Karjalan kuntien väestö oli tilapäisesti siirretty. Opiston toimipaikaksi saatiin sitten vuokratuksi Teuvan seurakuntatalo. Lähellä sijaitsevasta kirkonkylän kansakoulusta saatiin käyttöön poikien käsityöhuone. Osa opettajakunnasta sekä oppilaat majoitettiin lähiympäristön taloihin. Kalustoa ja opetusvälineistöä sekä kirjoja saatiin lahjaksi menetettyjen tilalle, mutta paljon oli luonnollisesti ostettavakin, ennen kuin opetustyö voitiin uudelleen aloittaa.

Kevättalvella 1941 ryhdyttiin opistolle etsimään pysyväistä sijoituspaikkaa Kokemäenjoen laaksosta, jonne räisäläiset määrättiin asutettaviksi. Kun oli harkittu useampia vaihtoehtoja, päädyttiin lopuksi Köyliöön, josta aiottiin ostaa Pajulan kartanon rakennukset. Ilman perusteellista uudistusta eivät mainitut rakennukset kuitenkaan olisi opiston tarkoituksiin soveltuneet. Kesäkuussa 1941 piti kauppa lopullisesti päättää, mutta juuri sitä ennen maamme joutui uudelleen sotaan ja suunnitelmat raukesivat siihen.

Karjalan tultua liitetyksi takaisin Suomeen oli opistonkin kohdalta paluu entiseen kotipitäjään aivan itsestään selvä. Kuitenkaan ei muuttoa voitu suorittaa vielä syksyllä 1941, jolloin ensimmäiset asukkaat jo palasivat koteihinsa. Räisälän valtauksen aikana käydyissä taisteluissa kansanopisto oli kärsinyt pahoja vaurioita. Päärakennus, poikien asuntola sekä kaikki karja- ja talousrakennukset olivat silloin tuhoutuneet. Palosta säilyneetkin rakennukset olivat perusteellisen korjauksen tarpeessa. Näin ollen pääsi opettajakunta muuttamaan Räisälään vasta keväällä 1942. Seuraavan syksyn kuluessa saatiin kaikkein välttämättömimmät korjaukset suoritetuiksi ja niin voitiin aloittaa uusi työkausi marraskuussa jälleen omien seinien sisällä. Käytettävät tilat eivät suinkaan olleet kovin suuret, mutta pienen oppilasjoukon kanssa niissä jollakin tavoin tultiin toimeen. Luokka- sekä käsityöhuone oli nyt sijoitettava Veistolaan, keittiö ja ruokailuhuone taas tuholta säilyneen oppilasasuntolan pohjakerrokseen.

Kaksi työkautta sodan jatkuvasti riehuessa työskenneltiin Räisälässä. Kevät-kesällä 1944 oli evakkotie uudelleen edessä. Lähtö näytti nytkin aluksi muodostuvan hyvin kiireelliseksi. mutta suurin osa opiston irtaimistoa saatiin kuitenkin pelastetuksi.

Köyliön Lallintalossa kansanopisto toimi 1945-1950.

Talvisodan jälkeisten kokemusten valossa pidettiin nyt opiston toiminnan jatkamista luonnollisena. Niin pian kuin olosuhteet sallivat, pantiinkin opetustyö jälleen käyntiin. Teuvan seurakuntatalo saatiin tälläkin kertaa opistolle vuokratuksi. Poikkeuksellisten olojen takia rajoittui työkausi vain kevätluku-kauteen 1945.

Aikaa hukkaamatta johtokunta ryhtyi suunnittelemaan opiston tulevaisuutta. Kun oli saatu varmuus siitä, että räisäläisten sijoitusalue tulisi olemaan jokseenkin sama kuin ns. pika-asutussuunnitelman aikana, otettiin heti yhteys Köyliöön, jonne jo neljä vuotta aikaisemmin oli aiottu muuttaa. Seuraavana kesänä Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton Köyliön osasto vuokrasi opistolle omistamansa "Lallintalon" Yttilän kylästä. syksyllä 1945 opisto siirtyi Köyliöön. Kesällä 1946 opisto osti "Lallintalon" välittömästä Iäheisyydestä pienen asuntotalon, jota on käytetty sekä opettajain että oppilaiden asuntoina, Kun "Lallintalossa" on vain kaikkein välttämättömimmät opetushuoneet sekä asunnot muutamille opettajille, on pääosa oppilaista pitänyt majoittaa lähiympäristön taloihin.

Opistolla on nyt edessään uuden opistokodin pystyttäminen. Se on vaativa ja paljon varoja kysyvä tehtävä, mutta se on myös opiston jatkuvan toiminnan ehdoton edellytys. Opiston pysyväksi sijoituspaikaksi johtokunta on suunnitellut liikennesuhteiden puolesta edullista Peipohjan seutua, josta opistolle syksyllä 1947 ostettiin 4 hehtaarin laajuinen tontti.

Rakennusinvestoinnit

Vuonna 1908 opisto sai lahjaksi niin tontin kuin kaikki rakennuksensakin. Mutta aikaa myöten oli rakennuksia ryhdyttävä korjaamaan ja rakentamaan myöskin uusia. Päärakennuksessa tehtiin vuosien mittaan melkoisia korjauksia ja saatiinkin se hyvään kuntoon. Vuonna 1921 rakennettiin kaksikerroksinen hirsinen asuntorakennus "Mäntylä". Siinä oli 7 asuinhuonetta. Maatalousopettajan asunto "Unela" uusittiin ja laajennettiin kolme vuotta myöhemmin. Sitten uusittiin navettarakennus kokonaan ja teetettiin uusi kalusto- ja halkovaja ja tilava heinälato. Veistola-rakennusta jatkettiin 1932. Vuonna 1936 valmistui tiilinen asuntolarakennus "lmpivaara". Siinä oli pohjakerros ja kaksi asuinkerrosta. Rakennuksessa oli yhden opettajan ja noin 30 oppilaan asunnot, vierashuone, pesuhuoneet, sauna, pesutupa, silityshuone, varastohuoneet ym. Asuntotiloja oli opistolla nyt riittämiin.

Opiston taloudellinen asema oli 1930-luvun loppuun mennessä huomattavasti parantunut. Velkavaroihin oli rakennustöiden takia jouduttu turvautumaan vain vähäisessä määrin. Niinpä oli opistolla rakennuskauden jälkeen velkaa vain vajaat 250.000 markkaa ja siitäkin suurin osa omiin rahastoihin.

Kokemäen Peipohjassa kansanopisto toimi 1950-2009.

Talvisota jätti opiston käytännöllisesti katsoen puille paljaille. Pääosa sodan runtelemasta omaisuudesta saatiin takaisin 1941, mutta vain lyhyeksi ajaksi. Vasta syksyllä 1944 saatiin ensimmäinen korvaus menetetystä omaisuudesta. Korvaussumma oli 1.089.261 markkaa. Siihen oli laskettu kesällä 1941 tuhoutuneet rakennukset ja menetetty kalusto sekä maatalouden kärsimät vahingot. Toisen korvauslain mukaan arvioitiin opiston menetykset vuoden 1944 lopun hintatason mukaan 4.623.834 markaksi. Anotusta määrästä valtioneuvosto myönsi 1947 korvausta 1.600.000 markkaa.

Väliaikaiselta toimipaikalta Köyliöstä opisto 1946 osti asuntotalon 800.000 markan hinnasta. Kokemäen Peipohjasta ostetusta tontista on maksettu 400.000 markkaa. Vielä on opisto ostanut lopulliselle sijoituspaikalle siirrettäväksi aiotun pappilarakennuksen Ruovedeltä. Sen kauppahinta oli 600.000 markkaa. Vuosina 1949-51 opistolle rakennettiin Peipohjaan kaksi rakennusta, opistorakennus ja opettajain asuinrakennus, sekä ostettu vielä kolmas ns. Puolimatkan tila, jota käytettiin henkilökunnan ja oppilaiden majoitukseen. Opistotyö aloitettiin Peipohjassa syksyllä 1950. Vuoden 1950 loppuun mennessä oli rakennustöihin yhteensä noin 20.000.000 markkaa, mihin sisältyy Puolimatkan hinnasta maksettu 1.100.000 markkaa. Puolimatkan tila oli opiston omistuksessa vuoteen 1970. Vuonna 1963 ostettiin opiston välittömästä läheisyydestä Satakunnan Nuorisoseurain Liitolta ns. Liiton talo. Tämä kauppa helpotti majoituspulaa ja lopetti myös majoituskotien käytön lähiseudulla. Tulipalon vaurioittama "Liiton talo" myytiin 1970. Vuonna 1971 valmistui yksikerroksinen tiilitalo opiston pihapiiriin, jossa oli asuin- ja opiskelutiloja. Tämän jälkeen ei rakennettu uusia rakennuksia.

Toveriliitto

Opiston eri vuosikursseja yhdistävänä siteenä on toiminut Räisälän Kansanopiston Toveriliitto, joka perustettiin jo opiston ensimmäisenä työvuotena. Sen säännöt saivat vahvistuksensa 21.4.1909. Toveriliitto ja kansanopisto ovat olleet kiinteässä yhteistoiminnassa keskenään. Vuosittain on Kalevalajuhlien yhteydessä vietetty toveripäiviä ja kesäisin taas kesäjuhlia. Toveriliitto on varsinkin varhaisempina vuosina koettanut tukea vähävaraisten oppilaiden opistonkäyntiä sekä auttaa myös opistoa taloudellisesti vaikeina aikoina. Toveriliittolaiset kantavat jäsenmerkkiä, jossa on velvoittava tunnus: "Tunne itsesi."


Räisälän kansanopiston Toveriliiton merkki. Merkkiin olivat oikeutetut kaikki opiston käyneet sekä kaikki opistossa toimineet opettajat. Toveriliitolla on ollut vain yksi kunniajäsen, kauppaneuvoksetar Maria Lallukka.


Viimeiset vuosikymmenet

Räisälän kansanopisto sijaitsi Kokemäen Peipohjassa noin kilometrin päässä Kokemäen rautatieasemalta. Räisälän kansanopistoon kuului viimeisinä vuosikymmeninä kolme rakennusta, joita kutsuttiin mielikuvituksellisesti "Puutaloksi", "Kivitaloksi" ja "Asuntolaksi".

  • Kolmikerroksinen "Puutalo" oli Peipohjaan opiskelijoiden ensimmäiseksi asuntolaksi vuonna 1950 siirretty Ruoveden vanha pappila. 1950-luvulla rakennuksessa oli:
    • pohjakerros: sauna, pesuhuone, kattilahuone, polttoainevarasto, kellarit, poikien veistola ja maalaamo sekä lautavarasto
    • ensimmäinen kerros: luokka (juhlasali), kutomo, ruokasali, opetuskeittiö, varastotiloja, ja eteinen
    • toinen kerros: luokka (ompelimo), opettajainhuone, talousopettajan asunto ja viisi oppilasasuntoa
  • Viimeisinä vuosina 2000-luvulla "Puutalossa" oli:
    • pohjakerros: kuntoilu-, voimistelu ja meditaatiotilana toimiva luokka
    • ensimmäinen kerros: opiston keittiö ja ruokala
    • toinen kerros: asuinhuoneet (seitsemän 1-2 hengen huonetta) sekä opiskelijoiden yhteinen oleskelutila ja keittiö
  • Vuonna 1951 valmistui kolmikerroksinen "Kivitalo" . Rakennuksessa oli 1950-luvulla:
    • ensimmäinen kerros: johtajan asunto ja oppilashuone
    • toinen kerros: asunnot kolmelle opettajalle ja vierashuone
    • pohjakerros: sauna, lämmitystilat, polttoainevarasto ja kellari- ja varastotilat
  • Viimeisinä vuosina 2000-luvulla "Kivitalossa" oli:
    • ensimmäinen kerros: opiston toimisto ja rehtorin asunto
    • toinen kerros: kirjoittajalinjan luokka, kirjasto, lehtienluku- ja tv:n katseluhuone, kaksi keittiöllistä huoneistoa, sekä kaksi vierailevan opettajan huonetta
    • pohjakerros: tietokoneluokka ja opiston sauna
  • Vuonna 1971 valmistui yksikerroksinen tiilitalo "Asuntola", jossa oli kaksitoista 1-2 hengen huonetta. Asuntolassa oli opiskelijoille yhteinen oleskelutila ja keittiö. Asuntolan toisessa siivessä oli luokkahuone.

Kokemäellä kansanopiston ohjelmaan kuului aluksi samoja kursseja kuin Räisälässäkin. Perinteisen kansanopisto-opetuksen eriydyttyä opistossa toimi seuraavia linjoja ja pitkiä kursseja: 1954-75 yleinen linja, erityislinja (pankki-alalle aikoville), liikelinja, maatalouslinja, kotitalouslinja, opintolinja, perhehoitajakurssi, 1975-85 yleislinja, päiväkotiapulaislinja, perhehoitajakurssi, 1985-1994 kirjoittajalinja- "Dante-akatemia", päiväkotiapulaislinja, rauhan- ja kansainvälistyskasvatuksen linja, perhehoitajakurssi, vanhustyökurssi, käsityökurssi, elokuvalinja, 1994-1995 kirjoittajalinja, luovan elämäntaidon linja.


Räisälän kansanopistossa oli lukuvuoden aikana monia juhlia. Tässä on pitopäivälliset.

Opisto muuttui vuodesta 1985 lähtien vähitellen yleislinjaisesta ja hoitoalapainotteisesta koulutuksesta taidepainotteiseksi. Yleislinjalla suoritettiin peruskoulun yläasteen oppimäärä. Päiväkotiapulaislinja antoi kelpoisuuden päiväkotiapulaisen tehtäviin. Perhehoitajakurssi antoi peruskoulutusta hoito- ja huoltoaloille pyrkiville. Kurssiin sisältyi perhepäivähoitajan peruskurssi, Vanhustyönkurssi antoi valmiuksia työskentelyyn vanhusten parissa, valmensi sosiaalialan jatko-opintoihin. Kurssi antoi pätevyyden kotiavustajan ja vanhustenhuollon laitosapulaisen tehtäviin. Käsityökurssilla valmistettiin erilaisia kudonta- ja ompelutöitä. Rauhan- ja kansainvälisyyskasvatuksen linja 1986-87 antoi valmiuksia kansainväliseen ymmärtämiseen, yhteistyöhön ja rauhaan.

Vuonna 1985 aloitti toimintansa kirjoittajalinja "Dante-akatemia". Kirjoittajalinjan tavoitteena oli kirjallisen ilmaisutaidon monipuolinen kehittäminen. Linja antoi valmiuksia luovaan kirjoittamiseen ja lukemiseen. Elokuvalinja aloitti roimintansa 1994. Elokuvalinjan tavoitteena oli käsikirjoittamisen, elokuvakerronnan ja - tekemisen hallinta. 1995 alkoi luovan elämäntaidon linja, jonka tavoitteena oli elämää rikastuttavien ja tasapainoa antavien elämäntaitojen opettelu ja oman luovuuden löytäminen.

Opiston lyhytkurssitoiminta keskittyi pääasiassa kesäaikaan. Opistossa järjestettiin mm. yleislinjan jatkokursseja, virikekursseja, käsityökursseja, leikkikenttäohjaa ja kursseja, päiväkotiapulaisten ja perhepäivähoitajien täydennyskoulutuskursseja, siviilipalvelusmiesten koulutuskursseja, taidekursseja, harrastajateatterikursseja, kirjoittajakursseja, tanssikursseja sekä kirjoittajakesälukio.

Opiston loppu

Yli satavuotiaan, Maria ja Juho Lallukan v. 1908 perustaman Räisälän kansanopiston kohtaloksi koituivat opiston nauttiman valtionavun lopettaminen ja kansanopistostatuksen menettäminen v.2008. Kansanopiston toimintaa yritettiin jatkaa vielä tavallisena opistona, mutta elvytys ei enää onnistunut. Rahan puute kaatoi lopullisesti 101-vuotiaan Räisälän kansanopiston. Räisäläisten Säätiö ei omistanut eikä ohjannut opiston toimintaa. Vuosien mittaan säätiö antoi jonkin verran taloudellista tukea, mutta Räisälän Kansanopiston kannatusyhdistys omisti maat ja rakennukset. Yhdistys haki itsensä konkurssiin, kun kansanopiston toiminta Kokemäen Peipohjassa kävi mahdottomaksi.


Takaisin etusivulle