PUKSU TUOMOA PIETARIMATKAT


Näyte Räisälän murteesta.

Kaik vanhemma polve räisäläist muistoat viel, mite ylleistä sillo muinoaikoa ol Pietaris käynti. Melkei kaik miehet tunsiit Pietarin yhtä hyväst ko Viipurin, mut erittäinki sellast parissikkamiehet olliit siel ko kotonoa, ko hyö reisusiit siel melkei työksie. Nuo Pietarireisut olliit monta kertoa suorastoa miehistä rohkeutta kysyvii. Kaikkiki venäläist pyrkiit katsomoa suomalaisii vähä karsoal silmäl ja jos voa huomasiit vähä heikomma ja yksikertasemma suomalaise, nii aina hyö yrittiit jottai kolttosta ja ilkoa tehä, ja jos voa ol sopivoa tilaisuutta, nii antoit vaik selkeä. Sentakkie sin ei äkkinäise ja heikomma olt hyvä yksinneä eikä huono kaverinkoa kans lähtii ja sentakkie aina varustettiiki vähä suuremp sakki, ja järjestettii nii, et mukan ol jokkuu, ken osas tarpeiks ast hoastoa venättä ja mil ol muuteki tottumusta tälläsii matkoi tekemissie. Mut vauraimmat ja älykkäimmät ja kel ol muuteki riittäväst rohkeutta minkälaisii seikkailuihe tahovoase, uskalsiit tehä Pietarireisun yksinneäki ja selvisiit sielt kommelluksitta.

Kaikkei vauroampii ja ovelampii Pietaris kävijöi ol Kotti-Tuomas, mikä asu siel Ahvenise ja Pitkjärve välil siel Puksus. Tuomas ol melkko isoruhone mies ja kokohieki nähe erikoise voimakas, älykäs ja sukkelaliikkeine. Heä ko ol parissikkamies, ne heä joutu käymeä Pietaris melkei joka viikko ja sentakkie heä olki siel ko kotonoa. Tuomas joutu siel monellaisii seikkailuihe, mut heä selvis niist aina nii, jot ei hänel millokoa mitteä pahempoa kompoasta sattunt.

Siihe aikoa ol Venäjä ja Suome raja auk melkko vappoal kaupakäynnil, mut ol siit toas seIlasiiki tavaroi, mitä ei olt lupa tuuva Suomie. Halutuimpii kiellettyi tavaroi ol venäläine pirtu. Se ko ol siel halvempoa, ne sitä rohkeimmat Pietariskävijät yrittiit melkei aina tuuva tullessoa. Sijhe syntii lie Puksu-Tuomaski joskus langent. Jokatappoakses tullivartijoihe eppäilykset vähitelle kohistuit tuoho sarkaviittasie suurie miehie, mikä nii ahkeroa kulkuo Pietaris, jot eiköhä sil ole jottai luvatonta tavaroa ries ja sen pitkä sarkaviita sisäs. Ja nii ne rupesiit ajamoa Tuomasta peräst, mut hänel ko ol hyvä hevone ja sellane vauras mies ries, ne ei sitä olt helppo ottoa kii. Par kolme tullimiestä saivat hänet tavatakki, mut Tuomas selvis niist vaivattomast. Yhe kerra kaks tullimiestä ol Tuomasta vahis erreäs tiepolves metsätaipaliel. Tullivahit olliit hyvilleä, ko näkkiit Tuomoa ajava iha yksinneä, jot kyl nyt tavattii siut sopivoa aikoa. Ko Tuomas tul hevose juostes pientä hölkkeä tullimiehii kohal, hyppäs heist toine hevose suupuolie kii ja pijätti sen ja toine sano Tuomuoal, jot nouseppas ukko pois siint riest, ne katsotoa, jot mitä siel heinii al on - ja - mites se viita sisällys on nii pullalloa? Tuomas nous riest ja sano jot katsotoa voa, mut eihä miul uo ko vähä kauruskoi Pietarituomisiks Vilpol ja Heikil. Mut samas anto Tuomas sellase nyrki-isku toise tullimiehe leukoa, jot se ol silkertoa selälleä ko ankapoika ja näk moaliman silmisseä nii mone näkösen, jot ei olt sitä sellasen millokoa enne näht. Samas tempas Tuomas toise tullimiehe ryntäist kii ja paiskas rekkie, istu itse pieäl ja samas ol Tuomoa Isopunane täyves nelises kottiipäi. Nii sitä tultii jokkuu virsta. - Sit Tuomas pijätti hevosiese ja sano tullimiehel, jot meä nyt männessäis, äläkä tull aikamiehe kans leikittelemeä ko pienii poikii kans. Tullimies läks nolon tallustelemoa rajallepäi ja kiitti lykkyjeä, ko selvis niinki vähäl.

Yhe ker Tuomas ol toas Pietarimatkal ja ko tullimiehet huomasiit, jot heä män yl rajan, ne hyö varasiit puolekymment vaurainta miestä joukostoa vartijoimoa Tuomasta sopivoa paikkoa, ko millo arveliit häne tuleva takasii ja peättiit, jot nyt sarkaviittane mies kyl pyssyy heijä kynsisseä. Mut ei Tuomasta nii voa petetty. Heä arvas, jot nyt ne yritteät häntä pijätteä suuremmal voimal ja Tuomas varraisii sitä vart. - Ol helmikuine pakkasyö. Taivas ol kirkas ja kuu paisto täyvelt terält. Pakkane paukahtel puihe kuppeis, rie jalas naraji ja hevose askeleihe kirskumine kuulu pitkä matka peähä. Ja Tuomas ajo hiljaista hölkkeä hatukorvukset alloal. Vähä enne ko mis Tuomas arvel tullimiehiin häntä kytteävä, heä pijätti hevose ja työns viita sisäl vyö yläpuolel vähä heinii ja niihe pieäl pan tielt kokkuomiijoa kylmäneitä hevose "ympyräisii". Pullalloa oleva viita alus ol hyvi eppäilyttävä näköne. Vähä aja peräst Tuomas kohtaski tullivartijat, jotka piirittiit hänet joka puolelt ja sannoit jot läheteäs ukko nyt meil. Tuomas ei hättäitynt, voa sano rauhallisest: "Enhä mie mitekeä viitsijäis reisuvoatteis teil lähtii, ko työ että millokoa käy meil." Tullimiehet olliit nyt kouvvoa miestä ja sannoit jot ei siin nyt auta viisastelemine, voa nyt läheteä meil. Tuomas tuumi, jot ko työ nii kovast tahotta ne pitteähä sitä siit lähtii. Ensiks tullimiehet tarkastiit Tuomoa rien, mut sielt ei löytynt mitteä luvatonta, mut olliit varmat siint, ko näkkiit Tuomoa viitan nii pullalloa, jot ainaki siel on jokkuu pirtupullo tai jottai muuta kiellettyy tavaroa. Sisseä tultuvoa Tuomas tek hyvveä iltoa ja kumartel nöyräst tullipeälliköl. Peällikkö otti hyväilla vastoa, mut ärjäs samal jot: Mitäs siul lurjuksel on siel viita sisäl, ko se on nii täyve näköne, tietystki pirtupulloloi? Tuomas heittäity vähä pelkeäväise- ja kainonäköseks ja vastas jot: On miul p-skoa, ja ol suojelevinnoa sisällyksijeä. Nyt peällikkö komens jyrkäst jot: Viita napit ja vyö on avattava, jot nähheä mitä siel on. Mut Tuomas voa ei suostunt auvvoamoa. Tullipeällikö kärsivälliisyys loppu ja heä komens tullimiehet auvvoamoa Tuomoa viita napit ja vyön. Tullimiehet tekkiit työtä käskettyy, mut Tuomas voa yhä estel. No, tieshä sen, jot ko viita napit ja vyö avattii auk, ne kaik mitä viita sisäl ol, putosiit lattial, mut ei siel olt mitteä sellaista kiellettyy tavaroa, mitä ei sais kulettoa vaik raja ylki. Mut kyl tuIlipeämkkö ol nyt kauhia vihane, ja voati Tuomasta siivuomoa lattijoa, mut Tuomas sano jot kyl työ soatta pitteä, mitä uotta takavarikoinietki nii mone miehe voimal, vaik mie en ois milleä niitä antant teil. Kyl mie omiks tarpeiksein soan sielt tielt, enneko uon Räisäläs. Tuomas ol sen loatune mies, jot häntä ol väkise vaikia soaha mitteä tekemeä, eikä heä suostunt lattijoakoa siivuomoa. Viimisel tullipeällikkö karjas jot: Ulos roisto. Tuomas kumars yhtä nöyräst ko tultuvuaki ja läks sekä jatko tyytyväisen matkoa Räisäleä päi.

Pietarlaisil ol hyvi yleine tapa käyvä laskijaisen n.s. "moaslitsa-ajos". Suomeks se merkits laskiaisaijuo. Se tapahtu nii, jot kel ei itselleä olt hevosta, se palkkas hevosmiehe kyytii, ja ajettii nii paljo, ko ketä huvitti ja rahakukkaros ol varroa. Monet suomalaisetki käivät laskiaisen Pietaris moaslitsa-ajos, ko sil tienas hyväst. Puksu-Tuomas käi ja joka laskiaisen Pietaris sitä varte. Yhtenki laskiaisen Tuomas ol teht jo monta kyytii, mut siit iltapuolel päiveä tul kaks vaurasta miestä pyytämeä Tuomasta kyytii Kronstattii. Miehet olliit eppäilyttävä näkösii, kyl Tuomas sen huomas, mut lupas kuitenki lähtii. Ko yks Tuomoa kaver huomas, jot heä lähtyö nii voarallisel matkal, nii heä salavihkoa varotti Tuomasta, jot älä lähe. Kaik tunsiit ja tiesiit jot pietarlaist rosvot olliit monta kertoa tehniet nii, jot ottiit miehe moaslitsa-aijuo ja ajattiit jonneki mere jeäl turvallise matka peähä ja ryöstiit siel miehelt rahat ja hevose rekinie, ja pahimmas tappoakses voi mies menetteä henkiesekki. Nyt ol Tuomoal sentapane matka iesseä. Mut Tuomas ei pelänt lähteisseä ja läks, vaik kaver kiels.

Ko Tuomas ol ajant 5-6 virstoa mere jeäl, alko iltaki jo hämärteä ja nyt katsoit kyyvittävät olevan hyvä tilaisuuve ottoa Tuomoalt rahat sekä hevose. Mut Tuomas ei oltkoa enskertoa pappii kyyvis, eikä miehetkeä arvanniet, kene kans hyö olliit nyt tekemisis. Enempeä ei kyyvittävät enneä malttaniet uotella, voa koitteliit toteuttoa suunnitelmoase. Toine miehist tarttu Tuomoa viita kauuluksie ja yritti puottoa hänet kusklauvalt jeäl ja toine tarttu ohjaksii kii. Mut Tuomasta ei yllätetty. Heä ol jo enne lähtöjeä varant viita hihhoa kättä kovemmpoa ja samal ko mies tarttu häne kauluksehhie kii, sai se samas sellase isku, et putoski itse jeäl ja sama kohtalo seuras toistaki kyyvittäyvveä. Maksun ol Tuomas soant jo lähteis, joten heä tienas rahat helpommal ko ol sovittu. Siint, mite kyyvittävät selvisiit mere jeält pois, ei Tuomas soant millokoa tieteä, mut heä arvel jot voivat ne kaverukset vähäaikoa levätä siin, enneko tulliit Pietarii - - -

Tuomas tek tämänki reisu jälkie monta Pietarimatkoa, ja sattuha siel monellaisii seikkailui, mut kyl Tuomas niist aina hyvin selvis.

Puksu- Tuomas el lähes kaheksakymmene vanhaks, eikä käynt enneä parriikymmeneä vuotie Pietarissakoa, voa el hiljaisii vanhuuve päivii poikiise Vilpo ja Heiki luon, mitkä ovat melkei yhtä vauraita miehii ko Tuomas itseki ol parrailloa olles.

Pietarreisut olliit jo enne rakkoa Räisälä Venäjäl mänettämistä voa muistoloi, ko raja ol sulettu sen jälkie, ko Suom sai itsenäisyyve. Sentakkie Tuomoankoa pojat ei joutuniet tekemeä sellasii Pietarimatkoi, ko isseäse, vaik taipumuksii heilki ois voint siihe olla.


Takaisin etusivulle