Pitkän päivän matka

Räisälän viimeinen kirkkoherra Jorma Helasvuo


Helmi-maaliskuun vaihteessa 1928 astui Kirvun Sairalan asemalla junasta alas nuori mies, jonka häntä vastaanottamaan tullut renkipoika tunnisti helposti tavanomaista suuremmasta pituudesta. Tuo mies oli pastori Jorma Helasvuo, jonka tuomiokapituli oli määrännyt Kirvun naapurikunnan, Räisälän, kirkkoherran apulaiseksi.

Jorma oli juuri päättänyt asevelvollisuutensa Lappeenrannassa. - Hänelle oli tuottanut ensin pieniä vaikeuksia löytää kartalta koko tuota Karjalan kannaksen pitäjää, eikä hiin voinut silloin aavistaa, miten pitkän ja vaikeankin taipaleen hiin tulisi elämässään Räisälän seurakunnan kanssa kulkemaan. Ajettiin hevosella pitkin Helisevä-järven jäätä, kuljettiin lopulta ohi ajomiehen osoittaman kappalaisen (Robert Rainio) pappilan, jonka pihalla koira haukkui. Eipä aavistanut Jorma sitäkään, että tuon talon tyttärestä, Milkasta, tulisi hänelle myöhemmin aviopuoliso. Saavuttiin kirkkoherran pappilan pihaan. Vanhahko, hiukan sairaalloinen Sixtus Olsson ja hänen Anna-vaimonsa ottivat tulijan ystävällisesti vastaan, ja hänet majoitettiin apupapin huoneeseen, johon Olsson oli teettänyt pidennetyn sängyn saatuaan jostain tiedon uuden apulaisensa suuresta koosta.

Jo seuraavan vuoden (1929) lopulla kuoli edellä mainittu Räisälän kappalainen yllättäen 59-vuotiaana, ja Jorma valittiin hänen virkaansa ensin vt:ksi ja v.1931 vakituiseksi kappalaiseksi. - Kirkkoherra Olssonin horjuva terveys tuli yhä heikommaksi. Siihen aikaan kirkkoherran virasta ei oikeastaan jääty eläkkeelle, ja näin Jorma käytännössä toimi myös vt. kirkkoherrana. Olssonin lopulta kuoltua valittiin Räisälän kirkkoherraksi lääninrovasti Vihtori Heinikainen (1939-41). Tuskin oli piispa ehtinyt asettaa hänet virkaansa, kun syttyi Talvisota ja pian oli kaikkien Räisälästä lähdettävä.

Räisäläisten sijoituspaikkakunnaksi määrättiin Ilmajoki, jonne evakkoja alkoi pian virrata tuhansia. Tämän vuoksi lähetettiin kappalainen Helasvuo heitä sinne jouluksi tervehtimään. Tammikuun puolivälistä hän siirtyi toimimaan Ilmajoelle, mistä vain pistäytyi Räisälässä. Hän avasi Ilmajoelle Räisälän kirkkoherranviraston alaosaston ja osallistui huoltotoimintaan sekä seurakuntatyöhön paikallisen papiston kanssa. Kirkkoherra saapui Ilmajoelle 27.3.1940, ja jatkoi siellä Jorman kanssa Räisälän seurakuntatyötä tavattomaan ahtauteen sijoitetun seurakunnan keskuudessa. Ilmajoelta räisäläisiä sitten siroteltiin muihinkin pitäjiin. Talvisodan päätyttyä kappalaisemme siirtyi Karijoen pappilaan; syksyllä 1940 hän piti mm. rippikoulun Kauhajoella ja vuoden lopulla tuli siirtyminen Jalasjärvelle, jonka kappalaiseksi Jorma valittiin sitten v:n 1941 keväällä.

Kun Jatkosota alkoi ja Suomi sai luovutetun Karjalan taas haltuunsa, palasi Jorma Räisälään takaisin 1.6.43 sen kirkkoherraksi valittuna. Piispa Ilmari Salomies saapui 30.4.44 asettamaan hänet virkaansa. Piispa puhui "hyvä paimen" tekstistä korostaen erityisesti paimenen tehtävää laumansa koossapitäjänä. Tuskin kukaan silloin aavisti, että tämä lauma 1,5 kuukauden kuluttua joutui uudelleen vaellustielle. Monet olivat saaneet lähtömääräyksensä kokoontuessaan viimeisen kerran kotikirkkoonsa 18.6.44. Kahden päivän kuluttua tästä joutui räisäläisten evakkojuna Elisenvaaran tuhoisaan suur-pommitukseen. Räisälään jätettiin joitakin työryhmiä, joita Jorma kävi vielä elokuussa tervehtimässä ja piti sotilaspappien avustamana iltahartauden kirkossa 23.8.44.

Räisäläiset sijoitettiin aluksi Peräseinäjoelle ja Jalasjärvelle, jonne Jormakin majoitettiin. Kun räisäläisten pääosa muutti vähitellen Satakuntaan ja Varsinais-Suomeen, siirtyi kirkkoherrankin toimipaikka Eurajoelle. Jorma johti siirtoseurakuntaansa aina vuoden 1949 loppuun, jolloin Räisälän seurakunta lakkautettiin. Varsinainen seurakunnan lopettajaisjuhla vietettiin 18.12.1949 Kokemäellä. Vaikka Jorma v:sta 1950 toimi uusissa kirkkoherranviroissaan Jämsässä ja sitten Keravalla, säilyi hänen asemansa eräänlaisena koko Suomen räisäläisten hengellisenä johtajana aina uudelle vuosituhannelle saakka. Hänelle suodun pitkän iän ansiosta hän sai olla osaltaan johdattelemassa aivan uuttakin räisäläisten sukupolvea kohti Taivaan kotia.

Jorma oli kummisetäni. Hänellä oli monta muutakin kummilasta ja todella paljon kaikenlaisia tehtäviä ja ihmisiä, joille hän huomiotaan jakoi. Siksi minun oli usein pakko ihmetellä, miten hänellä oli aikaa niin usein soitella minullekin; toki soitin hänelle silloin tällöin itsekin tai tapasin häntä henkilökohtaisesti. Hän tuntui olevan viimeiseen asti tavattoman hyvin perillä nyky-maailmankin tapahtumista, varsinkin mikäli ne koskivat räisäläisiä tai sitten uskontoon ja yleensäkin ihmisen elämänvaellukseen liittyviä asioita. Korkeaan ikään tullessa hänen mielipiteensä entistä suvaitsevammiksi, muita ymmärtäviksi. Hänellä oli kyky kuunnella ja arvostaa kanssaihmistensä ajatuksia ja antaa niiden mahdollisesti vaikuttaa omiinkin mielipiteisiinsä.

Viitisen vuotta sitten kirjoitin hänestä jonkin tapaamisen jälkeen eräänlaisen runon. jota en kuitenkaan halunnut kellekään näyttää, en varsinkaan Jormalle, koska tiesin, että hän ei ehkä olisi pitänyt siitä. Vielä viimeisen kerran hänet sairaalassa tavatessani hän nimittäin sanoi näin: "Minä olen asemani vuoksi saanut niin paljon kunniaa, joka ei ole minulle kuulunut - muistan usein kirkkoherra Olssonin sanat: "Kaikki on Jumalan armoa".

Jorma-setä

93 vuotta
ja yhä sinä viivyt luonamme,
Pitkä, hiukan jo kumarainen,
mutta valoisa olemus
täynnä hengen voimaa,
ihanteellisuutta ja periaatteita,
toisten huomioimista;
ystävällisyyttä, hienotunteisuutta ja kiitosta.
Puheessa vuosien paino,
pitkiin kokemuksen tuoma ymmärtämys
ihmisen vikoja ja heikkouksia kohtaan.

Ja Sana, joka kulkee kaiken läpi kirkkaana pohjavirtana.
Usko, joka kurottuu yli rajan.
Ristin armon vastaanottaminen
joka päivä ja aina uudelleen rukouksessa.

Mikko Rainio
Teksti on julkaistu Räisäläisessä 4/2001


Jorma Taneli Helasvuo (v:een 1926 Hällström)

s. 25.5.1903 Heinolassa, k.12.11.2001 Helsingissä

Ylioppilas -21, teologinen erotutkinto -26, vihitty papiksi 1927, pastoraalitutkinto 1930.

N.k. armovuoden saarnaajana Hirvensalmella 1927, asevelvollisuusaikanaan Lappeenrannan rakuunarykmentin pastori, osan ajasta prikaatin pastori.

Kirkkoherran apulaisena Räisälässä 1928-31, Räisälän kappalainen 1931-41, Jalasjärven kappalainen 1941-43, Räisälän kirkkoherra 1943-49 (sen jälkeen Räisälän seurakunta lakkautettiin), Jämsän kirkkoherra 1950-57, Keravan kirkkoherra 1957-70.

Rovasti 1952, Tuusulan rovastikunnan lääninrovasti 1963-70, SVR 1.

Toiminut uskonnon ja laulun opettajana eri kouluissa ja kansanopistoissa, Eurajoen (kunta, johon räisäläisiä asutettiin) kunnanvaltuuston jäsen 1948-50, Jämsän kansanopiston johtokunnan puheenj. 1951-58, Keravan Rotary-klubin presidentti 1964-65, myöhemmin kunniajäsen; hän osallistui etenkin klubin hengelliseen toimintaan.

Jorma Helasvuo osallistui erilaisiin karjalaisten toimintoihin, raittiustyöhön, kansanopistoihin liittyvään toimintaan, sairaalasielunhoitopiiri-työhön ja Sininauhaliiton toiminaan. Hän kävi usein puhumassa em. asioihin liittyvissä tilaisuuksissa koko Etelä-Suomessa Pohjanmaata myöten ja teki näistä aiheista lehtikirjoituksia.

Jorma Helasvuo kuului tunnettuun musiikkisukuun (mm. hänen veljensä prof. Veikko Helasvuo toimi Sibelius-Akatemian rehtorina). Jorma suunnittelikin ylioppilaaksi tultuaan muusikon uraa ja hän harjoittikin alan opintoja mm. Helsingin Musiikkiopistossa (nyk. Sibelius-Akatemia). Kristillisessä ylioppilasliikkeessä saatu hengellinen herätys johti hänet kuitenkin valitsemaan teologin elämänuran. Hänen erinomaista sellonsoittoaan saatiin kuitenkin kuulla monissa hengellisissä tilaisuuksissa; viimeisen pienen konserttinsa hän piti 90-vuotispäivänään. Hän soitti myös muutamissa orkestereissa, mm. Keravalla. Jorman soitin oli 150-vuotias sukusello, joka oli hänen hallussaan 70 vuotta. Mieliinpainuva selloesiintyminen oli Jorman vaimon sisaren, Martta Rainion, hautajaisissa Räisälän kirkossa 19.6.1944 vihollisen suurhyökkäyksen tykinjylinän koko ajan lähestyessä. Jorman oma sello oli jo lähetetty pois Räisälästä, mutta paikalla oli erään sotilaan, korpraali Ivan Putilinin (Suomen kitaransoiton uranuurtaja), sello. Piispa Eelis Gulinin hautajaisissa v. 1975 Jorma soitti selloaan vainajan testamentissa olleen pyynnön johdosta.

Kaikkein tärkeintä Jormalle oli lähes hänen koko elämänsä ajan oman, kaksi kertaa evakkoon lähteneen seurakuntansa Räisälän hengellisestä elämästä huolehtiminen. Räisäläisten säätiön valtuuskuntaan hän kuului v:sta 1947 alkaen. Jorma halusi toimittaa papin tehtäviä lähes kuolemaansa asti; viimeiset puheensa juhlatilaisuuksissa hän piti 98-vuotiaana? Kuollessaan Jorma oli Suomen senhetkisistä papeista vanhin. Hänen elossa olevista rippikoululaisistaan luultavasti vanhin oli 90-vuotias.


Takaisin etusivulle