Mannerheim-ristin ritari Hugo Laukkanen


Talvisodan aikana syntyi ajatus ottaa käyttöön kunniamerkki, joka voitaisiin antaa sotilasarvosta riippumatta sodan aikana osoitetun erikoisen urheuden, taistellen saavutettujen tärkeiden tulosten tai ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkinnoksi.

Mannerheim-risti oli jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin mukaan ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin oma ajatus. Mannerheim halusi kunniamerkin, joka voitiin samanlaisena - ilman aikaisempaa "luokkajakoa" - antaa niin kenraalille kuin sotamiehellekin.

Ristin myöntämistä koskeviin säädöksiin tehtiin sodan aikana kaksi muutosta. Laki kunniapalkinnon suorittamisesta, jolla ristiin liitettiin valtion varoista maksettava kunniapalkinto 50 000 markkaa, joka suuruudeltaan vuonna 1943 vastasi vakinaisessa palveluksessa olevan luutnantin vuosipalkkaa. Toisena muutoksena lisättiin asetukseen mahdollisuus palkita sotilas uusista ansioista toistamiseen.

1. luokan Mannerheim -risti annettiin vain marsalkka Mannerheimille ja kenraali Heinrichsille. 2. luokan Mannerheim -risti myönnettiin 191 henkilölle ja näistä neljälle kahteen kertaan. Merkki on sen harvinaisuuden ja sen vaatimien erityisansioiden vuoksi Suomen arvostetuin kunniamerkki. Yksi heistä oli räisäläinen Hugo Laukkanen, Mannerheim-ristin ritari nro 77, joka ainoana räisäläisenä nousi tähän jatkosodan suomalaisten sankarien kastiin.

Hugo Laukkanen syntyi 14.4.1912 Räisälän Köninginmäellä. Hänen vanhempansa olivat Erik Laukkanen ja Riitta os. Matikka. Hugolla oli kaksi nuorempaa veljeä Olavi s.1914 ja Kaukoa s.1915. Hugo varttui aikuiseksi Siirlahdessa pienessä salomökissä vaatimattomissa oloissa. Hän oli yksinhuoltajaäidin kolmilapsisen perheen veljessarjan vanhin. Isä oli mennyt Amerikkaan, josta hänestä ei kuulunut mitään lähdön jälkeen. Hugo kävi kansakoulun Siirlahdessa ja varusmiespalveluksen 1933-35 Rannikkotykistörykmentti 3:ssa. Palveluspaikkana oli Laatokalla Konevitsan saari ja hän kotiutui alikersanttina. Ennen sotia Hugo toimi maataloustöissä eri maatiloilla Räisälässä.

Laukkanen oli rintamalla jo talvisodassa ja toimi erillaisissa huoltojoukoissa Keski-Kannaksella. Välirauhan ajan hän oli puolustusvoimien palveluksessa kuuluen kantahenkilökuntaan. Hänen sotilaalliset kykynsä ja johtamistaitonsa tulivat esille vasta jatkosodassa ja varsinkin sen alkuvaiheessa. Hän yleni nopeasti kersantista vänrikiksi.

Talvisota: ryhmänjohtaja 3.KmK/1.D 1939-40, Karjalan kannas. Jatkosota: joukkueenvarajohtaja JR 58 1941, joukkueenvarajohtaja ja joukkueenjohtaja JR 16 1941-43, joukkueenjohtaja JvKoulK 3 1943-44 ja ErP 7 1944, Sortavala, Valkeasaari, Metsäpirtti, Rukajärvi, Klyyssinvaara, Ilomantsi, haavoittui 9.8.1944 Ilomantsissa, kotiutettu 12.11.1944.

Vääpeli 7.8.1941, vänrikki 28.1.1943, luutnantti 13.9.1960. MR 2, VR 3 mk, VR 4 mk, VM 2, Ts mm, Js mm, RUL am.

Sotien jälkeen Hugo Laukkanen teki työuransa Valtionrautateiltä rataosaston työnjohtajana. Hugo oli naimissa kahdesti ja hänellä ei ollut lapsia. Hän kuoli Helsingissä 28.7.1974 jäätyään työpaikallaan junan alle. Hänet on haudattu Helsinkiin Maunulan hautausmaalle.

Jalkaväkirykmentti 58:n komentajan esitys

Vääpeli Laukkanen on toiminut koko sodan ajan joukkueenjohtajana osallistuen jokaiseen taisteluun ja lisäksi lukuisiin onnistuneisiin partiomatkoihin. Mustallalammilla komppanian ollessa etuvarmistuksessa, hän saattoi vahvan kk:lla vahvistetun vihollispartion tuhotuksi erinomaisen taitavalla johdollaan, joukkueensa nopealla saartoliikkeellä. Mustalammilta hän teki puolijoukkueella partiomatkan syvälle rajan taakse tuoden sieltä arvokkaita tietoja. Hyökkäyksessä Luukkolan aukealle hän oikealta ylitti joukkueellaan miinoitetun murroksen ja suoritti sivustasta nopean iskun vihollisen varustettuihin asemiin tuottaen täten viholliselle suurta hämminkiä. Lisäksi hän tuhosi itse henkilökohtaisesti useita varustettuja vihollispesäkkeitä saattaen toimintakyvyttömäksi mm. kaksi hirsistä rakennettua kk.asemaa. Pataljoonan edetessä Matikaisen mäeltä Kaalamon asemalle hän täydellisesti yllätti vihollisen ns. "mökkiaukealla". tuhosi siellä vihollisen pesäkkeet ja otti mäen haltuunsa. Kaalamosta hän teki puolijoukkueellaan onnistuneen partiomatkan Petäjävaaraan. Tällä matkalla hän valtasi kolme kyläryhmää ja saattoi vihollisen suuren hämmingin valtaan. Hyökkäyksessä Suur-Homovaaraan vääpeli Laukkanen suoritti taas nopean saartoliikkeen sivustakäsin kovassa vihollistulessa ja valloitti käsikranaatein ja kasapanoksin vihollispesäkkeitä täynnä olevan kivikellarin ja kivinavetan. Keinosen kukkulalla hän joutui upseerien kaaduttua kahden joukkueen johtajaksi ja hyökkäyksessä pureutui joukkueineen vihollisen hirsillä ja kivillä varustettuihin asemiin aloittaen voimakkaan vyörytyksen. Tirimen taisteluissa vääpeli Laukkanen suoritti vaikean ja taitoa kysyviin partioretken Okamäen suuntaan ottaen yhteyden siellä oleviin omiin joukkoihin. saaden selvän vihollisen linjojen kulusta.

Jalkaväkirykmentti 58:n komentajan uusintaesitys

5.7.1941 Mustallalammella vääpeli Laukkanen henkilökohtaista esimerkkiä ja urhoollisuutta näyttäen karkotti ja suurimmaksi osaksi tuhosi joukkueellaan kk:lla ja tyk.tulenjohtajalla vahvistetun asemiimme tunkeutuneen noin 50-60 miestä käsittävän vihollisosaston.

10.7.1941 hyökkäyksessä Luukkolan aukealla hän henkilökohtaisesti ensimmäisenä joukkueensa edessä ylitti vahvasti miinoitetun murroksen sekä tunkeutui vihollisen lujasti varustamiin asemiin aloittaen vyörytyksen. Tässä tehtävässä hän henkilökohtaisesti kasapanoksen ja käsikranaatein tuhosi kaksi hirsillä ja kivillä vahvistettua asemaa.

16.7.1941 hyökkäyksessä hän suoritti joukkueellaan ankarasta vihollistulesta huolimatta saartoliikkeen vihollisen sivustaan ja pääsi tulipesäkkeitä täynnä olevan kivinavetan luo, josta hän henkilökohtaisesti kasapanoksilla tuhosi ensimmäiset pesäkkeet aukaisten täten tien joukkueelleen. Tästä oli seurauksena navetan ja koko kukkulan valtaaminen.

24.7.1941 hän otti upseereiden kaaduttua, johtoonsa kaksi joukkuetta. Hyökkäyksen aikana hän näillä joukkueilla tunkeutui ankarassa tulessa vihollisen vahvoihin hirsivarustuksiin tuhoten sisäänmurtokohdassa pahimman pk.pesäkkeen. Tällä teollaan hän aiheutti sen, että sisäänmurto onnistui.

Viralliset nimitysperustelut 9.8.1942

Vääpeli Laukkanen on kaikessa toiminnassaan näyttänyt henkilökohtaista esimerkkiä ja osoittanut esimerkillistä urhoollisuutta. Hyökätessä on hänellä ollut tapana edetä joukkueensa edessä, jolloin hän omalla toiminnallaan on kannustanut miehensä tuloksellisiin tekoihin vihollisen lujia asemia murskattaessa. Hänen vastuualttiuttaan osoittaa muun muassa se, että hän kerran, upseerien kaaduttua, otti johtoonsa taisteluosaston ja vei ne menestykselliseen sisäänmurtoon.


Takaisin etusivulle