Luterilainen asutus saa alkunsa 1600-luvulla


1500-luvun lopulla hellittää Venäjän ote Käkisalmen-Karjalasta. Pitkissä ja paikkakunnalle erittäin tuhoisiksi käyneissä sodissa Ruotsin onnistuu laajentaa valtapiiriään itään päin. Vanha karjalaisen heimon rintamaa joutuu näin vaihtamaan isäntää. Venäläisten tilalle tulevat ruotsalaiset.

Lohduttomalta näyttää se kuva, mikä Ruotsin yliotteen vakiintuessa avautuu eteemme koko Käkisalmen-Karjalassa. Maakunta on hävitetty, talot on poltettu, ja asukkaat on joko surmattu tai ovat he sitten paenneet uusien vallanpitäjien tieltä.

1500-luvun loppupuolella, ennen Käkisalmen-Karjalan joutumista Ruotsille, oli Kaupungin pokostassa kaikkiaan 17 pajarien ja 114 talonpoikaistaloa. Vuonna 1589, jolta vuodelta ovat ensimmäiset ruotsalaiset tiedot, oli Räisälässä 17 ja Kaukolassa 7 veroa maksavaa talonpoikaa. Kaikkiaan oli savuja eli taloja 24. Hävitys oli ollut todella hirvittävä. Asuttuja taloja oli vähemmän kuin viidesosa entisestä määrästä. Sitä paitsi näyttää asukkaiden joukossa 1589 olleen jo Ruotsin puoleisesta Suomesta paikkakunnalle siirtyneitä uudisasukkaita. Nimistä päätellen oli näet mainittuun manttaaliluetteloon merkityistä luterilaisia Räisälässä 6 ja Kaukolassa 3, joten alkuperäistä kreikkalaiskatolista karjalaista väestöä oli sodan jälkeen Räisälässä vain 11 ja Kaukolassa 4 veroa maksavaa talonpoikaa perheineen.

Räisälässä asutus keskittyi neljään kylään. Räisälän kylässä oli 11 taloa, Tiurinkoskella 2, Hytinlahdella 1 ja Tekemälahdessa 3 taloa. Viimeksi mainituista sijaitsi yksi Kaukolan puolella Tervolan kylässä. Luterilaisista talonpojista on kaksi mainittu sukunimeltä, nimittäin Hannu Saironen (Saijron) ja Heikki Härskinen (Herskin). Jälkimmäisen mukaan on epäilemättä Härskeensaari saanut nimensä.

Asutus voimistuu vähitellen. Vuonna 1590 Räisälässä mainitaan jo 23 talonpoikaa, joista 11 lienee katsottava luterilaisiksi. Luterilaisten joukossa on mm. Olli Kiuroinen ja Lauri Kekkonen. Asutuksi on tullut edellä mainittujen kylien lisäksi Killatsunkoski (Killakoski). Räisälässä oli vielä kolme lampuotia: Lauri Jantunen, Peter Wepsä ja Antti Kärpänen.

Humalaisten kylä tulee asutetuksi 1591. Siellä asuvat silloin Heikki Karhunen ja Heikki Sairanen. Räisälän kylän uusista asukkaista mainitaan taas sukunimeltä Suni Jakonen, Tuomas Leinonen ja Antti Kukkonen.

Särkisalon kylässä on 1592 neljä taloa. Siellä asuvat Niilo Hallikainen, Brusius ja Antti Kuronen sekä Lauri Nuttrunen. He ovat ilmeisesti kaikki uusia tulokkaita. Sellaisia ovat myös mm. Antti Lemmitty Humalaisissa, Maunu Huppoinen, Tuomas Jantunen ja Jöns Koppainen Räisälän kylässä sekä Hannu Virolainen Hytinlahdessa. Vuoteen 1593 mennessä Räisälän talonpoikien luku kohoaa jo 36:een.

Ruotsalaisten ensimmäinen valtakausi kestää Käkisalmen-Karjalassa vain vajaat kaksi vuosikymmentä (1580-1597). Venäläiset pääsevät sitten uudelleen maakunnan isänniksi, mutta jo 1611 ruotsalaiset tulevat toistamiseen ja jäävät nyt kokonaiseksi vuosisadaksi Käkisalmen-Karjalan valtijaiksi.

1600-luvulla saadaan vähitellen parannetuksi ne haavat, mitkä kestetyissä sodissa on lyöty. 1613 ovat Räisälän kylistä asutettuja: Räisälä, Tiuri, Humalainen, Härskiänkylä, Unnunkoski ja Hytinlahti. Kaikkiaan on näissä kylissä 60 veroa maksavaa talonpoikaa ja niistä 27 yksinomaan Räisälän kylässä, joka varmaan on käsitetty hyvin laajaksi. Isäntien joukossa mainitaan mm: Niukkanen, Koppainen, Suikkainen, Hauhiainen ja Savolainen Räisälän kylässä. Härskiänkylässä taas Liimatta, Javanainen ja Akkainen, Unnunkoskella Paajanen, Kotoinen ja Orava sekä Hytinlahdessa Virolainen, Laukkainen, Rautia, Rouhiainen ja Käkönen.

Tällä vuosisadalla tapaamme asiakirjoista melkein poikkeuksetta kaikki ne kylien nimet, mitkä esiintyvät myöhemminkin Räisälän asutushistoriassa. Vuosikymmenien mittaan eteemme ilmaantuu asiakirjojen sivuilla niin ikään yhä enemmän ja enemmän sukuja, jotka 1940-luvlle asti asuivat Räisälässä. 1600-luvuilla ei asutus kuitenkaan vielä ollut niin kiinteää kuin myöhemmin. Usein tapahtui siirtymistä kylästä toiseen, pitäjästä pitäjään ja vieläpä rajan taaksekin. Sodat, taloudelliset ja uskonnolliset syyt olivat omiaan aiheuttamaan tällaista siirtymistä paikkakunnalta toiselle. Käkisalmen etelä-läänissä oli kreikkalaiskatolinen väestä jo ennen Stolbovan rauhaa (1617) melkein kauttaaltaan jättänyt entiset asuinsijansa ja muuttanut pois valloittajien tieltä. Missä määrin uskonnolliset syyt nimenomaan Räisälän kohdalla olivat aiheena rajan taakse suuntautuvaan siirtolaisuuteen vielä rauhanteon jälkeen, on asiakirjojen puuttumisen takia vaikeasti todettavissa. Kovin runsasta tämä muutto tuskin sentään on ollut, kun nimistä päättäen kreikkalaiskatolista väestöä rauhanteon jälkeen asuikin enää hyvin vähän Räisälässä. Uudet asukkaat saapuivat läntiseltä Kannakselta, Savosta tai muualta eri osista Suomea.

Vuosisadan puolivälissä tapaamme Räisälässä seuraavat kylät: Humalainen; Tiutanmäen autio, Tiuri, Ahola, Ivaskanmäki (Ihakanmäki), Putoria (Podworie), Räisälän kartano, johon kuuluvat: Viminniemi, Patrakan kylä ja Kelliänkylä tai talo, Lammas Pekola, Harola, Makkola, Karhola, Luotsanlahti, Koitula, Lapinlahti, Borokovo, Dimitran autio, Raivola, Lamminautio, Virtelä, Tarhola, Krinilä ynnä Lohikallion autio, Neitsytkallio, Timoskala, Härskälä, Kivipellonautio, Sutkenlahti ynnä Sakkalin autio, Tiitanmoisio ynnä Pitkon autio, Hytinlahti ynnä Kiurun autio, Puntarin autio, Rautakopra, Lokinanpelto; Unnunkoski, Pataksela (Palaxeby), Monola ynnä Riivalinpellon autio, Kiisanlahti ynnä Humalanpellon autio, Läheniemi, Särkisalo ja Myllypellon autio. Pappilan maihin kuuluivat: Postakanniemi, Kleman autio ja Kallinan niemi. (Kaukolaan sekä Käkisalmen pitäjään myöhemmin erotetut kylät on luettelosta jätetty pois.)

Humalaisten asukkaina mainitaan 1600-luvun puolivälissä Ukkoinen ja Vallitut, mutta saman sataluvun loppupuolella siellä elävät jo Lallukka, KymäIäiset, Niukkanen, Karonen, Kalloiset (Callion) ja Puukka. Tiurissa asui vuosisadan alkupuolella Olkkoisia, Roisko ja Henttinen sekä pari sukunimeltä mainitsematonta henkilöä. Vuosisadan lopulla siellä ei enää ole kahta ensiksimainittua sukua, mutta sen sijaan sinne ovat tulleet Nännimäinen, Lallukka, Tontit ja Torsti. Samalta vuosisadalta, joko sen alku- tai loppupuolelta, kohtaamme eri kylissä elävinä talonpoikina: Räisälän kylässä Rakkolaisen, Suikkaset ja Hännikäisen, Makkolan kyläryhmässä : Pusat, Rouhiaisen, Kykkäsen, Suikkaset, Hupposen, Pulakat, Rantalaisen, Nänimäisen, Sentkoffit ja Henttisen, Härskeensaaren puolella: Vesalaisen, Lukkarisen, Hupposen, Javanaisen, Matikan, Haikosen ja Huiskot, Hytinlahdessa: Kovapään, Kiurun, Rouhiaisen, Väki parrat, Junnan, Kauppisen, Patrakan, Puputin, Kuisman ja Pulakan, Unnunkosken puolella: Poikselän, Hupposen, Kososen, Montosen, Suutarit, Oikkoset, Patrakat ja Parrat, Särkisalossa: Pärssisen, Luukkasen, Kähösen, Heikkosen, Ruuskan, Tontit, Sojakan, Nikkosen, Torkkelit, Härkösen, Karjalaiset, Skytät, Vornen ja Homan sekä Myllypellolta: Puputit, Hännikäisen ja Homan.

1600-luvun lopulla oli Räisälässä melkoinen joukko itsellisiä, joista nähtävästi joillakin oli jonkin verran maatakin viljelyksessä, mutta jotka kuitenkin suurimmaksi osaksi olivat tilatonta väestöä. Tällaista väestöä kutsuttiin Karjalassa populeiksi. Näyttää siltä, että vuosisadan lopussa mainitaan populeina sellaisten sukujen edustajia, jotka aikaisemmin oli merkitty talonpoikais-luokkaan kuuluviksi. Vaikeat katovuodet lienevät olleet syynä tähän köyhtymiseen. Populien joukossa mainitaan vuosisadan lopulla mm: Mullikka, Pitkänen, Koppanen, Ikonen, Kosonen, Heikkonen, ViIkkonen, Hämäläinen, Jortikka, Sarvi, Savolainen, Miettinen, Inkinen, Paavilainen ja Kakko. Vaikea on päätellä kuinka suuri pitäjän väkiluku vuosisadan lopussa oli, mutta todennäköistä on, että se oli kohonnut suunnilleen samaan määrään, missä se oli ollut jo 1500-luvun alussa. Nimistä päätellen väestö oli myöskin melkein täydellisesti luterilaista. Venäläisperäiset nimet, joita kreikkalaiskatoliset edelleen käyttivät, ovat suorastaan harvinaisia.

Maaliskuun 6 päivänä 1626 sotakomissaari Eerik Antinpoika Trana sai Räisälän perinnölliseksi läänitykseksi. Räisälän ohella kuului läänitykseen Käkisalmen pitäjä ja Kaukola melkein kokonaan. Kuusi vuotta myöhemmin Tranan läänit yksiä lisättiin huomattavasti. Silloin hän sai mm. Kahvenitsan kylän Pyhäjärveltä. Trana käytti itsestään nimitystä "Räisälän ja Suotniemen herra".

Luterilaisen seurakunnan perustamisen jälkeen erotettiin läänityksestä pappilan maiksi Pastakanniemi, Lemanautio ja Kallinanniemi. Sen jälkeen kuului Tranan läänitykseen Räisälässä, Kaukolassa ja Käkisalmessa 93 29/72 aateria, (ent. aura), minkä lisäksi tuli Pyhäjärven Kahvenitsa, johon kuului 6 2/3 aateria.

Sotakomissaari Trana kaatui 30-vuotisessa sodassa 1634. Läänityksen peri sen jälkeen hänen vävynsä maaherra Jakob Törnsköld. Törnsköldin toisesta avioliitosta jääneellä leskellä Brita Appelgrenilia ja edelleen hänen tyttärensä Margareta Appelgrenin vävyllä näkyy läänitys olleen aina isoon vihaan asti.

Jo pitäessään Käkisalmen lääniä ensimmäisen kerran hallussaan 1500-luvun lopulla (1580-97) ruotsalaiset ryhtyivät verottamaan läänin asukkaita. Minkäänlaista säännöllistä verotusjärjestelmää ei silloin vielä näytä syntyneen. Käkisalmen linnan tilikirjoihin tehtyjen merkintöjen mukaan määräsivät voudit, kuinka paljon kunkin verovelvollisen oli veroa maksettava. Säännöllisen verotusjärjestelmän esteeksi mainitaan se, että asukkaat olivat köyhiä ja juuri tulleita uudisasukkaita sekä se, että venäläiset kulkivat usein hävitysretkillä. Verot koottiin luonnontuotteina, pääasiassa viljana, sekä päivätöinä. Viljaveron määrä vaihteli asukkaiden varallisuuden mukaan 1/2 pannista 10 panniin. Panni veti 25 Tukholman linnan kappaa, ja tynnyriin meni kaksi pannia eli 50 kappaa.

Manttaalilta eli savulta oli suoritettava viljaveron lisäksi yksi parmas heiniä sekä kaksi kuormaa polttopuita ja jokin määrä tukkeja. Päivätöinä vaadittiin 6 työpäivää savulta. Laamanninveroa maksoi jokainen savu 2 äyriä ja vuodesta 1592 alkaen myös samanverran tuomarinveroa. Oikeuslaitoksen alkaessa toimia jouduttiin suorittamaan sakkorahoja tehdyistä rikkomuksista.

Erityisiä tarpeita varten koottiin ylimääräisiä veroja. Vuonna 1592 määrättiin kultakin savulta suoritettavaksi kolme kannua tervaa ja kolme kyynärää pellavakangasta. Vero kannettiin kuitenkin rahana.

Vallattuaan uudelleen Käkisalmen 1611 ruotsalaiset lähettivät heti verovoutinsa liikkeelle. Veroina koottiin erilaisia luonnontuotteita. Sitä paitsi oli linnan korjaamista varten tehtävä päivätöitä. Vuonna 1613 määrättiin jo tietty vero kultakin aaterilta. Rahaa kannettiin 12 äyriä, viljaa - ruista ja ohraa - 2 tynnyriä, kauraa 1 tynnyri, voita 2 naulaa, talia 2 naulaa, humaloita 3 naulaa, 1/5 nautaa, 1/5 lammasta, hamppuja 4 naulaa, puita 1 1/2 kuormaa, heiniä 1 parmas, olkia 2 kupoa, 1 tukki ja 1 lauta, minkä lisäksi taaskin oli tehtävä 6 työpäivää. Seuraavina vuosina määrättiin vielä joka aate riita suoritettavaksi ryynejä ja papuja 2 kappaa, pellavakangasta 2 kyynärää, sarkaa 3 kyynärää ja piikkoa 2 kyynärää. Puuvero korotettiin 1 1/2 kuormasta 3 tai 4 kuormaan.

Varsinaisen veron lisäksi oli vuosittain suoritettava ylimääräisiä veroja sota- väen tarpeisiin tai muihin erikoisiin tarkoituksiin. Aluksi tällaisia veroja maksettiin varallisuuden mukaan, mutta myöhemmin määrättiin niidenkin suuruus aatereittain. Nämä verot rasittivat väestöä sangen raskaasti, sillä niiden määrä saattoi nousta suuremmaksi kuin vuotuisen veron. Sotaväen majoittaminen ja kyyditseminen lisäsi ajoittain sangen paljon talonpoikain kannettavaa taakkaa.

Vähitellen varsinaiset verot vakiintuivat ja veroparselien määrä väheni. Vuosisadan puolivälissä suoritettiin Räisälässä vuotuista veroa aaterilta 6 tynnyriä viljaa ja 12 talaria kupari rahaa. Heinävero suoritettiin myös rahana, joten rahaveron määrä kohosi 14 kuparitalariin. Hopeatalari vastasi kahta kuparitalaria. Vuonna 1652 suoritettiin Räisälässä - Kaukolan ja Käkisalmen kylät mukaan luettuna - läänityksen omistajalle hopearahaa 553 talaria ja ruista 316 sekä ohraa 158 tynnyriä. Kruunulle suoritettiin ns. stationveroa. Sitä maksettiin viljana ja rahana. Vuotuisen ja stationveron lisäksi maksettiin henkirahoja, Iaarnannin- ja tuomarinveroa, teinirahoja ja käräjäkappoja jne.

Verokuorma oli monesti aivan ylivoimainen. Sitä lisäsi voutienmielivalta. Veronkantajat pyrkivät omaksi edukseen kiskomaan talonpojilta enemmän kuin nämä lain mukaan olisivat olleet velvollisia maksamaan. Väärinkäytökset rehoittivat varsinkin 1600-luvun alkupuolella kaikkialla Käkisalmen läänissä. Kuninkaan määräämät tutkijat tuomitsivat 1618 mm. Räisälän nimismiehen eli starostan Niilo Niukkasen hirtettäväksi kiskomisen ja väärien mittojen käyttämisen takia. Loppujen lopuksi hän selviytyi kuitenkin sakoilla.

Tuottoisimmat kalastamot eivät olleet talonpoikain käytössä. Ne otettiin valtauksen jälkeen kruunulle. Räisälän koskista kruunu sai huomattavat kalamäärät. Niinpä 1617 Ahvenisen koskesta saatiin 23 tynnyriä lohta, 14 tynnyriä siikaa ja 2 tynnyriä lahnaa, Tiurista taas 412 tynnyriä siikaa ja 3 tynnyriä lahnaa.

Katovuodet olivat usein toistuvina vieraina. Monesti oli peräkkäin useita huonoja vuosia. Niin kävi esimerkiksi 1630-luvulla. Vuosisadan lopussa oli ankara, koko maata kohdannut kato. Sen jäljet näkyvät selvästi mm. Räisälän savuluettelossa 1696. "Ei pysty maksamaan käräjäkappoja" on merkitty monen isännän nimen viereen. Paljon huutavampi puute näyttää vallinneen populien keskuudessa. Merkinnät "köyhä", "rutiköyhä", "kerjuulla" toistuvat kymmeniä kertoja.


Takaisin etusivulle