Kunniamerkeistä 1918 - 1945


Seuraavassa artikkelissa käsitellään yleisimpiä Suomen itsenäisyyden ajan virallisia kunniamerkkejä vuosilta 1918-1945. Aiheen laajuudesta johtuen mukaan on otettu vain sota-ajan ja isänmaallisen toiminnan kunniamerkkejä. Näistä kunniamerkeistä tässä artikkelissa mukana vain nauhassa rintaan kiinnitettävät kunniamerkit.

Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6.12.1917 ei maallamme ollut ainoatakaan virallista kotimaista kunniamerkkiä tai palkitsemismitalia. Näin ollen suomalainen kunniamerkkijärjestelmä on yhtä vanha kuin itsenäinen kansamme. Suomessa on neljä eri ritarikuntaa: Vapaudenristin (VR), Valkoisen Ruusun (SVR), Suomen Leijonan (SL) ja Pyhän Karistan (PKR) ritarikunnat. Tässä artikkelissa käydään läpi vain Vapaudenristin Ritarikunnan kunniamerkkejä.

VAPAUDENRISTIN RITARIKUNTA

Vapaudenristin ritarikunta perustettiin 4.3.1918 silloisen kenraali Mannerheimin aloitteesta Suomen senaatin päätöksellä. Eriarvoisia merkkejä oli alun perin seitsemän: suurristi, 1., 2., 3., 4. lk Vapaudenristit sekä 1. ja 2. lk:n Vapaudenmitalit. Mainittujen kunniamerkkien jako päättyi kuitenkin jo 28.1.1919. Talvisodan puhjettua otettiin Vapaudenristi uudelleen käytäntöön 8.12.1939 ja vakinaistettiin 16.12.1940 perustamalla pysyvästi Vapaudenristin ritarikunta. Nykyinen toiminta perustuu 18.8.1944 annettuun asetukseen, joka tekee mahdolliseksi kunniamerkkien antamisen myös rauhan aikana. Tämän jälkeen merkkien jakaminen on 1960-1970-lukujen suvantovaihetta lukuunottamatta periaatteessa katkeamaton.

Kuvassa ylärivi vasemmalta:
3. lk:n Vapaudenristi miekkojen kera 1941
4. lk:n Vapaudenristi miekkojen kera 1918
4. lk:n Vapaudenristi miekkojen kera keltaisessa nauhassa 1941
1. lk:n Vapaudenmitali 1939
2. lk:n Vapaudenmitali 1918

Alarivi vasemmalta:
4. lk:n Vapaudenristi kansalaisansioista 1918
4. lk:n Vapaudenristi kansalaisansioista 1941
Vapaudenristin 2. lk:n ansiomitali 1941
Vapaudenristin sururisti 1941


Vapauden ristin kunniamerkistä on neljää eri tyyppiä johtuen myöntöajankohdasta. Vapaudenristin (mitalin) taustapuolelle merkitään sodan alkamisvuosi eli vapaussodasta 1918, vuosien 1939-40 sodasta myönnettyihin vuosiluku 1939 ja vuosien 1941-45 vuosiluku 1941. Tämän jälkeen myönnetyt vapaudenristit ovat jaettu ilman vuosilukua. Mitaleja lukuun ottamatta kaikkia ristejä myönnettiin sotilasansioista ja siviiliansioista vuonna 1918.

Punaisessa valkoraitaisessa ruusukenauhassa miekkoineen Vapaudenristit VR3 ja VR4 ovat vihollisen tulen alla myönnetyt. Vapaudenristit VR3 ja VR4 keltapunaraitaisessa ruusukenauhassa (kotirintamanauha) miekkoineen on ei vihollisen tulen alla myönnetty. VR3:n hakaristin väri kullattu ja VR4:n hakaristi on hopeoitu. Ristien materiaalit: 1918 on rauta, 1939 rauta/musta lakkamaali ja 1941 mustaksi oksidoitu rauta. Vapaudenristit siviiliansioista ovat ilman miekkoja ja nauhan ruusuketta. Vuoden 1918 ja 1939 siviiliansioista saatujen ristien nauhaväri on puna-valkoinen ja 1941 kelta-punainen sekä ristien materiaali on pronssi / sininen emali. Vapaudenristit punaisella ristillä ovat ilman miekkoja ja nauhan ruusuketta. Ristin keskellä on upotettu ruusukkeessa punainen risti.

1 lk:n Vapaudenmitalien materiaali on joko hopeoitua pronssia tai hopeaa. 2 lk:n Vapaudenmitalien materiaali on pronssia. 1. ja 2. luokan Vapaudenmitalit punaisella ristillä ovat muuten tavalliset, mutta niissä on etupuolella pieni punainen risti. Näiden Vapaudenmitalien etupuolella on teksti: URHEUDESTA - FÖR TAPPERHET ja takana on teksti: SUOMEN KANSALTA ja vuosiluku.

Vuoden 1940 lopulla perustettiin Vapaudenristin 1. ja 2. ansiomitali. Tämä Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali on ns. teollisuusmitali ja annettiin siviileille. Näiden ansiomitalien etupuolella on teksti: ISÄNMAAN PUOLESTA - FÖR FOSTERLANDET ja takana on teksti: SUOMEN KANSALTA 1941.

Vapaussodassa kaatuneille myönnettiin kuoleman jälkeen Vapaudenristi tavallisella puna-valkoisella nauhalla (VR4).Talvisodan aikana päätettiin, että kaatuneen leskelle, vanhemmalle tyttärelle tai äidille annetaan 4. luokan Vapaudenristi mustassa nauhassa. Talvisodassa kaatui 23 157 suomalaista ja katosi 804. Sururisti on periaatteessa myönnetty kaikkien näiden lähimmälle omaiselle vuosiluvulla 1939. Jatkosodassa kaatui tai katosi hieman yli 90 000 suomalaista. Sururisti myönnettiin näiden kaikkien lähimmälle omaiselle vuosiluvulla 1941. Sotateollisuuden tai muussa maanpuolustuksen hyväksi tehdyssä työssä surmansa saaneen omaiselle myönnettiin surumitali. Mitali on 1. luokan ansiomitali mustassa nauhassa.

Vuonna 1941 päätettiin, että 1., 2., 3. ja 4. luokan Vapaudenristi voidaan myöntää myös tammenlehvätunnuksella. Tammenlehvä liitettiin asianomaisen aikaisemmin saamaan Vapaudenristiin, mutta myös uutena kunniamerkkinä. Tammenlehvä kiinnitetään nauhaan vaakunan yläpuolelle.

Vapaudenristien ja ehkäpä koko kunniamerkki-instituution historiassa ainutlaatuisin on Suomen äideille äitienpäivänä 10.5.1942 annettu Vapaudenristi 4 lk. Vapaudenristi sijoitettiin eduskunnan valtiosaliin ja kaikkiin maan kirkkoihin. Myös Räisälän kirkko sai Vapaudenristin kehyksissä, siihen liittyvine Ylipäällikön päiväkäskyineen. Ylipäällikön äitienpäiväkäsky sai alkunsa rintamavänrikki Toivo Jussilan kirjeestä ylipäällikölle, jossa hän tätä asiaa ehdotti. Tätä Vapaudenristiä kehyksissä säilytettiin Räisälän kansanopistolla Kokemäen Peipohjassa vuoteen 2009 asti. Nykyisin se on Räisäläisten Säätiön hallussa ja tulee esille uuteen Räisäläkeskukseen.

Kuvassa: Ylipäällikön äitienpäiväkäsky ja Vapaudenristi v.2009 Räisälän kansanopistolla kuvattuna.

Myönnetyt Vapaudenmitalit ja -ristit

Listasta mukana vain nauhassa rintaan kiinnitettävät Vapaudenristin kunniamerkit ja niiden jakomäärät eri sodissa.

	    	   	v.1918	 v.1939-40	v.1941-45
	VR 2 mk tl				   209
	VR 2 mk		  271	     167	  1160
	VR 2 pr			       2
	VR 2 ka		  140	      52	    53
	VR 3 mk tl				  1390
	VR 3 mk		  973	    1004	  9539
	VR 3 pr		   22	      48	   338
	VR 3 ka		  221	     290	   152
	VR 4 mk tl				  8359
	VR 4 mk		 6261	   14971	 47959
	VR 4 pr		  181	     270	   861
	VR 4 ka		 1282	    1129	   490
	Vm 1		15433	   11720	 70611
	Vm 1 pr		  197	      34	  5253
	VR am 1					   219
	Vm 2		13212	   115842	239622
	Vm 2 pr		  623	      241	  6849
	VR am 2					 33438

mk tl = miekoin tammenlevällä, mk = miekoin, pr = punaisen ristin kera, ka = kansalaisansioista, am = ansiomitali. Myöntömäärät perustuvat lähteisiin: Vapaudenristin ritarikunta - Isämaan puolesta kirja v.1997 ja Suomen kunniamerkit - Jani Tiainen kirja v.2010.

SUOMEN SOTIEN MUISTOMITALIT

Vapaussodan muistomitali (Vs mm)

Muistomitali perustettiin suomen senaatin päätöksellä 10.9.1918. Mitalilla oli jakamisen alkaessa kunniamerkin luonne. Vuoden 1918 Vapaudenristien jakaminen oli viivästynyt ja kun se lakkautettiin 29.1.1919 - käsittelemättömät anomukset korvattiin tällä Vapaussodan muistomitalilla, jonka nauhaan kiinnitettiin erillinen heraldinen ruusuke. Näin ollen mitalia on myönnetty kunniamerkkinä sekä muistomitalina yhteensä 71 000 kpl.

Vapaussodan muistomitaliin lisättiin 1919 kuuluvaksi 11 erilaista solkea. Soljet ovat hopeaa ja oikeutetut tilasivat ne itse ja huolehtivat kuluista. Solkeen on kaiverrettu paikka (suomeksi tai ruotsiksi), jossa käytyyn taisteluun asianomainen oli osallistunut. Solkia saattoi olla nauhassa useampiakin. Solkien tekstit: Pohjanmaan vapautus, Vilppula, Tampere, Satakunta, Savo, Karjalan rintama, Viipuri, Lempäälä-Lahti, Kouvola-Kotka-Hamina, Pellinki ja Etelä-Suomi.

Talvisodan muistomitali (Ts mm)

Muistomitali perustettiin presidentti Kallion 2.8.1940 antamalla asetuksella. Se myönnettiin rintama-joukoissa palvelleille miekoilla ja puolustushaaraa tai rintamalohkoa osoittavalla soljella ja muille vain soljella tai ilman sitä. Mitalin materiaali on musta rauta. Vuoden 1940 asetus sisälsi myös ohjeet muistomitalin myöntämisestä ulkomaalaiselle. Tämän mitalin koko on hieman suurempi kuin varsi-naisen muistomitalin. Ulkomaalaisille myönnetyt mitalit ovat kultaisia, hopeisia tai pronssisia ja kään-töpuolen teksti latinaksi. Talvisodan muistomitalin perusmallin jakomäärä noin 700 000 kpl ja ulko-maalaisille jaetun mallin jakomäärä hieman yli 10 000 kpl.

Kuvassa vasemmalta: Vapaussodan muistomitali, Talvisodan muistomitali ja Jatkosodan muistomitali. Kuvan alaosassa mitalien kääntöpuolet


Jatkosodan muistomitali (Js mm)

Muistomitali perustettiin vuonna 1957 eli kaksitoista vuotta sodan päättymisestä. Mitalista on olemassa kaksi erilaista versiota suomen- ja ruotsinkielinen. Mitalin etupuolella teksti "Isänmaa" tai "Foster-lander". Vuonna 1987 perustettiin lapin sotaan osallistuneille kuuluva erillinen solki. Soljessa teksti "Lapin sota" tai "Lapplandskriget". Muita solkia tai tunnuksia ei jatkosodan muistomitalin nauhaan ei kuulu.

VAPAUS-, TALVI- JA JATKOSODAN MUISTORISTIT

Suurin osa vapaussodan muistoristeistä syntyi heti 1920 alkupuolella ja viimeiset 1940-luvulla. Itsenäisyystaistelun sekä vapaussodan yleisimpiä muistomitaleita ja -ristejä ovat: Helsingin valloituksen mm , Tampereen valtauksen mm, Vilppulan risti, Raudun risti, Voimaliiton mm, Jääkäriaktivistimitali ja Länkipohjan risti.

Suomalaiset vapaaehtoisjoukot tekivät vuosina 1918-1922 useita retkiä rajan yli itään. Näitä retkikuntia ja niiden käyttämiä taisteluja nimitetään heimosodiksi. Heti näiden sotien jälkeen perustettiin Aunuksen muistomitali (3500 kpl) ja Karjalan muistomitali (2500 kpl). Vuonna 1938 alettiin jakamaan Heimosotaristiä ja niitä oli oikeutettu samaan näihin retkiin osallistuneet. Heimosotaristin solkina on miekkaa pitelevä käsi ja niiden määrä ilmaiseen henkilön retkien määrän. Viron vapaussodan mitali perustettiin 14.12.1920 ja sitä myönnettiin suomalaisille 3500 kpl.


Kuvassa jääkärivänrikki Juho Aution (s.1889 Kaukola) mitalit vasemmalta lukien: 1. lk:n Vapauden-mitali 1918, Vapaussodan muistomitali, Talvisodan muistomitali (miekoilla + Laatokankarjala soljella), Suomen Valkoisen Ruusun mitali, Raudun risti, Heimosota risti (yhdellä soljella), Karjalan muistomitali, Pitkärannan risti, Rajajääkärijoukkojen muistoristi, Saksan kunniaristi 1914-18, Unkarin sotamuistomitali 1914-18. Kuvan mitaleita säilytetään Rajamuseossa Imatralla, jossa kuva otettu.

Talvisodan muistoristit syntyivät heti sotatoimien lakattua. Jatkosota häiritsi näiden jakelua ja rauhan tulo 1944 lopetti sen kokonaan. Vasta vuonna 1957 niiden jakelu jatkui. Jatkosodan muistoristien syntymiseen meni kymmenisen vuotta sodan päättymisestä. Viimeisin tähän ryhmään perustettu on Kotirintamanaisten mitali vuonna 1990.

Talvisodan muistoristit: Kainuun risti, Laatokan mitali, Talvisodan Lapin risti, Länsi-Kannaksen risti, Muolaan risti, Pitkärannan risti, Summan risti, Taipaleen risti, Kollaan risti, Koiviston risti, Tolvajärven risti ja Keski-Kannaksen risti.

Talvi ja jatkosodan muistoristit: Päämajan mr, Kotijoukkojen mr, Ilmavoimien mr, Laivaston mr, Rannikkojoukkojen mr, Karjalan risti, Pioneeriristi, Sotarautatiemuodostelmien mr, Rajajääkärijoukkojen mr ja Kotirintamanaisen mitali.

Jatkosodan muistoristit: Maaselän risti, Pohjois-Vienan risti, Kannaksen risti, Itä-syvärin risti, Aunuksen risti, Äänisen mr, Panssaridivisioonan mr, 1.Divisioonan mr, Murtajadivisioonan mr, 4. Divisioonan mr, Ilvesdivisioonan mr, 6. Divisioonan mr, Kolmen kannaksen koukkaajien mr, Kalparisti, 10. Divisioonan mr, 11. Divisioonan mr, 12. Divisioonan mr, Rukajärven suunnan mr, Tammidivisioonan mr, 18. Divisioonan mr, 19. Divisioonan mr, Itäkannaksen risti, Ryhmä 0RvPr:n mr, Sinisen Prikaatin mr, 15. Prikaatin mr, Prikaati K.n mr, Jatkosodan Lapin risti ja SS-vapaaehtoisten mr.

MUUT ISÄNMAALLISEN TOIMINNAN KUNNIAMERKIT

Suojeluskunnan (kultainen, hopeinen ja rautainen) ansioristi myönnettiin suojeluskuntatyössä ansioituneille kansalaisille ansioiden ja sodassa osoitetun urhoollisuuden perusteella. Suojeluskunnan rautaista ansioristiä myönnettiin yhteensä 2494 kpl. Suojeluskunnan ansiomitalia myönnettiin yhteensä n. 9500 kpl.

Lotta Svärd -järjestön nauhassa kannettavat ansiomerkit ovat ansioristi ja ansiomitali. Vuodesta 1993 on alettu myöntää Lottamuistomitalia. Mitalia myönnetään Lotta Svärd -järjestössä lottana ja/tai pikkulottana toimineelle.

Sininen ristin Vapaussoturien Huoltosäätiö perusti vapaussotamme 50-vuotisjuhlavuonna 1968. Sitä jaetaan jääkäreille, aktivisteille sekä jääkäriliikkeeseen osallistuneille, vapaussotaan osallistuneille soljella "1917-1918", heimosotiin osallistuneille, suojeluskuntaan 1917-1944 kuuluneille ja Lotta Svärd järjestöön kuuluneille.

Kuvassa vasemmalta: Suojeluskunnan rautainen ansioristi, Suojuskunnan ansiomitali, Lotta Svärd ansiomitali, Lottamuistomitali, Sininen risti, Sotilaspoikaristi

Sotilaspoikaristi on perustettu vuonna 1991 ja on muistoristityyppinen perinneristi. Ristiä myönnetään vuonna 1933 tai sitä ennen syntyneille, Suojeluskunnan poikaosastossa tai Sotilaspoikajärjestössä toimineille.

KUNNIAMERKKKI KÄYTÄNNÖT

Arvojärjestys lasketaan nauhassa rintaan kiinnitettäviin merkkeihin nähden aina vartalon keskiviivasta ulospäin. Ensin tulevat kaikki suomalaiset kunnia-, ansio ja palkitsemismerkit sekä muistomitalit ja muistoristit. Näiden jälkeen tulevat ulkomaiset kunniamerkit luokkien mukaan ja eri luokissa ranskankielisten nimien mukaan aakkosjärjestyksessä. Vieraan valtion juhlatilaisuuksissa kuitenkin tämän maan merkit ennen muiden maan merkkejä.

Kuvan ylärivissä talvisodan muistoristejä vasemmalta lukien: Kollaan risti, Taipaleen risti ja Summan risti. Kuvan keskellä nauharipa ja siinä kunniamerkkinauhat vasemmalta lukien VR4, Vm1 ja Ts mm. Alhaalla pienoiskunniamerkkien ripa ja siinä kunniamerkit: VR4, VR4, Ts mm, Js mm ja Suomen Punaisen Ristin hopeinen ansiomitali.

Eriarvoiset kunnia- ja ansiomerkit voidaan osoittaa myös kunniamerkkinauhoin, joihin on kiinnitetty erilaisia tunnuksia. Vanhoissa valokuvissa jatko-sodan ajalta, monilla sotilailla näkyy sellaisia olevan puvuissaan. Kunniamerkkinauhalaatoissa käytetään samoja nauhoja mitä on varsinaisissa kunniamerkeissä. Kunniamerkkinauhat kiinnitetään normaalikoossaan 10 mm leveään nauhariviin säädettyyn arvojärjestykseensä. Jos ne ei yhteen riviin mahdu, voidaan käyttää useampia rivejä. Tällöin arvojärjestys alkaa ylimmästä rivistä.

Pienoiskunniamerkit (miniatyyrit) ovat asianomaisten merkkien tarkkoja jäljennöksiä kaiken muun paitsi koon puolesta. Pääsääntöisesti pienoiskunniamerkit on itse hankittava. Korkea-arvoisissa merkeissä käytetään tunnuksia nauhassa erottamaan arvoluokat.

Kunniamerkkeihin yleensä kuuluu, että asianomaiselle annetaan kunniamerkkiin kuuluva omistuskirja tai sen saamista osoittava kirjallinen ilmoitus. Omistuskirjasta käytetään joskus nimitystä luovutuskirja tai myöntökirja. Talvi- ja jatkosodan kunniamerkkien omistuskirjat ovat A4-kokoa. Ne on sijoitettu usein Sotainvalidien Veljesliiton näitä varten valmistamiin kehyksiin, joita paperikaupat myivät.

LISÄTIETOJA

Suomalaisista kunniamerkeistä on julkaistu useita eri kirjoja viime vuosikymmenien aikana. Myös netistä saa paljon tietoa kunniamerkeistä ja niiden käytöstä.
Suomalaiset ritarikunnat on esitetty sivulla: http://www.ritarikunnat.fi/
Talvi- ja jatkosodan muistoristit on estelty sivulla: http://www.oulunnumismaatikot.fi/
Kunniamerkit ja niiden nauhat: http://www.hyrsky.fi/

Kuvat ja teksti: Heikki Haikonen
Teksti julkaistu Räisäläisessä 4/2013.

Takaisin etusivulle