Oma lehtemme 60-vuotias



Räisäläisten Säätiö perustettiin Köyliön Lallintalossa 1. maaliskuuta 1947. Säätiön sääntöjen 2 §:n
mukaan sen ”tarkoituksena on vaalia entisen Räisälän kunnan asukkaiden ja heidän perillistensä keskuudessa karjalaista yhteishenkeä sekä tukea heidän henkisiä ja taloudellisia pyrkimyksiään…”.
– Ensimmäiset, ”epäviralliset”, Räisälä-juhlat pidettiin Kokemäellä jo 1946. Säätiön järjestäminä ne jatkuivat vuodesta 1947 lähtien. Nämä tilaisuudet olivatkin sitten alkuun oikeastaan ainoa tapa pitää yhteyksiä hajalleen lyötyjen pitäjäläistemme kesken. Tarvittiin jotain ”kättä pitempää”, tarvittiin oma kotiseutulehti.

Säätiön hallituksen kokouksessa tammikuussa 1949 keskusteltiin oman lehden perustamisesta. Oltiin yksimielisiä sen tarpeellisuudesta. Otettiin selvää mahdollisista kustannuksista ja kannattavuudesta. Esitys vietiin Säätiön korkeimpaan päättävään elimeen, valtuuskuntaan. Se asettui kielteiselle kannalle peläten kustannusten suuruutta.

Vaatimaton alku

Seuraavan kerran asiaa käsiteltiin marraskuussa 1954. Huhtikuun 9. päivänä 1955 hallitus päätti ensimmäisen oman lehden julkaisemisesta 500 kappaleen painoksena. Lehti tuli valmiiksi pitäjäjuhliin, jossa sitä jaettiin ja myöhemmin myytiin Säätiön tukimiesverkoston kautta. Näin oli syntynyt räisäläisten keskuuteen yhdysside, kotiseutulehti RÄISÄLÄINEN, joka nyt täyttää 60 vuotta.

Lehden alku ei ollut suuruudella pilattu, vain kuusisivuinen. Mukaan oli saatu mm. oman entisen kirkkoherramme, räisäläisten uskollisen palvelijan, rovasti Jorma Helasvuon ja Viipurin läänin ent. maaherran Arvo Mannerin tervehdys. Ensimmäinen päätoimittaja, meidän kaikkien yhteinen ystävämme, hovioikeudenneuvos Robert Rainio tervehti lukijoita: ”Olkoon tämä Räisäläinen meidän kaikkien yhdyssiteenä, missä tahansa me itse kukin tätä evakkotaivalta sitten vaeltanemmekin!”

Ensimmäinen numero sisälsi mm. muistelmia Särkisalosta, kuulumisia nykyiseltä asuinseudulta Eurasta, Säkylästä, Kokemäeltä, Perttelistä sekä kansanopistoltamme. Tietysti mukana oli Säätiömme informaatiota. - Ajan rajan taakse siirtyneille räisäläisille oli varattu oma sivunsa. Tästä alkoi perinne. Vainajista on koottu lista, joka luetaan Räisälä-juhlien jumalanpalveluksessa ja julkaistaan seuraavassa lehdessä.

Kaikkien aikojen ensimmäinen Räisäläinen muodosti formaatin, joka on sittemmin toiminut hyvin kuusi vuosikymmentä. Lehtemme sisältää muisteloita meiltä ryöstetystä kotiseudusta, kuulumisia nykyisiltä paikoiltamme, runoa ja proosaa, henkilötietoja, murrepakinoita, Säätiön infoa. Hengellinen osuus muodostui ensin omien pappiemme hartauskirjoituksista. – Kotiseutumatkatkin tulivat mukaan aikanaan; ei siihen ensimmäiseen pitkälti vuosia kulunutkaan.

Karjala takaisin!

Lehden toinen numero ilmestyi 12-sivuisena jouluksi 1955. Nyt oli sisältönä mm. lääninrovasti Vihtori Reinikaisen ja pastori Onni Honkkilan hartauskirjoitukset ja tervehdykset. Runoja edustivat Einari Liimataisen ja Anni Pakarisen (myöh.Porenne) kotiseutuaiheiset, kaipaavat teokset. Anni muisti sitten omaa lehteään pitkään tyylikkäillä tuotteillaan. Samaten Einari kuului vakiokirjoittajiin. – Päätoimittaja Rainio pohdiskeli tekstissään n.s. Karjalan kysymystä. Entisen kotiseutumme takaisin saamista ja edes siitä puhumisesta ei niinä aikoina tietyillä tahoilla pidetty suotavana. Rohkeasti Rainio jatkoi aiheesta vielä seuraavissa numeroissa aina vuoteen 1959 asti.

Vielä 1956 Räisäläinen ilmestyi vielä vain kahdesti, heinä- ja joulukuussa. Ykkösnumerossa etusivulla Räisälän kirkonseutua esittävän ilmakuvan alla oli kotiseudun kaipuusta kertova runo. Sen kirjoittaja Toivo Väkiparta oli yksi niistä kuuluista Väkelän 17. sisaruksesta. Hänestä tuli räisäläisten hovirunoilija, joka jatkoi lehtemme avustamista elämänsä loppuun asti. Hänellä oli sanottavaa; mitä kauneinta suomenkieltä ja ”rimmaavia” säkeitä.

Neljästi vuodessa

Vuonna 1957 lehti ilmestyi neljä kertaa seuraten vuodenaikoja Maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu muodostuivat vakioajoiksi, joita on sittemmin seurattu 60 vuotta. Tähän rytmiin ovat tottuneet niin kirjoittajat, toimittajat kuin lukijatkin. 1957 ykkösnumero toi kirjoittajakaartiin uuden taitajan. Humalaisten tyttö Anna Puukka lähetti lehteen runonsa ”Raivaajat”. Se avasi Anna Rauhan (tätä nimimerkkiä hän myös käytti) ja Räisäläisen pitkäaikaisen ystävyyden. Annan runot, suorasanaiset kertomukset ja syvälliset aforismit saivat paikkansa lehtemme sivuilla vuosikymmeniksi. Työtä räisäläisyyden hyväksi jatkaa Annan ja Onnin poika Ilkka, joka on Säätiömme valtuuskunnan nykyinen puheenjohtaja. Onnea ja menestystä!

Terveisiä Räisälästä!

Vuoden 1958 ykkösnumerossa se sitten tuli: Terveisiä Räisälästä. Kolme rohkeaa Myllypellon miestä, Tauno Tiussa, Mauno Puputti ja Lauri Inkinen olivat kesällä 1957 tehneet ”sissimatkan” entiseen kotikyläänsä. Tauno ja Mauno olivat kertoneet reissusta jo Räisälä-juhlissa. Kaikkien räisäläisten tiedoksi se saatettiin lehden välityksellä. – Oli lähes uskomatonta, että aikana, jolloin ”suuri ja mahtava” Neuvostoliitto oli varmaan äreimmillään ja poikkeamiset Leningradin matkoilta olivat ankarasti kiellettyjä, nämä pojat uskalsivat riskeerata ties mitä. Aavistamme vain, että ikävä Myllypeltoon oli sydäntä riipaisevaa ja se saneli veljien ratkaisun.

Tauno kertoo: ”Vaimoni ja tyttäreni olivat saattamassa matkalaisia aamuvarhaisella ja toivottivat sydämellisesti onnea matkallemme. Tilanne ja tunnelma oli jollakin tavoin juhlavakin, kaihomielinen, sillä perheeni tiesi todellisen matkani päämäärän.” – Kuopus, 10-vuotias, pyysi isää tuomaan tuliaisina pussillisen kotipellon multaa.

19. kesäkuuta 1957 ryhmä Tiussa ihailee leningradilaisen automiehen kyydissä itäisen Kannaksen kauniita maisemia. Vaikeuksien jälkeen päästään Myllypeltoon vasta Käkisalmen Norsjoen kautta (suorin tie Pyhäjärveltä suljettu?). – Tauno kertoo tarkasti kotikylänsä näkymistä. Pian päästään Mustojan niitylle ja kotitalo näkyy. Isäntä astuu pihalle, portaille ja tuttuun tupaan. Nykyasukkaat ottavat hämmentyneinä vieraat vastaan, ja istuinta osoitellaan ovensuusta. Tauno ottaa tuolin ja astelee omalle paikalleen pöydän päähän. Parhaansa mukaan hän yrittää tuoda esille, kuka hän on, isäntä talossaan. Taitavat nykyiset asukkaat ymmärtääkin.

Miehet tarkastelevat kylänsä tarkoin, käyvät jokaisen kotipaikalla. Laajassa kahden sivun jutussa – kahden kuvan kera – kerrotaan perusteelliset terveiset ja tunteet. Kesällä 1959 Unnunkosken miehet Tauno ja Mikko Paavilainen pistäytyivät Räisälässä. Heidän kertomuksensa ”Matkanäkemyksiä Räisälästä” kertoi reitistä Humalaisten (ei yhtään taloa) kautta kirkolle. Sankaripatsaan ympärillä on tiheä pusikko, sen todistaa mukana oleva kuva. Makkolassa käynnin jälkeen he ajattavat kotikyläänsä, josta on laaja kuvaus. ”Olen iloinen, että voin tuoda terveisiä Unnunkoskelta kaikille teille, jotka varmasti olette kuluneina vuosina sinne kaivanneet”, päättyy kertomus.

Seuraavia terveisiä Räisälästä alettiin runsaammin saada vasta 1980-luvulla. Silloin vähitellen ”sissimatkoista” Leningrad-Räisälä-Leningrad reitillä alkoi muodostua varsinainen kansanliike. Luvallinen matkailu rakkaalle kotiseudulle alkoi vuonna 1990. Kyllä siellä on käytykin. Ja käydään edelleenkin. Ikävä meidät sinne ajaa.

Ahkeria avustajia

Ensimmäisen vuosikymmenen ahkerina kirjoittajina päätoimittaja Rainion (erikoisalana historia) ja omien pappiemme lisäksi esiintyvät mm. Aino Ohvo, Matti Räsänen, Simo Lallukka, Hilda Paavilainen, Toivo Ruotsalainen, Eemeli Kuisma, Matti Kopra ja Arvi Jortikka. Mukaan tuli myös ensimmäinen juttu ”Tarinaa Tampereelta”, tekijänä Särkisalon tyttö Eira Rajamäki, o.s. Ahola. Hän pysyi uskollisena avustajana pitkään 2000-luvulle, kuolemaansa asti. – Näiden lisäksi tarinankertojina esiintyivät kymmenet – sadat – pitäjäläisemme ja ystävämme. Kiitollisena päätoimittaja otti vastaan ja viimeisteli tekstiä painokuntoon.

Mitä kaikkea Räisäläinen noina vuosina sisälsi? - Säätiön oma informaatio koostui kokous- ja juhlauutisista sekä toimintakertomuksista. – Kansanopistolla oli aina oma palsta, laajimmillaan kokonainen sivu. Opiston täyttäessä 50 vuotta 1958 oli lehden kannessa Einari Liimataisen juhlaruno, sisäsivuilla laitoksen historiikki ja laaja esittely henkilöistä, jotka olivat sen toiminnassa ansioituneet. – Toiminta uusilla asuinsijoilla sai oman kuvauksensa: Karjala-seurat, marttakerhot, nuorisoseurat. - Räisäläisten vierailusta ruotsalaiseen kummikuntaan oli päätoimittajan tekemä neliosainen juttusarja. – Vapaussota ja jääkärit olivat paljon käsitelty juttuaihe. Jääkäriluutnantti Aarne Korhonen kertoi omakohtaisia kokemuksiaan viisiosaisessa sarjassa. – Talvisodan aikainen ErP 6 kokoontui 1963, ja siitä oli mittava kuvitettu juttu. – Vavahduttava kertomus oli Kivipellon opettajan, luutnantti Jorma Vuorion kärsimystiestä. Hänet vihollinen kaappasi keväällä 1940 rauhan tultua, eikä paluuta ollut kommunistidiktatuurin keskitysleiriltä. – Räisälän ortodokseille oli omistettu lehden numero I/65. – Särkisalon poika Matti Haikonen voitti jousiammunnan MM-kultaa 1965.

Mitä sitten puuttui? Vain ensimmäisessä Räisäläisessä oli maksettuja ilmoituksia. Edes yhtään kuolinilmoitusta ei ensimmäisen vuosikymmenen aikana julkaistu.

Vetäjä vaihtuu

Tässä vaiheessa on historiikin kirjoittajan syytä esittäytyä. Olen Johannes ja Helena Kaatosen nuorempi poika Särkisalon Korpelanmäen kupeelta. Seitsenvuotispäivänäni 9.12.1939 jouduin lähtemään ensimmäisen kerran evakkoon. Vaellusvuosien jälkeen päädyin opettajaksi Köyliöön. Harrastukseni on aina ollut kirjoittaminen. Siihen innosti erityisesti ylioppilaskirjoituksissa saamani äidinkielen ”ällä”. Olen ollut paikallislehden avustaja ja kahden päivälehden kesätoimittaja, toimitellut muutaman kirjankin.

Robert Rainio otti minuun yhteyttä, kun oli nähnyt heimolehti Karjalassa neliosaisen jutun, jonka olin kirjoittanut räisäläisestä vanhan kaartin sotilaasta Matti Ohvosta. Se julkaistiin 1965 myös tässä omassa lehdessämme ja kävi kisällinäytteestä, kun Rainio sanoi minulle kodissaan Turussa: ”Sie uot sellane poika, jot soat ruveta Räisäläise tekkuo”. Niin alkoi 1966 päätoimittajaurakka, joka kesti vaatimattomat 39 vuotta. Robert Rainio kirjoitti lehteen vielä ”eläkkeellä” ollessaan säännöllisesti. Hän siirtyi 1975 ”täältä puolehen ylhäisen maan”. Suuren suomalaisen, räisäläisen, vaiherikas elämä oli päättynyt. Kiitollisina muistamme häntä ja hänen työtään räisäläisyyden hyväksi. Uusi päätoimittaja tervehti lukijoitaan: ”Kun uusi toimituskunta aloittaa työnsä, se tekee sen nöyränä suuren tehtävän edessä. Toivomme selviytyvämme siitä kaikkien räisäläisten avulla”. (toimituskunta = Juhani K & Arvi Jortikka)

Kotikylien kehut

Seuraavan vuosikymmenen tarinoista mainittakoon seuraavaa: - Nuoret räisäläisukuiset papit alkoivat avustaa lehteämme hartauskirjoituksillaan; Sakari Honkanen, veljesparit Antero ja Hannu Honkkila sekä Pentti ja Hannu Pelkonen. – Räisäläisten uudet kotikunnat täällä lännessä esiteltiin kukin vuorollaan. Paikallisista meikäläisistä kerrottiin tietysti samalla. Kunkin pitäjän yritykset olivat mukana ilmoituksillaan, ja näin saatiin lehden tuottoa mukavasti lisättyä.

Kotikylien kehut - kilpailu sai suuren suosion. Kymmenittäin tehtiin toinen toistaan mukavampia kuvauksia, kuinka ennen vanhaan elettiin siellä Vuoksen virran vierillä. Ja lehti sai mieluista palstantäytettä. Puolueeton arvostelijaraati pisti parhaat seuraavaan järjestykseen: 1. Arvi Jortikka (Tiuri), 2. Anna Puukka (Humalainen), 3. Eemeli Kuisma (Siirlahti). – Koottiin suuri määrä valokuvia menetetyltä kotiseudulta, joista syntyi yli 300 kuvan diasarja. Vapaussodan 50-muistovuotena 1968 siellä mukana olleet Eemeli Kuisma ja Matti Jortikka kertoivat kokemuksiaan tuolta historialliselta ajalta. - Räisälän Kansanopiston 60-vuotisjuhla toi lehdessä esiin Juho ja Maria Lallukan, jotka olivat opiston alkuunpanijoita. - Opiston pihalla Peipohjassa pidetyssä suurjuhlassa oli yleisöä puolitoistatuhatta henkeä. – Räisälän Pamaus täytti samana vuonna 60 vuotta, ja se huomioitiin näyttävästi. – Uusina kirjoittajina esiintyivät mm. Martta Kuisma, Helvi Paavilainen, Heikki Lallukka ja Arvi Pekkanen - ”Rauvu Tommon – Arvi”. Hänen osuvia tarinoitaan riitti sitten vuosikausiksi.

Kotoista musiikkia

Räisäläiset ovat innokasta musiikkiväkeä. Keskuudestamme nousi alan ammattilaisiakin. Tohmajärven kanttori Wiktor Sointula, Särkisalon poika, sävelsi ja sanoitti paljon nimenomaan hengellistä musiikkia. Sitä saatiin julkaistavaksi lehdessämme. Samoin kanttori Eino Sepältä tuli hänen sävellyksiään. – Lauri Marila kertoi kappaleellaan muistoja Räisälästä. – Väinö Väkiparta runoili Räisälän polkan, johon sävelen laati puoliammattilainen, Köyliön apteekkari Pentti Nurminen. – Aarne Räkköläisen ja Pentti Timoskan käsistä lähti Humppalaulu sekä Muistoja Ivaskasta.

Urheilustakin kerrottiin mukavia asioita. Veikko Javanainen voitti veteraanien MM-kisoissa keihään ja oli 5-ottelussa toinen. Arto Bryggare ja Martti Vainio esiteltiin räisäläissukuisina MM-kisojen palkintomiehinä. Räisälän Pamauksen 70-vuotistaival huomioitiin, samoin hevosjalostusyhdistyksen 100-vuotinen historia.

Uutta painotekniikkaa

Vuoden 1978 viimeinen numero toi muutoksen painotalon palveluksiin. Hitaasta kohopainotekniikasta siirryttiin offset´tiin. Lehden teko tehostui ja nopeutui. Ei tarvinnut enää valmistaa kalliita kuvalaattoja, ja kuvien määrää voitiin rutkasti lisätä. Tietokone tulosti tekstin ja asemoi eli taittoi sivut tehokkaasti. 0,3 millimetrin alumiininen painolevy vain rotaatiokoneen silinterille, ja tuotapikaa sieltä tuli valmista lehteä yli 20.000 kappaletta tunnissa. – Näinhän se suunnilleen meni?

Toinen muutos näkyi etusivulla 1981. Toimituskunta, joka oli ollut pitkään lähes turhan panttina, lakkautettiin Arvi Jortikan siirtyessä ”reserviin”. Päätoimittaja huseerasi lehden kokoon yksin ja laittoi etusivulle tunnuslauseemme, joka pätee vielä tänä päivänäkin: ”Karjalaisen perinteen vaalija – Räisäläisten yhdysside”. – Levikin hoito siirtyi Arvilta päätoimittajan puolisolle Sinikalle.

Tänä vuonna tehtiin luovutuspaperit Räisäläisen tallennuksesta dvd-muotoon/Säätiön haltuun. Kaikki lehdet tulevat mahtumaan (vuoden 2014 loppuun ilmestyneet) yhdelle levylle eli melkoinen paperikasa on paketissa. Veljekset Hannu ja Alpo Hoppendorff ovat tehneet DVD:n yhteistyönä. Hannu pääsi käsiksi Räisäläisiin, jotka yksi hänen veljistä (Matti) peri. Mielenkiinnosta sitten kokeili tallentamista ja siitä se sitten lähti. Alpolla oli joitakin numeroita, joita puuttui ja hänkin sitten alkoi kuvata vuosikertoja. Kuvassa ovat vasemmalta alkaen: Aimo Kalenius, Arja Salo, Kirsti Mäkitalo, Jouko Perttu, Hannu Hoppendorff, Ilkka Puukka ja Milja Puukka. Takana Leo Saveljeff.

Marjamatkoilla

1982 alkoi tulla kertomuksia salaisista kotiseuturetkistä. ”Kävin isäni haudalla”, otsikoi Korpelanmäen poika (Juhani), ”Terveisiä Melnikovosta” taas Juurkorvenmäen poika (Aarne Räkköläinen). Alpo Jortikka kävi ”marjamatkalla” Humalaisissa. Anna ja Tauno Tiussa seuranaan Lierin Nelma Marttilankolkalta kokivat voimakkaita tunteita siellä kotikunnailla. Nimimerkin suojissa matkasivat mm. Unnunkosken ja Makkolan pojat sekä Kolmen Kopla. – Nimimerkkien käytöllä yritettiin turvata se, että myöhemminkin ”suuri ja mahtava” antaa matkaviisumin.

Räisäläisen kolmas vuosikymmen toi mukanaan avustajiksi taitavia sanankäyttäjiä: Tauno Seppä, Väinö Viipuri (V.Ä.Iski), Alpo Jortikka, Hilkka Annikki Tanhola, Taneli Henttinen, Alvar Poskiparta. Opistomme entinen johtaja, kouluneuvos Matti Kähäri kirjoitti laajoja sarjoja otsikoin: Räisäläisten matkassa, Räisäläisten vaiheita, Itäisen Kannaksen elämää, Itäisen Kannaksen perintö, Entistä Räisälää ja Koulupoikana Käkisalmessa.

Säätiön juhlaa

Säätiö täytti 40 vuotta 1987, ja sitä juhlittiin näyttävästi Kokemäellä. Juhlapuhujana oli mies, joka oli vaikuttanut voimakkaasti karjalaisten vaiheisiin vuosikymmenien ajan ja vaikutti yhä : Karjalan Liiton puheenjohtaja, valtioneuvos ym. Johannes Virolainen. Hän osasi ottaa suuren salintäyteisen yleisönsä mestarin tavoin. – Toisena ikimuistoisena ohjelmana oli kahden sotaveteraanin, Pentti Iisalon ja Matti Rantasilan haastattelu. He kertoivat taistelun tapahtumista Tiurin sillan maastossa 18.8.1941. Iisalo joukkueen johtajana ja Rantasila varajohtajana pysäyttivät valiosotilaineen vihollisen perääntymisen kirkonkylän suunnalta. Nuori vänrikki Pentti sai ansioistaan Mannerheim-ristin, ja Matillekin se olisi kuulunut. – Tämä sankaritarina on ollut lehden palstoilla useampaan otteeseen.

Neuvostonäkökulma

Lehden sisällöstä poimittakoon seuraavaa (II/85): Toimitus sai käyttöönsä neuvostoliittolaisen tutkimuksen Leningradin alueen kaupungeista. Käkisalmesta kertova suomennettu viiden kuvan juttu täytti kaksi sivua. Missä hengessä historiaa käsiteltiin, kävi ilmi ensimmäisestä lauseesta: ”Ennen toisen maailmansodan alkua Käkisalmi oli tyypillinen pieni kapitalistinen kaupunki…”. Koko tarina uhkui vihaa valkosuomalaisia, ”fasisteja” ja heidän petollista hyökkäystään vastaan. Kehuttiin tietysti puna-armeijaa ja Neuvostoliiton sankarin arvon saaneita sotilaita sekä Isänmaallisen sodan jälkeen alkanutta kaupungin nopeaa kehitystä. - Merkkejä tästä ”kehityksestä” on tänäkin päivänä nähtävissä Räisälässä, joka kuuluu Käkisalmen piiriin.

Suhteet solmitaan Melnikovoon

Säätiön hallitukselle tuli 1990 Melnikovon kunnanjohtaja Juri Svinarovilta kirje, jossa kutsutiin delegaatio vierailulle Räisälään. Elo-syyskuun vaihteessa hallitus sinne matkusti, rakkaille rannoille. Tästä tuli tapaaminen, joka avasi salvat sinne kotiseudulle. Seuraavan Räisäläisen (III/90) kansikuvassa joukkomme laulaa voimalla Karjalaisten laulua Tiurin koulun portailla – kouluahan ei enää ole, vain portaat. Ryhmällemme järjestettiin mahdollisuus nähdä, mitä toivoimme. Viralliseen ohjelmaan kuului mm. osallistuminen Melnikovon koulun lukuvuoden avajaisiin. Siellä meille ojennettiin runsaat kukkakimput, jotka sitten laskimme sankareiden haudalle, niin venäläisten kuin suomalaisten. Vieraanvaraisille isännille osoitimme sydämelliset kiitokset.

Tästä aukeni sarka, joka jatkuu yhä. Vierailuja on tehty enimmäkseen sinne itään päin, mutta kyllä varsinkin 1990-luvulla myös tänne länteen. Yhtenä suurimmista saavutuksista oli 1992 hautausmaan muistomerkin saaminen kirkkomaalle sieltä poistetun sankaripatsaamme tilalle. Hankkeen isä oli Juri Svinarov. Pidettiin suuri juhla, johon tuli busseilla Suomesta n. 600 vierasta. – Matkanjohtajana kunnostautui Heino P. Paavilainen niin kuin niin monta kertaa sen jälkeen. – Räisäläisellä riitti kertomista.

Uusia kertojia

Lehden avustajiksi saatiin kirjata uusia taitavia kertojia. – Putorian tyttö Liisa Merenkylä ja Särkisalon poika Esko Ahola aloittivat pitkän ja tuotteliaan kautensa tarinoillaan. Molemmat esiintyivät myöhemmin juhlapuhujina Räisälä-juhlilla. Pentti, Eero ja Hannu Ehoniemi muistivat lehteä kuvauksillaan, Eero usein omalla murteellamme. – Murteella lähestyi lukijoitaan Aarne Räkköläinen. Hän myös laati tunteikkaita runoja. – Tuula Lindqvist kertoi eloisasti vuosittaisista ”laulusouduista”. – Ritva Maliniemi lähetti mukavia kertomuksia tuoden esille lapsen näkökulman.

1990-luvun alussa avustajajoukkoon liittyi kaksi ahkeraa kynän taitajaa. - Irja Kavenius osasi ilmaista Räisälän murteella asioita ehkä paremmin kuin kukaan muu. Hänen pakinansa kertoivat pääosin muistoja elämänsä varrelta lämminhenkisesti ja huumorin kultaamina. – Samanlainen taito oli nimimerkillä Eke eli Erkki Honkasella. Hänen kielensä oli ”yleiskarjalaista”, Viipurin puolen murretta. Irja ja Erkki jatkoivat molemmat ansiokasta kirjoittamistaan aina viime vuosiin eli kuolemaansa asti.

Säätiön toimia

Lehdellä riitti Säätiön asioissa jatkuvaa informointia. 1994 valmistui kuvakirja Räisälästä, vuotta myöhemmin Räisälän historian kolmas, laajennettu painos. – Muistopatsaaseen kirkkomaalle hankittiin Pro Patria – laatat, joihin tulivat sankarivainajiemme nimet. – Ortodoksitsasounan paikalle Timoskalaan nousi muistoristi. - Kartat ja kirjat julkaistiin jokaisesta kylästä tai koulupiiristä. – Museon nouseminen Tuomaalan kautta Köyliön Räisälä - keskukseen on ollut raatajilleen suuri urakka. Kiitos Antti Kuismalle ja hänen esikunnalleen!

Uusi päätoimittaja

Kun Räisäläinen täytti 50 vuotta, julkaistiin sen kannessa lehden historian ensimmäinen värikuva, kohteena Räisälän kirkko. Samalla päättyi päätoimittaja Juhanin pitkä päivätyö ja uutena aloitti Kullervo Huppunen. Hänellä oli alan kokemusta 25 vuoden verran ja homma sujui siis ammattimiehen ottein. Jälki oli upeaa ja jutun aiheita riitti: Säätiön 60-, opiston 100- ja Humalaisten nuorisoseuran 105-juhlavuosi, Suvannon seudun pitäjäyhteisö, Keljan taistelun muistomerkki, Räisälän kirkon korjaus ja 100-vuotisjuhlat. - Elisenvaaran pommituksen vaiettu murhenäytelmä sai tilaa pitäjäjuhlilla ja lehden sivuilla. – Kotiseutumatkat, kyläjuhlat, sukuseurojen toiminta; niistä riitti tarinaa. – Laajoja juttusarjoja tekivät Sami Suviranta Räisälän kylien paikannimistä, Kerttu Javanainen Jurkkalaisten elämänkoulusta ja Malmi Niemi aiheesta ”Monenlaista matkantekkoo”.

Kullervo Huppusen veli Juhani toimi Säätiön hallituksen puheenjohtajana, kun hän yllättäen kuoli sydänkohtaukseen 2009. Veljekset olivat yhdessä hoidelleet räisäläisten asioita, Kullervon tehtävänä tiedottaminen. Veljen poismeno oli Kullervolle monin tavoin hänen kautensa raskain asia.

Oma lehtemme

Räisäläisen sivumäärä on kaiken aikaa ollut hallitussa kasvussa. Kuudella aloitettiin 1955, tusinalla jatkettiin pitkään, noustiin vähin erin kahteenkymmeneen ja siitä yli; 2013 olivat lehden numeroiden sivumäärät seuraavat: I – 28, II - 28, III – 24, IV – 28.

Tilaajien määrässä tapahtui 50-80 -lukujen aikana laskua. Alimmillaan se oli 1981: vajaa 1.300. Aloitettiin radikaali levikkijärjestelmän muutos. Sijoituskuntien kirkkoherranvirastoista pyydettiin kaikkien räisäläissukuisten osoitteet ja heille lähetettiin näytenumerot. Muitakin tempauksia toteutettiin. Tilauksia alkoi tulla lisää, ja pian päästiin yli 2.000:n. Vuosituhannen vaihteessa lehti meni 2.246 kotiin. Eniten tilaajia oli Kokemäellä, 158. Toisella sijalla oli Helsinki. Yleisin tilaajan sukunimi oli Pelkonen, 49, Haikosia oli 36, Kuismia ja Suutareita 35. – Nykyisin tilauksia on n. 1.600.

Lehden päätoimittajina ovat toimineet Robert Rainio 1955 - 65, Juhani Kaatonen 1966 – 2004, Kullervo Huppunen 2005-12, Mauri Tenhonen 2013 ja Matti Välkkynen 2014 alkaen. – Levikinhoitajina olivat Eemeli Kuisma 1955-65, Arvi Jortikka 1966-80 ja Sinikka Kaatonen 1981 – 2004. Kullervo Huppunen hoiti kautenaan sekä toimittamisen että levikin. Nykyisin levikin asioista vastaa Kirsti Mäkitalo.

Kiitos!

Räisäläisellä on edelleen tärkeänä missiona olla ”Karjalaisen perinteen vaalija – Räisäläisten yhdysside”. Saamme kiittää vanhan polven päättäjiä, jotka perustivat lehden. Kiitämme heitä – satoja – tuhansia - jotka ovat kuuden vuosikymmenen kuluessa laatineet monipuolista tekstiä. Kiitos kuuluu yhteistyötahoillemme, mm. vuosikymmeniä lehteämme palvelleelle painotalolle. Tietysti kiitämme kaikkia Räisäläisen tilaajia. Ilman heitä ei lehteä olisi. Pidetään yhdessä huoli siitä, että oma lehtemme saa jatkossakin elää!

Juhani Kaatonen

Teksti julkaistu Räisäläisessä 4/2014.

Takaisin etusivulle